Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

NYT SAATAVANA UUDET KIRJAT:

 

 Rahikaisen viimeinen kirja saattaa hänen matkansa päätökseen eli polttaa pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se paljastaa valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään.

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Äidinmaito ja miehuuteni haava

Lisätty 03.07.2021
Saatuani jokin päivä sitten lopulta näkyviin miehuuteni haavan, sen josta jo kerroin tällä foorumilla, vierailin läheisessä kaupungissa. Saatuani asiani hoidettua poikkesin ystävääni homeopaattia tervehtimässä. Hänen pieni putiikkinsa on kuin rakkauden keidas kivikaupungin sydämessä, pieni ihme kaiken keskellä.
 
Tullessani sisään liikkeeseen hän oli lajittelemassa juuri tulleita kymmeniä pieniä lasipurkkeja, jotka sisältävät hänen homeopaattisia preparaattejaan, niitä joilla hän antaa ihmisille ystävällisiä avautumisen impulsseja. Hän jatkoi niiden kanssa touhuamista, sillä työ oli tehtävä, samalla kun hän kuunteli, mitä minulle oli tapahtunut. Sain jakaa ihmeen ystäväni kanssa.
Lopulta kun kaikki oli valmista ja olin jo lähtemässä hän sanoi, että tässä olisi sinulle vähän erityinen preparaatti. Näihin sokeripillereihin on näet yhdistetty informaatio yhdeksän naisen maidosta. Hänestä tuntui, että ne olisivat minulle paikallaan, sillä olihan äitini sairastunut ollessani aivan pieni ja olin näin jäänyt ilman hänen läheisyyttään ja turvaansa.
 
Otin nuo kolme pilleriä siinä samassa, halasin häntä lämpimästi ja lähdin matkoihini. Ja samana iltana kotonani koin jotain ihmeellistä. Tuntui kuin mieleni normitilaan iän kaiken kuulunut pieni levottomuus, joka saa minut syömään tai juomaan vähän enemmän kuin tarvitsen, olisi yhtäkkiä pysähtynyt. Kuin ilmastointikoje olisi sammutettu mieleni talossa.
 
Tunsin levollisuutta ja rauhaa, joka oli uutta ja ihmeellistä. Tai oikeammin se on mieleni perustila, se josta kaikkia kumpuaa, jossa joku hätä ja huoli oli jäänyt soimaan ja muodostunut normaaliksi. Se oli sen lapsen hätä, jota äiti ei omassa ahdistuksessaan ja hädässään osannut kantaa levollisesti, sillä hänen perushälynsä oli vieläkin suurempi. Nyt tuo levottomuus oli poissa.
 
Vanhempani olivat molemmat herkkiä taiteilijasieluja, jotka kumpikin omalla tavallaan kurkottivat kohti tätä samaa rauhaa, jonka hekin oman hätänsä taakse aavistivat ja josta he olivat saaneet näkyjä ja välähdyksiä. Heidän mielessään soivien menneiden kokemusten häly oli sodanjälkeisessä Suomessa suuri eivätkä he osanneet kohdata sitä kauniisti, eivät itsessään eivätkä toisissaan. Siksi he siirsivät sen minun kohdattavakseni aivan niin kuin sukupolvet toisensa jälkeen ovat siirtäneet isien synnit seuraavien polvien kohdattaviksi.
 
Minä olen matkannut monipolvisen matkan oman rauhan kaipuuni johdattamana ja oman hälyni häiritsemänä. Elämässäni on näkyvissä selkeä viiden vuoden rytmi alkaen siitä kuin synnyin päivänä, joka voidaan numeroloogisesti supistaa numeroksi 5. Kun olin viisivuotias äitini sairastui ja jokaisen seuraavan viisivuotiskauden päätteeksi olen kokenut tai tehnyt jonkun suuren ulkoisen muutoksen elämässäni. Näin aina viime talveen saakka, jolloin paljastin itselleni tämän rytmin eli näin miten aloin suunnitella muuttoa tästä pikku kylästä, johon olin juuri sopeutunut. Aloin haikailla jotain uutta ja ihmeellistä… kunnes näin tuon rytmin ja pystyin näkemään kaipaamani yhteisöllisyyden jo totena ympärilläni. Pystyin katkaisemaan ajan toistumisen.
 
Ennen paljastumistaan miehuuteni haava oli viime aikoina tehnyt itseään tykö johdattamalla minut toistuvasti sellaisiin tilanteisiin, joissa jouduin hieman ärsyttävään hakaukseen eri miesten kanssa. Ärsytin puheillani heitä ja ärsyynnyin itsekin vaikka kuinka kauniita ja kauniisti koetin puhua. Ensin oli helppo syyttää toista miestä ymmärtämättömyydestä, mutta kun sama tilanne monenlaisten miesten kanssa aloin pohtia omaa osaani näissä kohtaamisissa. Mitä minä kannoin noihin tilanteisiin? Miten minä itse loin ne?
 
Nuo kysymykset johtivat lopulta edellisen tekstini syvään ja itkunsekaiseen helpotukseen, kun sain miehuuteni varjon ja haavan näkyviin ja lopultakin kohtasin sen. Sain näkyville isiemme synnin ja omankin isyyteni haavan.
 
Ja eilisilta kotiini vieraisille tulleen vanhimman poikani, hänen vaimonsa ja ensimmäisen lapsenlapseni kanssa kertoi myös, että jotain oli minussa liikahtanut. Pystyimme keskustelemaan koko illan levollisesti ja rauhassa kaikesta mahdollisesta mieliämme pohdituttavista asioista ja jopa siitä haavasta, joka vieläkin on parantumatta poikani äidin ja minun välillä. Tuo haava vaikuttaa poikani elämään mm. siten että hän ei voi kutsua vanhempiaan samaan juhlaan, sillä hänen äitinsä ei halua olla samassa tilassa minun kanssani. Ja ihana miniäni vetosi minuun ja pyysi, että tutkisin miten osaltani voisin auttaa tuonkin haavan parantumisessa. Minä lupasin tunnustella tilannetta…
On ihan selvää, että se levottomuus, joka on ajanut minua avioliitosta toiseen – ja niitäkin on muuten viisi samoin kuin niissä syntyneitä lapsia </div>
</div></div><div class=