Elätkö elimesi armoilla? - Klaus Rahikainen

Kaipaako elimesi kiivas kovuus toisen elimen pehmeää suloisuutta ympärilleen saadakseen rauhan? Kaipaako sylisi herkkä pehmeys toisen elimen kovuutta täydentyäkseen ja tullakseen koko’naiseksi? Eli elätkö puutteessa ja kuvitellussa puolinaisuudessa, uskossa että vain toisen kautta voit koskaan tulla kokonaiseksi mieheksi tai naiseksi?

Tuo kaipaus on elukan kaipuuta, elukan vaistomaista pyrkimystä lisääntyä ja jatkaa sukua. Ihmisessä tuo suvunjatkamisen leikki on saanut erityisen merkityksen, sillä useimmista muista nisäkkäistä poiketen sukukypsä nainen on hedelmällinen kuukausittain eli melkein koko ajan lukuun ottamatta raskauden aikaa. Muiden elukoiden naaraat ovat hedelmällisiä eli kiinnostuneita näistä yhtymisen leikeistä kerran tai kaksi vuodessa, mikä estää tällaisen puutteenalaisuuden kuvitelman kehittymisen. Muut elukat ovat ehjiä ja kokonaisia ilman toistakin, mutta ihminen kuvittelee jotain muuta ja kärsii siitä.

Kerrotaan, että jossain muinaisuudessa Maata kokeilupuutarhan omaisesti hallinoivat avaruusolennot olisivat asettaneet Kuun, joka itse asiassa on ontosti kumiseva muinainen avaruusalus, paikoilleen Maata ympäröivälle kiertoradalle nimenomaan pitämään naisen jatkuvasti hedelmällisenä, jotta kehitteillä oleva orjarotu eli ihmiset lisääntyisivät enemmän ja pysyisivät samalla seksuaalisuuden kautta helpommin hallittavana. Suunnitelma näyttää onnistuneen!

Kun ikuinen henki eli Elämän luova kipinä meissä kaikissa on halunnut laskeutua tutkimaan ja kokemaan luomaansa ajan ja aineen maailmaa, sen on täytynyt muotoon asettuakseen jakautua aineen lakien mukaisesti kahdeksi eli mieheksi ja naiseksi. Kaikki aineellinen koostuu atomeista ja kaikki atomit koostuvat plus- ja miinusmerkkisistä alkeishiukkasista, jotka kieppuvat toistensa ympärillä muodostaakseen kuvitelman kokonaisista atomeista. Alkeishiukkaset ovat kuin miehiä ja naisia eli plussaa ja miinusta, jotka kaikki kieppuvat toistensa ympärillä tullakseen kokonaiseksi eli todeksi tässä aineen todellisuudessa. Eli toistemme ympärillä kieppuessamme me miehet ja naiset emme luule olevamme vain elukoita, vaan myös alkeishiukkasia!

Ihmiskunnan henkinen perintö missä tahansa maailmalla kertoo kaiken olemassaolon takaisesta ykseydestä tai jumaluudesta, josta kaikki luominen on lähtenyt liikkeelle. Sitä varten olemme luoneet uskonnot ja muut henkisyyteen liittyvät keinot, metodit ja rakenteet, joiden avulla uskomme ja toivomme aikanaan tavoittavamme tuon kaipaamamme Ykseyden eli Alkulähteen ja Kaikkeuden. No, emme ole kovin hyvin onnistuneet, sillä aineen ja ajan kaksinaiset eli plus- ja miinus-rakenteet (hyvä/paha, kaunis/ruma, yö/päivä, syntymä/kuolema jne) eivät koskaan pysty liittämään meitä takaisin Ykseyteen. Siksi me elämme jatkuvassa puutteessa niin hengen, aineen, rakkauden kuin seksuaalisuudenkin kentillä.

Kuviteltu kaksi ei koskaan voi tulla yhdeksi ellemme ensin luovu tuosta kaksinaisesta kuvitelmastamme. Eli mies ja nainen eivät voi koskaan yhtyä kokonaan ennen kuin kuvitelmamme miehen ja naisen ehdottomasta erillisyydestä päättyy. Tiedät hyvin, että kaikki elimien yhtyminen ja sitä seuraava laukeaminen on aina hetkellistä ja katoavaa. Sen autuus ja ykseyden kuvitelma kestää yleensä muutamia sekunteja, jonka jälkeen kaipauksen tai tyhjyyden ahdistus täyttää taas mielen. Eli miehen ja naisen ulkoinen yhtyminen on aika hataralla pohjalle, vaikka se täyttääkin eläimellisen tarkoituksensa eli tuottaa niitä jälkeläisiä eli yhtymisen todisteita.

Tämän kaksinaisen ja elimellisen leikin ja kaipauksen alle jää piiloon ja unohduksiin todellisen yhtymisen ja ykseyden kokemisen mahdollisuus. Jokainen itsensä mieheksi tai naiseksi tai joksikin siltä väliltä kuvitteleva olento on itse asiassa aivan ehjä ja kokonainen eikä hänestä todellisuudessa mitään puutu. Jokaisen ihmisen keho on kokonainen, kaikki elimet ja raajat ovat paikoillaan ja kaikki ne toimivat jonkun ihmistä suuremman älykkyyden ohjaamina. Elämän sylissä jokainen ihminen on ehjä ja puutteeton, kaikkeuden rajattoman Rakkauden sylissään kantama. Vain kehomme erilaiset muodot, ulokkeet ja syvennykset saavat meidät kuvittelemaan jotain muuta ja kärsimään kuvitelmiemme luomasta loputtomasta kaipauksesta.

Jokaisessa meissä on miehuus ja naiseus, ja niiden ykseyden muistaminen ja todeksi eläminen minussa ja sinussa on suurin mahdollinen yhtyminen, mikä meille on mahdollinen. Kun miehuus ja naiseus yhtyy minussa, minusta tulee lopultakin kokonainen enkä enää elä elimiemme erilaisuudesta kasvavan puutteen ahdistuksessa ja kaipauksessa. Hengessä minä olen itse Ykseys eikä minusta todellakaan mitään puutu, eikä siis sinustakaan. Tuon Ykseyden itsessämme kokiessamme voimme yhtyä myös kehojemme erilaisuuden leikeissä, mutta tuolloin ilman puutteen ja kaipauksen kantamaa tuskaa, pelkoa ja ahdistusta. Kokonaisina olentoina me voimme yhtyä kokonaisessa ilossa, rauhassa ja rakkaudessa sekä nauttia olentojemme ja elintemmekin erilaisuudesta. Maistuis varmaan sullekin