Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

NYT SAATAVANA UUDET KIRJAT:

 

 Rahikaisen viimeinen kirja saattaa hänen matkansa päätökseen eli polttaa pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se paljastaa valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään.

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Juhannuksen ihme ja Elämän aikakaudet

Lisätty 27.06.2021
Juhannuksen aatonaattona minulla ei ollut mitään suunnitelmia sen viettämiseksi. Viime aikoina olin ankkuroitunut yhä syvemmälle iloon ja ihmetykseen sekä luottamukseen siitä, että kaikki on hyvin ja elämä etenee kauniisti. Silloin soitti naapurini ja kysyi haluaisinko olla aattona mukana kylän perinteeseen uutuutena tyttäreni kanssa tuomani juhannussalon pystyttämisessä? Toki, sanoin. Sovimme yksityiskohdista ja laitoin ilmoituksen kylämme fb-sivuille asiasta ja valmistauduin salkomestarin osaan.
 
Sovittuun aikaan paikalle ilmaantui toistakymmentä innokasta seppeleensitojaa ja salon rakentajaa. Miellyttävässä ja ystävällisessä talkoohengessä vanha salko purettiin ja naulat ja rautalangat otettiin talteen uutta varten. Samanaikaisesti innokas joukko seppeleensitojia sai aikaan juuri sopivan määrän seppeleitä koivun lehdeksistä, niittykukista ja jopa kotipihastaan tuomista kukkakaunottarista. Virvokkeita ja taukotilaa tarjosi viereinen kylän nuorten hoitama kesäkahvila ja kahden tunnin iloisen uurastuksen jälkeen uusi salko nousi ihastelevien huudahdusten säestämänä kylämme koristukseksi. Homma oli hoidettu ja kuljetin kottikärryllä työkalut ja muut tykötarpeet takaisin kotipihaan valmistautuakseni seuraavaa ohjelmanumeroa varten.

 

Ystäväni naapurikylästä oli näet soittanut hieman ennen kuin lähdin juhannussalkoa pystyttämään ja kysynyt haluaisinko tulla heidän luokseen grillaamaan aattoiltana. Sanoin, että jos mitään ihmeempää ei salonpystytyksen aikana ilmaannu niin tulen mielelläni. Ei ollut ilmaantunut ja niinpä viestitin olevani tulossa kunhan kävisin ensin suihkussa.
 
Naapurikylään johtaa yksi hauskimmista teistä jonka seudulla tiedän.Se on metsän ja kukkuloiden läpi houkuttavasti kiemurteleva soratie, jolla pikku-Corsallani on hauska lasketella reilua vauhtia. Perillä odotti 50-luvun omakotitalon vehreä pihamaa ja pieni elämän ihmeistä kiinnostunut seurue, jonka kanssa ihmettelimme elämän menoa grillaamisen ja pienen viinitilkan kera aina juhannuspäivän ensitunneille. Sydämellisten hyvästelyjen jälkeen jatkoin kotiin nukkumaan.
 
Aamulla herättyäni istahdin puutarhatuoliini syömään aamiaista. Siinä mietiskellessäni sain päähäni ajatuksen soutamisesta ja päätinkin lähteä puuston vehreyden takia tällä hetkellä näkymättömälle järvelle soutelemaan. Hain naapurin vajasta hänen luvallaan airot ja olin kohta veneessä matkalla kohti kauempana häämöttäviä rantavuoria. Samalla huomasin vastarannalle kertyvän toistensa päälle kasautuvia tummia sadepilviä ja kuulin myös kaukaisen ukkosen jyrähdyksen. Siksi muutinkin suunnitelmiani ja päätin tehdä vain lyhyemmän lenkin lähilahdella, jotta en jäisi mahdollisen ukkosen takia jumiin kauemmaksi.
 
Soutelin rauhallisesti ja pysähtelin välillä ihailemaan ja kuvaamaan taivaallisia pilviä ja niiden kuvajaisten leikkiä veden kalvolla ja rantojen muotoja vasten. Oli lähes tyyntä ja käen kukunta kantautui rannalta järven yli samalla kun toinen yksinäinen soutaja lipui lahden yli. Oli suloisen kaunista ja pohdin samalla sitä miten viime päivien keskusteluissa eri ihmisten kanssa joutunut hieman rasittavaan hakaukseen juttuni haasteelliseksi kokevien miesoletettujen kanssa. Mikä minussa herättää tuohon ikiaikaiseen uroskilvoitteluun?
 
Lopulta keksin ja soudin takaisin kirjoittaakseni ja pohtiakseni siten asiaa syvemmin ja yleisemminkin. Kun teksti oli valmis minäkin olin valmis ja otin pienet päiväunet.
Illemmalla minussa heräsi halu lähteä kyläsaunalle saunomaan. Olin käynyt siellä viimeksi avannon aikaan ja tähän aikaanhan miestenvuoro perinteisesti alkoi. Ulkona satoi pehmeän tasaisesti ja päätin kävellä saunalle vajaan kilometrin päähän. Otin sateenvarjon ja jätin sandaalit kotiin, sillä halusin tuntea soratien jalkapohjieni alla. Matkasta tuli erityisen läsnäoleva ja voimallinen kokemus sateenropinan ja soratien rahinassa kärvistelevien jalkapohjieni välisessä pyhässä tilassa…
 
Kyläsauna näytti vähän erikoiselta. Pihalla oli lastenpyörä kumollaan ja kun vedin ovenkahvasta se olikin lukossa. Hhmmm… Olinko erehtynyt ajasta, vai mitä? Kohta ovi avautui ja sieltä ilmaantui ystävällisen ja tutun naisen kasvot. Hän kertoi, että ei ollut mitään vakituisia saunavuoroja kesällä ja että hänen perheensä ja toisen tuttuni perhe olivat varanneet saunan yhteistä saunomista varten. – Mutta kyllä sinä mahdut mukaan!
 
Niin vietin mitä ihanimman saunahetken lasten kirmaillessa saunan ja rannan väliä. Mahduimme kaikki mukavasti saunan tummaan hämyyn ja pehmeät löylyt hyväilivät meitä. Järven vesi oli kuin linnunmaitoa ja ihmettelimme yhdessä mistä tuo sanonta lie syntynyt… Meillä kaikilla oli oikeasti mukavaa ja lopuksi sain osallistua saunan kiukaalla valmistuneesta ja ihan taivaallisen makuisesta kalakeitosta nauttimiseen. Mukana oli näet herkkukokki, joka kruunasi juhlat vielä gtllä eli gin´n´tonicilla ennen kuin leikimme kaikki yhdessä ”peiliä” saunan pihamaalla. Minäkin pääsin kerran perille </div>
</div></div><div class=