Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

NYT SAATAVANA UUDET KIRJAT:

 

 Rahikaisen viimeinen kirja saattaa hänen matkansa päätökseen eli polttaa pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se paljastaa valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään.

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Kaiken valloittamisen loppu eli Pyhä! Pyhä! Pyhä!

Lisätty 30.06.2021
Heräsin tänä aamuna pakottavaan tietoon ja ymmärrykseen oman miehuuteni ristiriitaisuudesta. Näin miten kaikki valloittaminen – niin naisten, yritysten, maiden kuin markkinoidenkin – perustuu harhaan ja luuloon, että minusta mieshahmoisena puuttuu jotain, joka minun on toisilta jollain tavoin saatava eli valloitettava. Todellisuudesta minusta ei mitään puutu eikä ole koskaan puuttunutkaan, mutta tuo kuvitelma on saanut minutkin toimimaan julmasti lähelle uskaltaneita naisia kohtaan. Itkin vuolaasti kirjoitettuani tämän kaiken auki ja tajuttuani, mitä olin tehnyt.
 
Sitten minun oli jätettävä kirjoituspöytäni hetkeksi ja lähdettävä pikkuautollani Karkusta kohti Vammalaa. Tuosta reissusta muodostuikin kuin pyhiinvaellus, sillä kun tulin Sastamalan Pyhän Marian kirkolle johtavan Heinoontien kohdalle, käännyinkin kohti tuota suosikkikirkkoani.
Käyn usein tuolla kauniilla keskiaikaisella kivikirkolla, joka sijaitsee entisen mahtipappilan vieressä Rautaveteen kurottavan lyhyen niemen juuressa. Ajoin kirkolle pientä hiekkatietä suuren peltoaukion yli, ohitin oikealle jäävän maatilan ja vasemmalla ylväänä nousevan pappilan ja ajoin kirkon parkkipaikalle ainoan sitä varjostavan puskan varjoon suojaan.
 
Nousin autosta ja kävelin paljasjaloin läheisen laiturin päähän, johon istuuduin lohdullisesti itkien. Kyyneleet tulvivat olennostani ja tippuivat Rautaveden lähes tyveneen veteen, joka aukeni laiturin päästä kohti kotiani Karkussa sekä Ellivuorta ja Pirunvuorta järven toisella rannalla. Itkiessäni huomasin varpaitteni yltävän järven lämpimään veteen ja polskuttelin niillä kevyesti luoden ikuisuuteen laajenevia rinkejä. Itkin kaikkea sitä miehistä hulluutta, sairautta ja loputtomalta tuntuvaa valloittamisenhalua, jossa minäkin olen ollut osallisena. Itkin koko ihmiskunnan surua miehen itseensä eksymisen vuoksi ja saatoin menneisyyteni murheita päätökseen.
 
Sitten jatkoin paljain jaloin maata tunnustaen kohti niemellä sijaitsevaa kellotapulia ja sen ohi niemenkärjen lehtomaiseen siimekseen, jossa monet veneet odottivat vesijättömaalla omistajiaan, jotta nämä tulisivat ja kääntäisivät ne oikein päin ja laskisivat niiden omaan elementtiin. Vesille venosen mieli!
 
Siten kävelin toista polkua, jonka reunuksia olin pari viikkoa sitten ollut talkoilla raivaamassa, takaisin kirkolle. Astuin tiekirkkona toimivan Marian kirkon pikkuovesta sisään kiviseinien viileyteen ja astuin kirkon alttarille. Sen oikeassa reunassa oli Pyhän Marian puinen keskiaikainen patsas, johon nyt ensi kertaa todella kiinnitin huomioni. Kiitin Äiti-Maata ja -Mariaa hänen kaikensallivasta rakkaudestaan, joka oli sallinut minunkin räpistella hänen syliään vastaan näinkin pitkään.
 
Sitten kävin tervehtimässä vasemman puolen Pyhän Johanneksen patsasta ja lopulta käännyin itse ristillä edelleen roikkuvan Kristuksen puoleen. Kiitin häntä hänen esityöstään ja polunraivauksestaan, joka oli tehnyt minunkin melkein mahdottomasta matkastani mahdollisen. Itkin taas vuolaasti ja Pyhä! Pyhä! Pyhä! toistui mielessäni.
 
Kävelin vielä keskikäytävää pitkin kirkon pääovelle ja ulos siitä kesän vehreyteen samalla kun kuulin jonkun takanani astuvan sisälle kirkkoon. Sain kokea oman hetkeni ja pyhyyteni aivan yksin…
Sitten jatkoin matkaani kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa Pyhän Olavin kirkkoa, joka taas on rakkaalle ystävälleni tärkeä pyhättö, sillä hän muistaa itse olleensa yksi keskiaikaisista rakentajista, jotka ensi kertaa nostivat sen kohti taivaita. Minulle taas tuo maskuliininen pyhättö on aina ollut vieraampi, sillä minua ovat Pyhän Marian salaisuudet kiinnostaneet enemmän. Mutta nyt oli aika vierailla molemmissa.
 
Molemmat keskiaikaiset kivikirkot ovat perusmuodoltaan samantyyppisiä, mutta nimensä, ympäristönsä ja myös historiansa kautta niillä on selvästi eroava maskuliininen tai feminiininen laatu. Pyhä Maria on vehreällä niityllä melkein neitseellisessä maisemassa, jossa ei juurikaan näy muita ihmisen käden jälkiä. Pyhä Olavi taas kalliolla vilkasta kaupunkia vastapäätä ja muutenkin sen ympärillä on enemmän asutusta ja kulttuurin eli miehen käden jälkiä.
 
Pyhä Olavi on kerran itseensä eksynyt miesolento polttanut ja ahkerat mieskädet ovat sen sitten rakentaneet uuteen loistoon. Se on selvästi kärsimyksen ja ylösnousemuksen kirkko, mitä korostavat myös uudisrakennetun kirkon uudet maalaukset. Kuutti Lavosen ristinsaattoa kuvaavat maalaukset parven etumuksessa nousevat selkeästi kärsimyksestä ja Osmo Rauhala levollisen pohtivat ja mystisetkin maalauksen alttarilla kertovat ylösnousemuksen rauhasta.
 
Pyhä Olavi ympäristöineen on levottomampi ja karumpi kuin Pyhä Maria, siis miehinen siinäkin suhteessa. Pikkupojat ottavat rantakivikolla ensimmäisiä maistejaan pyhää lientä sisältävistä pulloistaan ja vanha rouva vahtii tyttärensä siveyttä aurinkoisella retkipaikalla. Rantakallioille on jäänyt niin tupakantumppeja kuin kiveen kilahtaneita pulloja siruineen. Täällä eletään enemmän miehisessä maailmassa.
 
Pyhin näky aukeaa kirkon yläosastaan kauniin kaarevasta pääovesta kohti kalliorantaa, vihreitä kaisloja ja veden kalvosta sinisenä toistuvaa taivaan syvyyttä. Jään oviaukon sisäpuolelle seisomaan ja tuijottamaan hetkeksi ulos pyhyyteeen. Jytisen voimallisen hetken rauhaa, vaikka takaani kuuluukin kirkko-oppaan ja vieraiden hyväntahtoinen puhe sukulaisten synttäreistä ja muista. Kaikki on hyvin!
 
Päiväni kolmas pyhä löytyy Tyrvään pappilan ruokasalista, jossa paikan mitä suloisimmat tarjoilijat loihtivat eteeni herkun toisensa jälkeen kunnes kaikki pyhä on täytetty ja minun on aika palata kotiin. Ja kaikki kohtaamani ihmiset olivat suloisia, ystävällisiä ja ihania aivan niin kuin jo tiedänkin heidän olevan. Kiitos! Kiitos! Kiitos!