Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

NYT SAATAVANA UUDET KIRJAT:

 

 Rahikaisen viimeinen kirja saattaa hänen matkansa päätökseen eli polttaa pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se paljastaa valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään.

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Kieppuajatukset ja Elämän ihme

Lisätty 08.07.2021
Eilinen oli ihme päivä, sillä taisin kuin sattumalta ratkaista Elämän arvoituksen, sen jonka olen jo teini-ikäisenä uhonnut joskus ratkaisevani, vaikka kaikki ympärilläni varoittelivat sellaisen johtavan vain hulluuteen ja juoppouteen… Minäpä kerron!
 
Aamulla mielessäni kieppui ajatus kirjoittaa siitä miten maskuliinisen suomenkielisen kulttuurin ja feminiinisen ruotsinkielisen kulttuurin yhdistyminen Suomessa on se mitä kansana tarvitsemme, jotta voimme täyttää monien ennustaman aavistuksen valosta, joka tulee Pohjolasta. Vasta kun noiden olemuspuolien välinen viha, kauna ja epäluulo on sulatettu pois, voi kansamme todellinen kukoistus olla mahdollinen.
Minä olen itse käytännön esimerkki tästä synnyttyäni umpisuomalaiseksi, joka kantoi tavanomaisia kieppuajatuksia ruotsinkielisten ylimielisyydestä ja erilaisuudesta. Mutta koska halusin kohdata haasteeni ihmisenä, Elämä johdatti minut 20 vuodeksi ruotsinkieliseen Suomeen ja sain näin mahdollisuuden sulattaa pois ennakkoluuloni. Minkä teinkin, ja nyt olen tavallaan eheyttänyt suomalaisuuden eri olemuspuolet itsessäni samalla kun olen yhdistänyt itsessäni myös miehuuden ja naiseuden olemuspuolet, joka on ollut toinen suuri tutkimuskenttäni.
 
Kun olin kirjoittanut ja julkaissut FB-ssä tuon juttuni lähdin kylille hieman jaloittelemaan. Kävelin paljasjaloin kyläkaupalle ja ostin tavanomaisen välipalani eli kupin kahvia ja pikku tonnikalapitsan, jota ”ei saanut lämmittää” mikrossa. Istuskelin kaupan edessä välipalastani nauttien, kun huomasin kauppaa lähestyvän erään paikallisen jehun, jonka pajalle olin jättänyt autoni vajaa viikko sitten ruostepaikkaukseen. Auton piti valmistua kolmen päivän sisällä, mutta homma on vain venynyt ja venynyt…
 
Juttelimme hetken ja hän kertoi auton olevan valmis kello viiteen mennessä ja lupasi laittaa avaimen sopivaan piiloon, kun kerroin etten ehtisi viideksi, koska odotin illaksi vierasta käymään. Näin voisin hakea auton myöhemmin. Minulla sattui olemaan korjauksesta sopimamme summa taskussani ja ehdotin hänelle, että maksan sen nyt jos en kerran tapaa häntä illalla. Näin tein ja annoin vähän ylimääräistäkin, sillä hän kertoi tehneensä hieman ylimääräistäkin. Homma hoidettu!
 
Jatkoin lenkkiäni venerannalle, jossa istuskelen usein laiturinpään penkeillä ja tuijottelen ulapalle. Matkalla tapasin matonpesupaikan kohdilla toisen jehun, joka oli raivaamassa sen ympärillä olevaa vesakkoa. Hämmästyksekseni hän alkoi pitää varsin vihamielistä puhetta siitä, miten matonkuivaustelineiden päässä oleva juhannussalko ei sovi paikkakunnalle ja että hän aikoi kaataa sen ruotsalaisuuden tunnusmerkkinä. Olin varmaan hänen mielessään syypää, sillä tytärtäni ja minua oli jo kolmen vuoden ajan pyydetty auttamaan salon rakentamisessa ja pystyttämisessä. Olimmehan muuttaneet tänne Ahvenanmaalta.
 
Salosta oli muodostunut pienimuotoinen juhannustraditio, joka kokosi ihmiset rakentamaan salkoa ja solmimaan seppeleitä sekä nauttimaan toistensa seurasta kylän nuorten pitämän kahvilan edustalla. Olin syypää tähän hupiin ja ihmettelin vihan syvyyttä, sitä jonka ylittämisestä olin juuri kirjoittanut. Mutta hänen on tehtävä niin kuin hänen on tehtävä eikä se heilauta minua mihinkään suuntaan. Olen oman iloni rauhassa.
 
Käytyäni rannassa jatkoin kotiin. Iltapäivän aikana mieleeni nousi seuraava lyhyt viisaus: ”Unelmoi tiiviisti tietämättömästä ja saavutat kaiken sen mitä et koskaan ole tiennyt eli Elämän Itsensä.”
Eli jos unelmoin eli kieputan mielessäni vanhoja ajatuksiani tulen tuottamaan vanhaa tulevaisuutta eli vanhojen kokemusteni toistoa. Mutta kun unelmoin eli fokusoin tuntemattomaan ja tietämättömään Elämä Itse saa tuoda elämääni juuri niitä uusia ihmisiä, asioita ja ilmiöitä, joita juuri nyt sen kokonaisuuden kannalta tarvitaan. Onhan selvää, että vaikka minä tietäisin kuinka paljon niin se on parhaimmillaankin vain suurehko hyttysenpaska kaikkeuden suuressa sylissä. Siksi tuntematon kiehtoo ja kiinnostaa minua!
 
Olimme sopineet, että illansuussa luonani tulisi käymään eräs nainen, jonka kanssa olimme viimeisen puolen vuoden aikana vaihtaneet muutaman sanan ja muutaman viestin. Hän ilmaisi halunsa tulla käymään ja minulle se sopi vaikka en varsin tiennyt mistä oli kyse. Leivoin hälle marja-pähkinäpiiraan reseptillä, joka syntyi vasta tehdessä eli astuin senkin kanssa tuntemattomaan.
Piiras oli valmis ja odottelin hänen tuloaan. Istuin kiikkustuolissani ja muistin tuon yllä olevan viisauslauseen. Olin huomannut, että minun ei kannata luoda mitään mielikuvia kenestäkään eikä mistään. Minun ei kannata kieputtaa ennakkoluulojani mielessäni odottaessani jotain uutta tai tuntematonta. Ennakkoluuloni eli kieppuajatukseni vain tahraavat ja tukkivat mieleni ja estävät aidon ja pyhän läsnäolon, sen missä Elämä Itse minussa ja tuossa toisessa saa mahdollisuuden tulla esiin ja ilmaista oman tahtonsa. Elämä Itse eli tuo ikuinen suuri tuntematon, jonka sylissä me tätä luomismatkamme teemme.
 
Kohta kuuluu avoimesta ulko-ovesta pihan soralle kääntyvän autonrenkaiden ropinaa. Vieraani oli saapunut. Vietimme ihanan illan ja Elämä Itse todellakin pääsi esiin meidän molempien kautta, kun leikimme tätä ihmisen leikkiä ja kohtasimme yhteisessä ilossa. Ja piirakkakin maistui ja sattui gluteenittomana sopimaan myös hänelle. Elämä on yksi ihana ihme, joka toistuu joka hetki, mikäli me vain sallimme sen. Mikäli me pysäytämme vanhat kieppuajatuksemme ja antaudumme Elämän meitä kaikkia ihanasti kannattelevalle kentälle, sille jota rakkaudeksikin kutsutaan.
 
Hänen lähdettyään päätin vielä lähteä iltakävelylle hakeakseni auton korjaamon pihasta. Kävelin taas paljain jaloin, mikä myös tuo tiettyä läsnäolon tuntua, kylän läpi. Näin autoni pihassa ja kun lähestyin sitä, huomasin jotain outoa. Autolle ei ollut tehty juuri mitään, ehkä vähän irtoruosteita oli rapsittu pois. Minä olin jo maksanut tyhjästä ja autoni oli saanut klassista valohoitoa. Olipa yllätys!
Onneksi minulla oli vara-avain mukanani ja sain auton liikkeelle. Ei enää tälle korjaamolle. Vaan miten ihmeessä yrittäjällä on varaa tällaiseen?
 
Tajusin tulleeni huijatuksi ja tajusin myös, että tästä voisin kehitellä aika vahvan vihan ja koston kieppuajatuksen. Mutta tajusin myös, että en sitä halua tehdä, sillä en halua kadottaa ja peittää tätä ihanaa iloa ja rauhaa, jonka juuri olen saanut louhittua esiin ikiaikaisten kieppuajatusteni alta. Tuo yrittäjä oli kussut omiin muroihinsa, ei minun. Itse asiassa hän on antanut minulle hienon kokemuksen siitä kusetuksesta, johon me miehet oman ylpeytemme hulluudessa sorrumme, minäkin. Suurkiitos siitä! Ja ihan oikeasti minulla ei ole mitään hätää vaikka lompakossani onkin hieman vähemmän rahaa ja autonikin on ruostepilkkuisena ihan söpö aivan niin kuin minäkin olen omine ajan jälkineni.
 
Ihan samalla lailla voisin kehitellä vahvan kieppuajatuksen tuosta illan ihanasta kohtaamisesta, siitä että sain leikkiä näitä ilon leikkejä toisen vertaiseni ja kaltaiseni kanssa. Voisin pyörittää näitä suloisia ajatuksia loputtomasti mielessäni ja kuvitella niille jotain aina vain parempaa jatkoa, ja luoda ennakkoluulojeni vanha loukon, joka tekisi minkään uuden kohtaamisen ja jakamisen liki mahdottomaksi, sillä olisin taas kerran omien ihanien kieppuajatusteni vanki.
Ei mitään kieppuajatuksia, ei hyviä eikä pahoja, vaan tämä yksi ja ainoa Elämän hetki, joka aukeaa yhä uusiksi ja aina uudistuviksi luovan Elämän hetkiksi silloin, kun minä en luovuta sen ihan uutta ihanuutta vanhaa paskaa märehtiville kieppuajatuksilleni. Ratkaisu kaikkiin mielessä kieppuviin tuttuihin pulmiin on rohkeassa keskittymisessä siihen suureen tuntemattomaan, mitä et vielä tunne </div>
</div></div><div class=