Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

NYT SAATAVANA UUDET KIRJAT:

 

 Rahikaisen viimeinen kirja saattaa hänen matkansa päätökseen eli polttaa pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se paljastaa valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään.

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Kun Elämä kukkii – ja ihminenkin

Lisätty 27.06.2021
Käydessäni juuri pihalla huomasin keväällä ihmeen kauniina lehtiruusukkeena kuvaamani varjoliljan kukkivan. Sen violetit kukat ovat auenneet tuottaakseen aikanaan siemeniä ja uutta elämää. Tuo varjon kasvi on omassa rytmissään, sillä muiden kukkien loiste pihallani ja pientareilla oli kirkkaimmillaan jo viikko sitten kesäpäivänseisauksen aikoihin.
 
Luonto kukkii omassa suuressa ja ikuisessa rytmissään, mutta miten käy ihmisen? Mikä on meidän kukkamme? Mitä todellinen loistomme ja ne siemenet, joita kylvämme Elämän suureen virtaan?
 
Ihmisen suuressa yhteisessä puutarhassa kukkivat parhaillaan pelon ja sen hallitsemisen kukat. Ne levittävät pelon, ahdistuksen, toivottomuuden ja mitättömyyden siemeniä kaikkialle maailmaan kaikkien pelolla meitä hallitsevien ulkoisten järjestelmiemme kautta. Kaikki suuret organisaatiomme, yrityksemme, talousjärjestelmämme, poliittiset puolueet ja koko mahtava tiedonvälitysjärjestelmämme on valjastettu levittämään pelon siemeniä kaikille ja kaikkialle. Ja kaikki tämä vain, jotta jonkun jossain ei tarvitsisi kohdata omien pelkojensa lohikäärmeitä oman mielensä mustassa mullassa.
Kaikkeen tähän sinä ja minä suostumme, koska mekään emme haluaisi kohdata omia pelkojamme. Siksi me suostumme pelolla hallittaviksi ja siksi meitä johdatellaan kohti pelosta kasvavaa jähmeyttä, sairautta ja kuolemaa. Kaikki tämä pelon kukkimisen vuoksi.
 
Tämä kasvavan ulkoa ohjattun pelon paine, joka juuri nyt on kevyellä kesätauolla alkaakseen elokuun alussa uudestaan täydellä voimalla, on saanut monet meistä tajuamaan meitä hallitsevien rakenteiden epäinhimillisyyden, jäykkyyden, julmuuden ja pelokkuuden. Tämä on pakottanut meidät kääntymään lopulta sisäänpäin, kohti omaa ydintämme ja omia piiloteltuja pelkojamme, joiden kautta meitä on iän kaiken hallittu. Ihmiskunnan ulkoiset rakenteet ovat jähmettyneet pelkoon ja meidän ainoa todellinen tiemme vapauteen ja todelliseen elämän yhteyteen käy omien pelkojemme ja niiden varjojen kohtaamisen kautta.
 
Elämä Itse meissä kaikissa – se joka sykittää jokaista sydäntä, hengittää jokaista olentoa ja kieputtaa kaikkia galakseja maailmankaikkeudessa – odottaa, että lopulta kävisimme omien pelkojemme läpi ja uskaltaisimme kukkia Elämän omina ihmeellisinä lapsina, joiden todellinen perimmäinen olemus on ilo, laulu, suloisuus ja rakkaus. Ikuinen Elämä meissä kaikissa kaipaa kukkimistaan.
 
Minä näen ihmisen energiakentässä, joka on suuri silmille näkymätön pallo ihmisen ympärillä, keskeneräisen Elämänkukan, joka ei koskaan pysty pelkällä pelolla ravittuna kukkimaan vaan jää elämä elämältä keskeneräiseksi. Tuo kukka on se henkinen olemus, jota ilmaisemme sen keskellä kehittyvän kehomme kautta. Ja tuo kukka on se energiakeho, joka jää jäljelle kun kehomme kuolee synnyttääkseen itselleen aikanaan uuden kehon ja uuden mahdollisuuden kohdata Elämänkukkaan jumiin jääneet pelot ja ahdistukset. Elämä haluaa kukkia kauttamme, mutta pelokkaan yhteisömme ohjaamina me jäämme kerta kerralta kesken ja piiloon, kuin nuppuun Elämän loputtoman kukkaloiston ja kirkkauden keskelle.
 
Minä näen ihmisen ytimessä Elämänkipinän, sen jumalyhteyden, joka meissä kaikissa tapailee kukkimistaan, vaikka onkin jäänyt hetkeksi jumiin omien kiellettyjen pelkojensa varjoihin. Tahdollamme me annamme tuolle ikuiselle voimalle suunnan, joka lopulta toteutuu aineen hitaudessa eli tässä kehomaailmassa niiden tunnejäämien mukaisena, joita me kukin omassa Elämänkukassamme kannamme. Mieleni kantamista peloista syntyy pelottava maailma, juuri tämä kiristyvä ahdistus ympärillämme.
 
Kun lopulta uskaltaudun kohtaamaan omat pelkoni yksi kerrallaan juuri siinä järjestyksessä kuin Elämänkukkani niitä kohdattavaksi tuottaa, teen aina vain enemmän tilaa ikuisuuden ilon ja valon loistaa ja kukkia myös minun kauttani. Vasta ilossa ja rakkaudessa minä kukoistan ja tuotan hedelmiä ja siemeniä, jotka herättävät maailmaanikin tähän meissä kaikissa kukkimistaan odottavaan ihanuuteen.
 
Elämänkukka on kuin päivänkakkara, jonka keltainen mykiö on sisällämme oleva Elämänkipinä, josta tahtomme suuntaama luominen kurottuu terälehtinä ulospäin. Elämänkukka on myös lila pallo-ohdake, jonka kukkalehdet kurottuvat kaikkeuden kaikkiin suuntiin. Kun hyväksymme luomuksemme eli oman tahtomme seuraukset aineen ja ihmisyyden haastavassa ahtaudessa ja hitaudessa, käyttämämme luova energia palautuu kiitollisuuden kera ja hienovaraiseksi viisaudeksi kasvaneena takaisin alkupisteeseensä sisällämme. Ja me olemme luoneet ehjän terälehden omaan Elämänkukkaamme.
 
Mutta kun kiellän oman vastuuni omista luomuksistani aineen ahtaudessa ja syytän vaikeista ja pelottavista kokemuksistani noita muita yhtä lailla pelon hämmentämiä olentoja ympärilläni, minussa kasvava terälehti jää kesken. Siitä syntyy syytöksilläni ulospäin suunnattu roikkovarsi, joka haroo jatkuvasti energiakentässäni etsiessään toisia vastaavalla tavalla keskeneräisiä olentoja. Ja kun se löytää kaltaisensa oman voimansa kieltäjän, se ottaa kiinni voidakseen jatkaa syyttämistään ja omien ja toisten pelkojen hallitsemista.
 
Meidän yhteiskuntamme on tällaisten oman pelokkaaseen keskeneräisyyteensä kiintyneiden olentojen luoma verkosto, jota ei koskaan voida minkään ulkoisen muutoksen kautta järjestää mihinkään iloiseen, vapaaseen ja kaikille hyvinvointia tuottavaan järjestykseen niin kauan kuin kaiken takana on pelko ja siitä kasvava ahneus ja epätoivo. Ja niin kauan kuin minussa on jäljellä noita keskeneräisiä terälehtiä eli pelkoroikkoja minä havittelen pelastusta ulkopuoleltani, mistä sitä ei koskaan löydy. Ei koskaan.
 
Ainoa todellisen muutoksen mahdollisuus on omien pelkojeni tunnustamisessa ja kohtaamisessa. Niiden luovuttamisessa minussakin asuvan ikuisen rakkauden syliin, sille jota Pyhäksi Hengeksi tai Kristukseksikin kutsutaan. Elämä Itse meissä kaikissa odottaa kärsivällisesti hymyillen kunnes me kaikki olemme täydessä kukassa eli olemme hyväksyneet oman voimamme ja tahtomme omien kokemustemme ainoina ja itsevaltiaina luojina. Kaikki kumpuaa sinusta ja minusta, ja tuon kumpuamisen laatu muuttuu pelosta ja ahdistuksesta iloksi, valoksi ja ihmetykseksi, kun lopulta katson omat alitajuiset pelkokorttini ja päästän niistä irti.
 
Elämänkukka kukkii, kun olen hyväksynyt kaikki kokemukseni omikseni ytimestäni kumpuavassa rakkaudessa. Elämänkukka kukkii, kun minulla ei enää ole mitään piiloteltavaa eikä pelättävää, kun uskallan olla se ihana itse, joka meissä kaikissa odottaa omanlaistaan kukoistamista. Elämänkukka kukkii ihmisyyden puutarhassa, kun minä luovun pelkoihini säilötystä ajasta ja uskallan antautua ikuiselle Elämälle Itselleen eli kaikkeuden rakkaudelle kauttani. Minä kukin, kun minulta ei enää mitään puutu, kun ajan pelottavat jäljet minussa ovat kuluneet pois...