Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

NYT SAATAVANA UUDET KIRJAT:

 

 Rahikaisen viimeinen kirja saattaa hänen matkansa päätökseen eli polttaa pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se paljastaa valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään.

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Kun miehen sydän avautuu

Lisätty 05.10.2021
Istuin juuri pysähtyneessä puutarhakeinussani ja itkin vuolaasti sateen ropistessa keveästi keltaisten lehtien värjäämässä ja jo pimenevässä syysillassa. Itkin koska sydäntäni muka suojanneet pelot, surut ja ahdistukset olivat lopulta liikahtamassa, olin avautumassa rakkaudelle, jota olin ikäni kaivannut ja kaikkialta maailmalta etsinyt noista muista, toisista, naisista…
 
Olin etsinyt ja kaivannut, olin halunnut ja himoinnut, olin valloittanut ja vietellyt, ja saanut aina sen mitä olin osannut tavoittaa. Ja sitten aikanani juuri siihen pettynyt ja lähtenyt tavoittamaan jotain uutta ja muuta muka vielä puuttuvaa. Olin kiertänyt kehää, omien pelkojeni ja varjojeni kehää, niitä joiden taakse miehinen sydämeni oli linnoittautunut ja piiloutunut. Olin ollut orpo piru yksinäisessä yrityksessäni ja loputtomassa kaipuussani kuljettamassa viatonta kehoani kohti sitä samaa sydämen särkymistä, joka lähetti niin isäni kuin äitinikin tästä maailmasta tuonne toisaalle, jonnekin…
Viisi vuotta sitten vuonna 2016 julkaisin kirjan ”Kun miehen sydän avautuu”, jonka takakannessa uhosin, että se ”kertoo miehestä, joka löysi omasta sydämestään kaiken elämän lähteen”. Ei tuo Samavika-Rahikainen ollut mitään tuollaista tuolloin löytänyt, mutta toki hän aavisti sydämen avautumisen olevan tärkeää vaikkei hän mitään siitä vielä ymmärtänytkään…
 
Hän ymmärsi sydämen olevan rakkauden keskus ja lähde, jonka miehet ovat perinteisesti jättäneet naistensa eli äitiensä ja puolisoidensa hallittavaksi keskittyessään itse hallitsemaan maailmaa niin yläpäänsä eli älynsä kuin alapäänsä eli elimensä avulla. Naisten tehtäväksi jäi tuolloin miesten ja heidän lastensa rakastaminen, jotta miehisen tasapainottoman älyn ja halun rikkoma perhe ja maailma pysyisi edes jotenkin kasassa. Tuo työnjako miesten ja naisten välillä johti puolisoiden eli puoliskojen riippuvuuteen toisistaan, jotta edes jonkinlainen tasapaino vallitsisi…
 
Viime vuosikymmeninä miesten valta-asema ylä- ja alapään itsevaltiaina hallitsijoina on murentunut naisten ottaessa yhä enenemässä määrin haltuunsa niin älyn kuin seksinkin maailmoja. Miesten asema ja tarve on romuttumassa eivätkä menestyvät naiset tarvitse heitä juuri muuhun kuin painavien taakkojen kantamiseen ja lasten siittämiseen. Ja jälkimmäisen voi jo hoitaa ihan kätevästi ja vaivattomasti keinotekoisestikin…
 
Näin tuolloin viisi vuotta sitten, että jos miehen sydän ei avaudu hän ei koskaan tule saamaan älyään ja seksuaalista voimaansa tasapainoon, ei edes naisten avulla. Naiset eivät näet itse itsenäistyessään ole enää kiinnostuneita toimimaan miesten auliina ja rakastavina tukihenkilöinä ja heidän hulluutensa tasapainottajina. Tämä koski luonnollisesti myös minua itseäni, vaikka kuvittelinkin jo ratkaisseeni miehisen sydämen arvoituksen…
 
Pian tuon kirjan kirjoitettuani jätin taas yhden naisen pettyneenä siihen, että hän ei osannut minua rakastaa niin kuin olisin halunnut. Jätin myös Ahvenanmaan, jossa olin asunut edelliset 15 vuotta ja muutin tänne Karkkuun Satakunnan ja Pirkanmaan rajamaille. Ymmärsin vähitellen, että minun on syytä tutustua itseeni eikä etsiä uusia naisia itseäni täydentämään.
 
Viisi vuotta olen istunut täällä mökissäni ja pohtinut itseäni, maailmaani ja rakkautta, jota niin suuresti kaipaan. Väliin olen hetkeksi ihastunut ja tavoittanut kiehtovaa naista, mutta onneksi ja siunaukseksi niistä ei ole mitään tullut, sillä olen ymmärtänyt oman keskeneräisyyteni enkä ole halunnut edetä samoja vanhoja mielen polkuja kuin jo niin moneen kertaan aikaisemmin.
 
Olen saanut myös näkyviin monenlaisia menneisyyden varjoja ja vääristäviä linssejä, joita mielessäni eli ympärilläni olen kieputtanut. Olen nähnyt niiden valheellisuuden ja pystynyt pudottamaan yhden toisensa jälkeen kuin käytetyn räkärätin, jota en enää naamalleni ja mieleeni halua nostaa. Olen nähnyt yhtä ja toista, ja tehnyt yhä enemmän tilaa sille ilolle ja ystävyydelle, jonka todelliseksi luonnokseni aavistan. Olen purkanut vanhoja ohjelmointeja.
 
Mutta rakkaudesta en kaikesta huolimatta ole mitään ymmärtänyt, tai ehkä jotakin erityisesti tyttäreni kautta, jonka yksinhuoltajaksi jäin hänen äitinsä kuollessa yhdeksän vuotta sitten. Tuo kuolema oli lahja, joka pakotti minut lopulta ottamaan isyyteni vakavasti ja tosissaan. En enää pystynyt pakenemaan niin kuin olin tehnyt kaksi kertaa jättäessäni kaksi aikaisempaa naista kummatkin kahden poikani kanssa. Tytärtäni en enää voinut jättää, mikä pakotti minut oppimaan jotain rakkaudesta. Kiitos siitä!
 
Olen iän kaiken kantanut unelmaa jonkun puhtaasti ja kokonaisesti rakastavan ihmisen kohtaamisesta. Jonkun, jonka rakkaudella ei olisi himon tai pelon sivuvirtoja ja rajoitteita. Kerta toisensa jälkeen olen joutunut pettymään, mutta lopulta tajusin, että minun täytyy itse kasvaa unelmani arvoiseksi, puhtaaksi ja selkeäksi, ennen kuin tuo kohtaaminen voi toteutua.
 
Nyt olen tavannut tuon ihmisen ja saanut hänen rakkautensa piirissä romahtaa tajuamaan oman ylimielisen kuvitelmani rajallisuuden ja valheellisuuden. Minä en ole osannut rakastaa, sillä rakkauteni on kaikesta viisaudestani huolimatta ollut vajavaiseksi itsensä kuvitelleen sieluni kaipausta, halua ja kuvitelmaa. Minun sydämeni on sittenkin ollut kiinni ja miehisen pelon lukoilla suljettu. Ihan niin kuin noilla muilla, joiden kylmyyttä olen niin kovin ihmetellyt…
 
Miehen sydän avautuu vain itkun ja nöyrtymisen kautta, ei koskaan älyn, voiman tai uhon avulla. Miehen sydän avautuu vain kun mies lopulta tunnustaa ja tunnistaa oman rajallisuutensa, oman täydellisen kyvyttömyytensä hallita itseään, naisiaan ja maailmaansa. Miehen sydän avautuu vasta, kun hän ei enää ole mies, kun hän ei enää yritä mitään, vaan antautuu sille yhteiselle Elämälle, joka rajattomassa rakkaudessaan kantaa niin rajallisia miehiä, rakastavia naisia kuin viattomia lapsiakin. Vain elävässä rakkaudessa miehenkin sydän aukeaa ja hän saa lopulta luonnollisen paikkansa kaikkeuden rajattoman luovuuden kiertokulussa. Vasta silloin miehen sydän aukeaa...