Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

NYT SAATAVANA UUDET KIRJAT:

 

 Rahikaisen viimeinen kirja saattaa hänen matkansa päätökseen eli polttaa pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se paljastaa valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään.

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Kuviteltu rakkaudettomuus

Lisätty 04.10.2021
On vain yksi erhe, yksi vahinko ja unohdus, josta koko ihmiskunta kärsii. On vain yksi valhe ja kieltäminen, joka saa sinut ja minut kärsimään ja taistelemaan, kuvittelemaan kaikenlaista mieletöntä ja mahdotonta, joka lopulta pelastaisi meidät omalta erehdykseltämme. On vain kuviteltu rakkaudettomuus, joka estää meitä kaikkia kokemasta sitä rakkautta, joka ei ole koskaan jättänyt meitä. Sitä välitöntä ja todellista rakkautta, joka sallii meidän myös kuvitella sen olemattomaksi. On vain Yksi ja se on rakkaus kaikessa ja kaikkialla, sinussa ja minussa nyt ja aina, ja iankaikkisesti…
 
On vain Yksi, yksi Elämä Itse, joka rakastaa kaikkia lapsiaan, sinua ja minua, loputtomasti ja rajattomasti. Ja juuri tuon rakkauden rajattomuuden ja sen salliman vapauden me kaikki olemme perin juurin kieltäneet ja sitä pelästyneet. Siksi me olemme lähteneet luomaan omia rajallisia maailmojamme rajattoman rakkauden äärettömässä sylissä. Siihen rajallisuuteen me olemme kaikki yhdessä eksyneet ja siinä me kuvittelemme itsemme rakkaudettomiksi, mikä johtaa myös loputtomiin rakkauden kuvitelmiin, joista mikään ei koskaan voi todella tyydyttää tai täyttää meitä.
Me olemme rakkauden lapsia, jotka ovat kääntäneet selkänsä alkulähteelleen kuin kalat, jotka kieltävät ne läpäisevän ja niitä kannattelevan meren olemassaolon. Ehkäpä juuri siksi jotkut meren elävät aikanaan jättivät meren ja lähtivät tapailemaan elämää maan päällä. Mekin :)

 

 
Meitä kaikkia kannatteleva rakkauden meri on äärimmäisen lyhytaaltoisesta säteilystä koostuva kaiken luodun lähde, jonka Elämä Itse antoi meille luomisen leikkikentäksi. Tuosta alkuaineesta me olemme ikuisella matkallamme vähitellen luoneet kaiken kokemamme ja koko maailmamme, me olemme kerta kerralta hidastaneet ikuisuuden äärettömän värinän aineen ajalliseksi leikiksi eli hetkellisiksi luomuksiksi: maailmoiksi, mannuiksi, eläimiksi, taloiksi, yhteiskunniksi, yrityksiksi, vehkeiksi ja kehoiksi. Näihin me olemme ikuisuutemme sitoneet ja rakkautemme hukuttaneet, ja kuvitelleet kaikkeuden rakkaudettomaksi vain sen vuoksi, että meidän omat luomuksemme ja todellisuutemme ovat sitä. Me olemme eksyneet omaan luomukseemme.
 
Kaikki aineesta ajassa kasvanut tulee aina kuolemaan. Kaikki. Mikään aineellinen luomuksemme ei kestä kuin hetken ikuisuuden äärettömyydessä. Siksi kaikki sitoutuminen aineeseen tuottaa loputtomasti surua, murhetta ja turhaa itkua hetkellisen vuoksi. Maailmamme on kuin lapsen hiekkalinnoja ja muita mahtavia luomuksia ikuisuuden meren rannalla. Vaikka miten hienosti ja kuinka kauniisti aineen hiekkaa muokkaammekaan, niin jonain päivänä ikuisuuden meren aalto tulee pyyhkäisemään luomuksemme pois. Ennemmin tai myöhemmin.
 
Lapsemme ymmärtävät tämän kaiken vielä meitä paremmin. He luovat hiekkalinnansa, lohikäärmeensä ja kaiken muun valmiiksi ja sitten he itse tuhoavat luomuksensa iloisesti potkien, sillä he tietävät vielä sisimmässään, että luominen on luomisen tarkoitus. Luominen jatkuu vaikka luomukset katoavat ja siihen luottaessamme luomuksemmekin ovat kerta kerralta mahtavampia ja kauniimpia. Me opimme luomalla, emme luomuksiimme takertumalla.
 
Elämä on yksi jatkuvasti uudistuva luominen, jossa me luomuksiimme takertuvat kärsimme niiden kaikkien hetkellisyydestä. Me kärsimme siitä, että me kiellämme oman ikuisuutemme, luojan meissä kaikissa. Me kärsimme luomastamme rajallisuudesta ja unohdamme sen äärettömän rakkauden meren, jonka sylissä ja rannoilla me näitä luomuksiamme saamme loputtomasti rakentaa ja hioa.
Me ikuisen rakkauden ikuiset lapset kärsimme oman rakkautemme kieltämisestä, minkä vuoksi me luomme mitä ihmeellisempiä virityksiä saadaksemme kaipaamamme rakkautta noilta muilta. Me kuvittelemme rakkauden tuonne toisaalle, noille toisille, ja koetamme saada sen sitten itsellemme, omaksemme. Ja me epäonnistumme aina ja loputtomasti, sillä kuviteltu ja aineeseen eli kehoon sidottu rakkaus ei voi koskaan kestää. Kaikki rakkautemme kohteet eli kuvitellut lähteet kuolevat ja katoavat jonain päivänä…
 
Mutta rakkaus, joka sinä todella olet, ei katoa koskaan. Muista oma ikuisuutesi ja sinussa kukoistamistaan kaipaava rakkaus, niin osaat irrottautua niistä tunnekoukuista ja-ankkureista, joilla olet pitkällä matkallasi näihin aineen saloihin itsesi sitonut. Kaikki murheesi, pelkosi ja ahdistuksesi kasvaa aineeseen kiintyneestä ikuisesta hengestäsi, siitä että haluat hallita kaikkea kuolevaa ja pitää näin oman rakkautesi ikuisesti elävän todellisuuden poissa ja loitolla.
Olet kuin uhmaikäinen teini, joka haluaa tehdä kaiken itse ja ominpäin. Ja kieltämällä vanhempiesi rajallisuuden kiellät vahingossa myös sen rajattoman rakkauden, joka heitäkin kantaa ja heissäkin kaipaa kukoistamistaan. Ihmisen suurin kukoistus on omaan ikuiseen rakkauteen vavahtumista, siihen tietoon ja ymmärrykseen heräämistä, että minä olen kaikki eikä minulta todellakaan mitään puutu. Minä olen rakkaus, jota maailma ei voi minulle koskaan antaa. Rakkaus, jonka rajattomuuteen mahtuu koko tämä maailma kaikkineen, sinä ja minä...