Ylimielinen tarvitsee miellyttäjää ja miellyttäjä tarvitsee ylimielistä. Molemmat yrittävät toisiaan halliten pitää omat pelkonsa eli keskeneräiset tunnekokemuksensa kurissa. Molemmat ovat kusessa itsensä kanssa.

Tänä aamuna uskalsin ensi kertaa olla miellyttämättä läheistä naisolentoa ja sanoa hänelle suoraan, että koin hänen suhtautuvan töykeän ylimielisesti minua kohtaan. Selvisin hengissä ja sanani tekivät vaikutuksen myös häneen. Huh!

Tähän asti olen varonut naisellisen ylimielisyyden haastamista ja yrittänyt miellyttämisen moninaisin keinoin tavoittaa naisen ja saada hänet ymmärtämään minun näkökulmaani. Ja olen epäonnistunut kerta toisensa jälkeen, koska olen kantanut lapsen alitajuista pelkoa yksinjäämisestä ja naisen eli äidin menettämisestä, mikäli olen rehellinen ja ilmaisen tunteeni suoraan ja avoimesti. Olen näin antautunut naiselle, vaikka olen kaivannut tasavertaista suhdetta ja jakamista. Olen ollut miellyttämisen vamman vallassa ja pyrkinyt sen kautta hallitsemaan minulle läheisiä ihmisiä.

Samasta syystä olen myös saattanut suhtautua ylimielisesti sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat tavalla tai toisella minusta riippuvaisia. Näitä ovat olleet vaimoni, naisystäväni, lapseni tai muut ihmiset, joita olen muka hyväntahtoisesti pyrkinyt opettamaan tai pelastamaan heiltä itseltään. Eli olen heidän oman vastuunsa ohittaen pyrkinyt olemaan hyvä ja huomaavainen ihminen, ja epäonnistunut kerta toisensa jälkeen mahdottomassa pyrkimyksessäni.

Jokainen aikuinen ihminen on täysivaltainen luojaolento, joka on ehdottoman yksin vastuussa oman mielensä tilasta ja sitä kautta siitä kokemusmaailmasta, jonka hän itselleen hetki hetkeltä luo. Ketään ei voi eikä tarvitse pelastaa, sillä on ylimielistä kuvitella, että minä tietäisin mitä toisen ihmisen – kenen tahansa – pitäisi tehdä ja kokea, jotta hän voisi vapautua oman mielensä loputonta tuskaa, ahdistusta ja epäonnistumista tuottavista ylimielisyyden tai miellyttämisen ohjelmista.

Jokainen aikuinen ihminen on oman mielensä ja maailmansa ehdoton yksinvaltias ja jokainen meistä voi milloin tahansa vapautua mielensä menneisyyden vammoja toistavista pelko-ohjelmista. Mutta se on mahdollista vasta sitten, kun hän itse on saanut niistä tarpeekseen. Ei aikaisemmin.

Minun ei itsenäisenä ja vapaana olentona tarvitse hallita toista ihmistä – ei ketään. Riittää, että pidän huolta oman mieleni pyhästä tilasta. Se tarkoittaa myös sitä, että minä en anna toisen ihmisen – naisen tai miehen – hallita minun tunteitani ja todellisuuttani. Tämän vuoksi minun on opittava tunnistamaan ylimielisyyden ja miellyttämisen hienovaraisimmatkin piirteet ja elkeet niin itsessäni kuin lähimmäisissänikin. Minun on herättävä herkkään ja viattomaan läsnäoloon.

Minun on pidettävä puoleni ja vedettävä tiukka ja voimallinen raja kaikelle sellaiselle vaikuttamiselle ja hallitsemiselle, joka perustuu lähes jokaista aikuista edelleen hallitsevan traumatisoituneen lapsen keskeneräiseen tunnekokemukseen. Siitä kumpuaa pohjaton halu hallita toista olentoa, jotta ihmisen omat alitajuiset pelkonsa ja vammansa eivät vain paljastuisi ja menettäisi valtaansa. Tämä koskee luonnollisesti niin minua itseäni kuin kaikkia mahdollisia lähimmäisiäni eli niitä joiden kanssa jaan tätä ihmeellistä ihmiselämää.

Miellyttämisen vammasta voi parantua, samoin kuin sen luontaisesta vastinparista eli ylimielisyydestä, mutta se vaatii ääretöntä nöyryyttä ja rehellisyyttä. Vain kohdattu ja tunnistettu tunnevamma eli kerran kesken jäänyt tunnekokemus voi eheytyä ja kasvaa viisaudeksi. Näin ihminen voi lopulta oppia käymään Elämän rakastavan ja luovan voiman myötä niin itsessään kuin toisessakin eikä hänen enää tarvitse hallita sen herkkyyttä ja viattomuutta vanhojen vikojen ja vaivojen loputtomalla kierrättämisellä ja toistamisella.

Minulla on kaikki valta kohdata omat tunnevammani ja luopua miellyttämisen ja ylimielisyyden kierrättämisestä hetkestä toiseen. Mutta se on mahdollista vasta sitten, kun olen saanut siitä tarpeekseni. Ja sama valta on myös sinulla niin kuin kaikilla kanssakulkijoillammekin. Me kaikki olemme pohjimmiltamme vapaita. Meidän on vain opeteltava elämään se todeksi vapauttaaksemme itsemme vanhojen tunneohjelmien loputtomasta kierrättämisestä.

Meidän on opittava tunnistamme voimamme ja käyttämään omaa ikuista valtaamme yksityisen kaikkeutemme ehdottomana luojana ja hallitsijana. Ja annettava muiden hoitaa omat hommansa eli tehdä sen mitä heidän täytyy tehdä, jotta hekin jonain ikuisuuden hetkenä muistaisivat ja toteuttaisivat oman itsenäisen ja hyväntahtoisen valtansa, voimansa ja kunniansa. Sen jota me kaikki olemme turhaan toisiltamme odottaneet ja kaivanneet.