Sinä haluat valloittaa rakastettusi. Hän haluaa valloittaa ihailijansa. Me haluamme valloittaa mestaruuden. Te haluatte valloittaa koko maailman. He haluavat valloittaa meidät. Vaan mitä minä haluan?Valloittaminen on haltuun ottamista, omaksi julistamista, orjuuttamista, voittamista, sotimista, hyväksikäyttämistä, hallitsemista ja laajentumista. Yritys valloittaa markkinat, laulaja valloittaa yleisönsä, isompi valloittaa pienemmän, minä valloitan ihastukseni ja joku valloittaa itsensä.
Kerrotaan, että juutalaisessa perinteessä lasta, joka erottuu joukosta eli jossa on jotain erityistä, kohdellaan perheessä nuivasti ja ristiriitaisesti. Häntä hallitaan tietoisen epäreilusti, jotta hänessä heräisi vastustamaton halu valloittaa maailma eli hallita maailmaansa paremmin kuin perhe oli hallinnut häntä. Tämä on nähtävästi ollut toimiva keino ja perinne, sillä miten paljon maailman valloittajia juutalainen perinne onkaan tuottanut. Suhteettoman suuri osa maailman valloittaneista kirjailijoista, muusikoista, kuvataiteilijoista, yritysjohtajista ja pankkiireista on juutalaisia. He ovat todellakin valloittaneet maailman kohtelemalla lapsiaan huonosti niin, että näissä herää halu näyttää valloittaa koko maailma.
Kuten hyvin ymmärrät, tuollaisella kasvatuksella on kääntöpuolensa. Jotkut sen kohteeksi joutuneista murtuvat ja musertuvat kokemansa rakkaudettomuuden ja kohtaamattomuuden alla. He eivät kestä eivätkä jaksa ja lähtevät valloittamaan maailmaansa negatiivisen huomion herättämisen kautta. Monet rikolliset ovat kokeneet lapsuudessaan vastaavaa kohtelua samoin kuin ne, jotka kääntävät huomion ja rakkauden kaipuunsa sairaudeksi, jonka avulla he sitä lähimmäisiltään saavat. Sairastaminenkin on oman maailman, oman perheen tai ympäristön hallitsemista ja huomion herättämistä, valloittamista. Joku pitää minusta huolta, antaa sitä rakkautta, jonka tunnen itsestäni puuttuvan.
Voisiko olla niin, että rakkaudeton valloittaa maailmaa? Voisiko olla niin, että kun meidän luontainen ja sisäinen rakkauden kaipuumme ei lapsena saa riittävää vastakaikua vanhemmiltamme, meissä herää halu valloittaa maailma ja saada rakkaudettomuuden kokemuksen täytteeksi ainakin rahaa, valtaa, ihailua sekä kaikenlaista hienoa ja kiiltävää kamaa?
Kun tutkii maailman suurien johtajien eli valloittajien lapsuutta, sieltä löytyy miltei järjestään valtavaa yksinäisyyttä, erillisyyttä ja pohjatonta kaipuuta. Sieltä löytyy rakkaudettomuuden musta aukko, jonka täytteeksi tai peittämiseksi ihmisen ahdistettu mieli luo oman unelman maailmansa valloittamisesta. Ihan sama onko tuo maailma oma lähiperhe tai koko maailman areenat tai sotatantereet. Jotain suurta on saavutettava tuon pohjattoman rakkaudettomuuden kokemuksen peittämiseksi ja piilottamiseksi.
Me suomalaiset olemme kuin juutalaisia siinä, että me olemme usein kasvaneet rakkaudettomilta tuntuvissa perheissä. Meidänkin kasvatusperinteemme ovat varsin karuja ja käytännöllisiä; lapset hoidetaan, vaipat vaihdetaan ja ruokaakin tarjoillaan, mutta syvää rakastetuksi tulemisen kokemusta en usko monenkaan suomalaisen saaneen. Siksi mekin kaipaamme rakkautta eli hyväksymistä milloin idästä milloin lännestä, mutta aina joltain toiselta tuolla kaukana, sillä omaa rakkauttamme ja itsenäisyyttämme me emme vielä ole löytäneet. Me olemme kuin rakkauden puutteessa eläviä orjia, jota hyväksyvät herroikseen kenet tahansa, joka edes puhuu kaunista ja hyvää meistä. Kaipuu on niin valtava…
Jääkiekon maailmanmestaruuden juuri valloittaneet suomalaiset ovat ihan tohkeissaan. Me voitettiin! Ja samalla meidän maamme ja mielemme valloittaneet kusettavat meitä kaikilla muilla elämän alueilla ilman mitään rajaa, ja me vaan nyökkäilemme alistuneena noille valloittajille:
”Kyllä herra, kyllä ihan varmasti me teemme kaiken mitä haluatte, kunhan aina välillä muistatte kehua meidän sisuamme ja kansallista uhrimieltämme, joiden avulla me kestämme tämän kunniakkaan matkamme kärsimyksen kautta voittoon. ’Management by perkele’ vei Nokiankin kerran maailman valloittajaksi, aivan niin kuin te lupasitte. Olkoon koko kansamme kohtalo teidän käsissänne, niin kuin oli Nokiankin kohtalo! Kiitos herra!”
Mitä jos me olemmekin erehtyneet? Olemme erehtyneet luulemaan itseämme ja lähimmäisiämme rakkaudettomiksi? Ja tuossa kuvitelmassa olemme sitten kuin korvikkeeksi lähteneet valloittamaan maailmaamme kulloinkin meille sopivimmalla tavalla, isosti tai pienesti. Kukin tavallaan...
Valloitetut ja hallituiksi alistuneet eivät osaa rakastaa. He elävät loputtomassa puutteessa ja onnen ja rakkauden odotuksessa. He odottelevat nöyrinä niitä armon murusia, joita heidän hallitsijoittensa pöydiltä mahdollisesti tippuu. Tähän rakkaudettomuuteen kasvaneet luonnollisesti jatkavat samaa perinnettä myös omien lastensa kanssa. Koskeeko tämä meitä suomalaisia vai juutalaisia vai kaikkia maailman kansoja, sitä saat itse pohtia tykönäsi.
Minäkin olen kasvanut rakkaudettomuudessa, odottanut sitä äidiltä, isältä, opettajilta, guruilta, vaimoilta ja monilta muilta. Vain välähdyksiä ja ohimeneviä onnenhetkiä olen saanut noilta toisilta. Lopulta huomasin kääntyä oman pelottavalta vaikuttavan olentoni puoleen eli aloin tosissani tutkia sitä olentoa, joka minä olen. Kohtasin minuuteni kovan kuoren ja louhin pelko pelolta esiin jotain uutta ja ihanaa.
Löysin kauan kaipaamani rakkauden, hyväksymisen ja rauhan lähteen omasta sydämestäni, jossa Elämä Itse on iänkaiken odottanut minua ja läsnäolevaa huomiotani. Minussa on kaikki, mitä kaipaan, kaikki mitä en maailmalta koskaan voi täytenä saada. Kaikessa mahtavuudessaan maailmani on vain oman luovan mieleni heijastus ja kuvajainen. Mikään ulkoinen valloittaminen ei vedä vertoja sille rakkauden ihan’uudelle vallalle, joka meissä kaikissa odottaa löytäjäänsä. Sinua ja minua.
