Minun maailmani on yksinkertainen. Kaiken takana, edessä, keskellä ja ympärillä on Ykseys, rakastava Kaikkeus, jonka sylissä kaikki meidän aineelliset ja ajalliset leikkimme syntyvät ja kuolevat. Kaikki meidän leikkimme ovat katoavaisia ja ohimeneviä, kaikki se mihin me niin kovasti satsaamme ja jonka puolesta me lähes loputtomasti kärsimme ja taistelemme. Kuin lasten leikkejä Ikuisuuden meren hiekkarannalla, leikkejä jotka myrskyaalto kerran putsaa pois…
Kaikki tämän aineen hiekkarannan rakenteet syntyvät atomeista eli paikoilleen kieppumaan kiepsahtaneista ikuisuuden aalloista, joista syntyy aineen vaikutelma eli kuvitelma pysyvyydestä. Näin vaikka ainoastaan nuo ikuisuuden aallot, jotka ovat kiepsahtaneet atomeiksi ja aineeksi, ovat pysyviä ja kaikki niistä syntyvä on hetkellistä ja ohimenevää. Tämä koskee kaikkea meidän maailmassamme, ja myös meitä itseämme.
