Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

RAHIKAISEN UUSIMMAT KIRJAT:

Uusin kirjani "Ilo on elämän tarkoitus" sisältää tekstejä viimeisen 9 kuukauden ajalta ja huipentuu pääsiäisenä tapahtuvaan kuolemaan ja ylösnousemukseen eli hetkeen jolloin kohtaan yhden syvimmistä varjoistani. Kirja haastaa myös lukijansa tulemaan esiin omien pelkojensa peiton alta ja astumaan iloon ja rakkauteen, joka on meidän kaikkien perimmäinen olemus.

Kirjan hinta €25,00 ja siinä on 296 sivua. 

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

 Samavika-Rahikainen luuli tämän kirjan saattavan hänen matkansa päätökseen eli polttavan pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se kyllä paljasti valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään, mutta Rahikaisen matka ei vielä keväällä 2021 ollutkaan päätöksessään...

254 sivua

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

96 sivua

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

194 sivua

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

200 sivua

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Ooks sä aikuinen?"

Lisätty 18.08.2022
Tapasin joitakin kuukausia sitten yhteisen ystävämme välityksellä erään elämäänsä pohtivan nuoren naisen. Hän kysyi minulta ensitöikseen: ”Mitä on aikuisuus”? Vastasin, että aikuisuus on sitä, että on vapautunut siitä henkisestä perinnöstä, jonka saimme vanhemmiltamme heidän lähettäessään meidät kuin raketin omalle ihmisyyden kiertoradallemme. Että olemme kiitollisuuden kautta vapautuneet niistä lapsuuden tajuisista ja alitajuisista muistoista, jotka ensin tuntuivat taakoilta ja rajoittivat valintojamme, omaa ihmisyyttämme. Hän kuunteli ja kysyi sitten uuden kysymyksen: ”Ooks sä aikuinen?”
 
Pohdin asiaa hetken ja vastasin: ”Joo, alan mä vähitellen olla.” Mihin hän tokaisi: ”No, sitten sä oot jo melkein aikuinen, sellaine semiaikuinen!” Niin saatan ollakin…
Uskon, että tuon nuoren kysymys kumpusi siitä, että ollessaan itse aikuisuuden kynnyksellä hän ihmettelee kohtaamiaan aikuisia ja näkee kuin heidän rooliensa ja aikuisuuden esityksen läpi. Pohtii sitä aikuisuutta, johon hänen pitäisi kasvaa ja tajuaa, että jokin tuossa hommassa mättää, tuossa tarjotussa aikuisuudessa. Minäkin olen pohtinut ja ihmetellyt sitä koko ikäni ja nyt koen vähitellen olevani vähintääkin tuollainen ”semiaikuinen”.
 
Useimmille ihmisille aikuisuus on rooli, johon he valmentautuvat päiväkodin leikeistä lähtien. Siellä leikitään rosvoa ja poliisia, isää ja äitiä, lasta ja aikuista, palomiestä ja sairaanhoitajaa ja siellä seurataan johtajaa. Kaikkia niitä rooleja, joita me perheemme ja koulujen kautta opimme ja joihin me itseämme harjoitamme tullaksemme joksikin maailmamme ja noiden muiden roolihahmojen silmissä. Eli menestyäksemme tässä pelissä ja näytelmässä nimeltä Elämä.
 
Normaali aikuisuus on roolin vetämistä niin kotona työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Sen tekemistä mitä nuo muut elämäni roolihenkilöt minulta odottavat. Ihan samaan tapaan kuin minun piti lapsenakin vetää tiettyä roolia pärjätäkseni vanhempieni, sisarusteni, sukulaisteni, kavereitteni ja opettajieni yhteisessä näytelmässä. Normaali aikuinen on jumissa lapsuutensa tunnemalleissa ja odotuksissa eli tavoissa selvitä haastavissa tilanteissa. Normaali aikuinen on kuin lapsi tai korkeintaan nuori, joka on pukeutunut aikuisuuden roolihahmoon, jota hän yrittää näytellä niin vakuuttavasti, että nuo toiset aikuisnäyttelijät eivät huomaisi hänen vain esittävän rooliaan.
 
Kaikki esittää, kaikki kusettaa ja kaikki toivoo, ettei kukaan huomaa. Uskon, että useimmat nuoret huomaavat ja tajuavat, että jokin tässä jutussa mättää pohtiessaan elämäänsä aikuisuuden kynnyksellä. He saattavat jopa kapinoida tarjolla olevia rooleja ja aikuisuuden pakkopaitoja vastaan, mutta koska tarjolla ei ole mitään todellisia vaihtoehtoja, hekin lopulta sopeutuvat ja etsivät oman roolinsa tässä yhteisessä roolileikissä, jota aikuisuudeksi kutsutaan. Kapinallisuudestakin voi tulla heidän roolinsa tai sairaudesta tai uhrin roolista, jota tarvitaan, jotta jotkut toiset voivat toimia pelastajina, hoitajina tai voittajina tässä Elämän oudossa näytelmässä.
 
Tuo alussa mainitsemani nuori nainen on viime kuukausien aikana herännyt ihan ihmeelliseen ja iloiseen aikuisuuteen. Alun hämmentynyt ja pelokaskin olento on lähes päivittäisen viestittelyn ja puheluiden kautta tavoittanut oman hämmennyksensä takaa ihmeellisen ilon ja rauhan, jollaista hän ei vielä jokin aika sitten uskonut olevankaan. Hän on muistanut ja saanut yhteyden siihen ikuiseen Elämään Itseensä, joka niin hänessä kuin minussakin ihmettelee tätä ihmisen elämää alati etsien iloista ja luovaa tapaa olla ihmeellinen luova olento juuri tässä hetkessä nyt, nyt, nyt…
 
Hän on ylittämässä niin lapsuutensa, nuoruutensa kuin tarjotun aikuisuudenkin roolien rajoja ja löytämässä rauhan ja luottamuksen Elämän rakastavassa sylissä. Hän alkaa muistaa, että Elämä Itse kaikissa meissä haluaa kaikkea hyvää kaikille meille. Että Elämä Itse on Ykseys, jonka välitön kokeminen on mahdollista vain sille, joka on purkanut kaikki mahdolliset ihmisyyden roolit itsessään ja pystyy antautumaan Elämän pyhälle nykyhetkelle, jossa kaikki kohtaaminen on mahdollista ilman mitään roolia, ilman mitään etukäteen määritettyä ihmisyyttä...