Mies on ollut perheen pää ja nainen sen keho, jonka kautta lapset eli perhe on syntynyt. Mies on ollut päissään eli ylä- ja alapäässään ja nainen on ollut keskellä eli sydämessään ja antautunut miehen vallalle niin päässään kuin alapäässäänkin. Mies on ollut tuntematon eli kieltänyt tunteensa ja nainen on saanut kantaa kaikki ihmisen tunteet. Mies on ollut yksin ja peloissaan ja siksi halunnut hallita naistaan eli tunteitaan, koko maailmaansa. Ja Elämän jatkuvuuden tähden nainen on alistunut miehen vallan alle, mistä sekä miehet että naiset ovat kärsineet.
Mies on ollut sydämetön ja siksi kaivannut lohtua naisen sydämeltä samalla, kun hän on julmasti käyttänyt hyväkseen Elämää niin naisessaan kuin omassa kehossaankin sekä kaikkialla ympärillään. Mies ja nainen ovat olleet yksin päässään ja kehossaan, ja kaivanneet kokonaisuutta toistensa kautta. Mies ja nainen ovat kärsineet rooliensa vallan alla ja etsineet turhaan kokonaista ihmisyyttä toistensa kautta. He ovat käyneet oman kokonaisen olentonsa ohi.
Miehen ja naisen kehot ovat erilaisia, jotta Elämä voi kehittyä heidän kauttaan ja jotta ihmisyys voi luoda yhä uusia versioita ja muotoja itsestään. Kumpikaan ei ole parempi tai ylempänä toista, sillä molemmat ovat syntyneet Elämästä Itsestään eli Kaikkeuden halusta kukkia ja kukoistaa myös tässä ajan ja aineen kaksinaisessa ahtaudessa.
Miehet ja naiset ovat yhtä Elämässä Itsessään, tuossa näkymättömän rakkauden kentässä, jossa kaikki syntyy ja joka kaikkea kantaa. Miehen ja naisen välillä vain kuviteltuja roolieroja, kuviteltuja pelkoja ja kauhuja, joita kumpikin päässään eli mielessään ylläpitää ja kantaa. Kunnes saa niistä tarpeekseen.
Miehen ja naisen kohtaaminen eli todellinen yhtyminen on mahdollista, kun sekä mies että nainen ovat saaneet tarpeekseen rooleistaan ja kuvitelluista eroistaan. Silloin kun molemmat ovat tykönään purkaneet menneisyyden pelot ja kauhut omasta mielestään eli siitä Pyhästä Graalin maljasta, joka heissä molemmissa yhtä lailla luo heidän todellisuuttaan. Mies ja nainen ovat yhtä vain elävän sydämen rajattomassa tuntemisessa eli siinä, jonka miehet ovat itseltään kieltäneet ja naiset ovat joutuneet yksin kantamaan.
Mies ja nainen ovat yhtä vain tässä Elämän ikuisessa nykyhetkessä, nyt, jossa kaikki luominen, rakastaminen ja yhtyminen vain on mahdollista. Mies ja nainen ovat yhtä, kun kumpikaan ei enää kanna vanhoja roolejaan, ei kuviteltuja vajavaisuuksiaan, vaan antautuu Elämän kokonaisuudelle, koko miehuudelle ja naiseudelle, jossa kenestäkään ei mitään puutu. Eikä ole koskaan puuttunutkaan kuin puutteellisissa kuvitelmissamme miehuudesta tai naiseudesta. Me kaikki olemme elossa, yhtä Elämän ihmeessä, ihmisiä.
Elämä Itse on rakastava kaikkeus niin miehessä kuin naisessakin. Sen itsessämme ja toisessa tuntien ja tunnustaen me olemme yhtä aina ja kaikkialla eikä meidän enää tarvitse epätoivoisesti hakea roolitettua yhtymistämme kehojen erilaisuuden kautta. Elämässä Itsessään eli mielen Pyhässä Graalin maljassa kehojenkin yhtyminen on kaunista ja pyhää. Siinä me miehet ja naiset olemme yhdessä Elämän loputtoman luovuuden palveluksessa, laulamassa ikuisen ilon rakastavaa laulua. Roolileikkimme ovat loppuneet.