
Kuulin juuri, että alun perin ”paratiisi” tarkoittaa muureilla suljettua hedelmätarhaa, joita arabimaissa edelleenkin rakennetaan, jotta voidaan suojata kasveja ympäristön kuivuudelta ja tuulelta. Paratiisi on suljettu suojapaikka, jossa myös Aatamin ja Eevan kerrotaan kasvaneen.
Me kaikki kaipaamme jollain tasolla paratiisiin eli turvapaikkaan tämän ristiriitaisen ja haastavan maailman keskellä. Me haluamme löytää turvan, joka ei horju. Turvan, joka pysyy. Me haluamme takaisin paratiisiin, jossa meistä pidettiin huolta eli jossa saimme olla lapsen lailla viattomia. Sellaista paikkaa ei tästä maailmasta löydy, löytyy vain erilaisia paratiisikuvitelmia eli valheellisia paratiisin kaltaisia luomuksia.
Kaikki ideologiat lupaavat meille paratiisin, kun antaudumme viattomasti johtajiemme johdettaviksi. Kommunismi lupasi ja natsismi samoin, demokratia lupaa ja markkinavoimat lupaavat myös. Kaikki nuo johtajiemme lupaukset ovat harhaa, heidän omia kuvitelmiaan, joiden avulla he meitä paimentavat kuin lampaita. Meitä johdatellaan johtajiemme paratiisiin eli suljettuun ja helposti hallittavaan karsinaan, jossa me saamme olla viattomia lapsia kunnes meidät lahdataan isäntiemme iloksi. Paratiisi on ansa, johon me kaikki olemme oppineet kaipaamaan. Paratiisi on suuri kusetus.
Näin nähden oli ihan hyvä, että en tuolloin kerran käynyt sisään paratiisin houkuttavasta portista, vaan lähdin tutkimaan oman mieleni saloja eli elämääni rajoittaneita alitajuisia pelkoja. Niitä kerta toisensa jälkeen kohdattuani ja vapautettuani mieleni pyhästä tilasta, sinne on kasvanut rauhallisen luovuuden tila, enkä enää kaipaa takaisin paratiisin viattomaan vankilaan. Olen vapaa vaeltamaan ja luomaan rajallisista peloista ja muureista riippumatta. Olen jo perillä eikä minulta mitään puutu. Olen rajaton Elämä Itse ihmisen rajallisessa kaavussa. Ja kaikki on hyvin.