
USAn julkisesti ilmaistu pyrkimys on Rooman valtakunnan perinteen mukainen koko maailman valloittaminen ja hallitseminen. Tähän se pyrkii tuhoamalla ja alistamalla kaikki ne valtiot ja kansat, jotka edes jollain tasolla uhkaavat USAn kaikkivaltiasta voimaa ja kunniaa. Tätä politiikkaa USA on tietoisesti ja näkyvästi harjoittanut kaikkialla maailmassa erityisesti Toisen maailmansodan jälkeen.
Alkuun USA lähetti omia joukkojaan taistelemaan ”kansallisen turvallisuuden” puolesta muun muassa Koreaan ja Vietnamiin, mutta koska suuret miestappiot herättivät kansalaisten vastarinnan, tuota valloitussotaa on viime aikoina käyty ovelammin ja enemmän kulissien takana kuin omin joukoin vihollisen maaperällä. Toki esimerkiksi Irakiin ja Afganistaniin lähetettiin omiakin joukkoja, joiden avulla nuo valtiot tuhottiin ja niiden taloudelliset resurssit otettiin amerikkalaisten haltuun. Mutta suurin osan tuhotöistä ja verenvuodatuksesta on viime aikoina delegoitu erilaisille USAn rahoittamille ja varustamille sissijoukoille ympäri maailmaa sekä NATOlle, joka on USAn valloitussotien käsikassara.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991 USA ja sen ylikansalliset yritykset pääsivät hetkeksi temmeltämään vapaasti myös Venäjällä, mutta vuosituhannen vaihteen tienoilla Venäjä heräsi puolustamaan itsenäisyyttään Putinin johdolla. Venäjän vahvistuminen oli selkeä este USAn vallan laajenemiselle ja siksi luotiinkin selkeä suunnitelma Itä-Euroopan maiden ottamisesta NATOn jäseniksi vastoin aiempaa sopimusta.
Tämän politiikan huipentumana olivat USAn masinoimat vallankumoukset Ukrainassa vuosina 2004 ja 2014, jotka ”vapauttivat” Ukrainan USAn etupiiriin. Näin päästiin härkkimään Venäjän karhun mahanahkoja vähän samaan tapaan kuin jos Kiina järjestäisi vallankumouksen Meksikossa ja härkkisi näin jenkkien mahanahkoja. Samalla Venäjään ja sen johtoon suhtauduttiin jatkuvasti kuin viholliseen, jonka kanssa ei voinut eikä ollut edes aikomustakaan neuvotella mistään. Siksi ei ole kovin kummallista, että Venäjällä päädyttiin niinkin epätoivoiseen tekoon kuin hyökkäykseen Ukrainaan. Venäjän karhu koki olevansa nurkkaan ajettu ja sellainen valtio tai ihminen päätyy usein yrittämään väkivaltaista ratkaisua. Mikä luonnollisesti oli USAn etujen mukaista ja sen politiikan tarkoituskin.
Kun melkein koko maailma ja ainakin koko Eurooppa kääntää selkänsä Venäjälle USA korjaa jättipotin, kun siltä ostetaan aseita sekä öljyä ja kaasua, joita aiemmin oli saanut kätevästi ja edullisesti Venäjältä. Mutta tämä ei riitä, sillä USAn tarkoitus on siis romahduttaa koko Venäjän federaatio, mihin Ukrainassa käytävä sota, jota muut käyvät USAn puolesta, on mitä mainioin välikappale. Tässä USAn tavoitteita tukee sen lähes totaalinen mediaherruus, mikä tarkoittaa sitä, että koko läntinen maailma kuulee Ukrainasta vain ne uutiset, jotka tukevat USAn agendaa.
Tähän USAn asettamaan ovelaan ansaan haksahtivat myös rauhaa rakastavat Suomi ja Ruotsi, jotka ovat aiemmin parhaansa mukaan taiteilleet maailman suurten valtaryhmittymien välimaastossa ja olleet väleissä kaikkien maailman kansojen kanssa. Suomi ja Ruotsi siis hakivat mukaan USAn hallitsemaan NATOon, jonka pyrkimyksenä on Venäjän tuhoaminen ja USAn valloitussotien käyminen muualla kuin Amerikan mantereella. Miksi ihmeen hitossa näin kävi? Ja mitä nuo kaksi pientä valtiota uskovat voittavansa NATOn jäseninä?
Sain tänään kuulla eräältä tilanteeseen syvästi perehtyneeltä ihmiseltä, että Venäjän federaation mahdollisesti hajotessa Suomella saattaisi olla mahdollisuus ikiaikaisen Suur-Suomi unelman toteuttamiseen eli Venäjän lähialueiden haltuunottoon. Edellisen kerran sitä yritettiin Saksan tuella ja tällä kertaa se saattaa tulla todeksi USAn ja NATOn tuella. Saksa soti itsekin niin Pohjois-Suomessa kuin itärintamallakin, mutta mahtava USA antaa muiden käydä omat sotansa, sillä se ja sen ylikansalliset yritykset voittavat aina kun toiset kansat tuhoavat toisiaan. Ne myyvät aseet rintamalle ja tulevat sitten auliisti korjaamaan tuhon jäljet ja ottamaan raunioitettujen maiden varallisuuden käsiinsä heti, kun aseet ovat lopulta vaienneet. Näin sotaakäyvien maiden varallisuus siirtyy kerta kerralta tukemaan amerikkalaisten maailmanvalloitusta.
Eli onko suomalaisten NATO-kiiman taustalla osaltaan myös unelma Suur-Suomesta? En tiedä, sillä en tunne kulissien takaisin pohdintoja sen paremmin kuin sinäkään, mutta sekin on mahdollista tässä päivä päivältä sairaammin ja pelokkaammin hallitussa maailmassa. Ettei vain olisi sama kaiku askelten...
Maailmamme on käymässä yhä pimeämmäksi ja yhä vahvemmin pelkojen hallitsemaksi, mikä antaa sinulle ja minulle mitä mainioimman syyn kääntyä pois johtajiemme epätoivoisesta todellisuudesta kohti sitä iloa, rauhaa ja rakkautta, joka jokaisessa elävässä ihmisessä odottaa tunnustamistaan ja kukoistamistaan. Sinä et enää voi luottaa mihinkään ulkoiseen, et yhteenkään johtajaan, joka on valmis usuttamaan sinut sotimaan, taistelemaan, tappamaan sekä kuolemaan jonkin hänen määrittämänsä oikean ja hyvän aatteen tai unelman puolesta.
Kun löydät Elämän ihmeen omasta sydämestäsi, sen loputtomasta sykkeestä, tunnistat sen myös kaikissa kaltaisissasi ihmisissä heidän kansallisuuksistaan riippumatta. Sodat eivät koskaan lopu kuviteltuja vihollisia tappamalla, vaan ne loppuvat kun sinä ja minä huomaamme olevamme yhtä meitä kaikkia rakastavan Elämän ikuisessa sylissä. Sodat loppuvat, kun sinä löydät rauhan mielestäsi etkä enää kuvittele löytäväsi sitä sodan taistelukentiltä. Sodat loppuvat, kun sinä löydät sisältäsi rauhan, jota Elämä Itse meille kaikille hetki hetkeltä tarjoaa, nyt ja aina.