Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

NYT SAATAVANA UUDET KIRJAT:

 

 Rahikaisen viimeinen kirja saattaa hänen matkansa päätökseen eli polttaa pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se paljastaa valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään.

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Satu metsäläisten maasta ja kauppamiesten vallasta

Lisätty 16.04.2021
Olipa kerran pieni kansa kaukana pohjoisessa. Sen asukkaat olivat lähinnä metsäläisiä ja maatiaisia, käteviä ja päteviä ihmisiä, jotka aikojen kulussa olivat oppineet hankkimaan toimeentulonsa maan karuissa ja vaihtelevissa olosuhteissa. He olivat lähellä luontoa ja sen rytmejä ja etsiytyivät luonnostaan metsään rauhoittumaan kun ihmiselämän arkiset hankaluudet tuntuivat liian haastavilta. Metsän suuri tasapaino tuki heitä ja auttoi heitä löytämään oman voimansa, oman henkensä.
 
Sitten heistä kiinnostuivat kauppiaat ja kirkkolaiset, jotka matkasivat jokia pitkin vähitellen yhä syvemmälle maan metsäiseen sydämeen. He kauppasivat omia tavaroitaan ja omaa uskontoaan, joita he tarjoilivat mahtavista kivikirkoistaan eli tuon ajan ostoskeskuksista. Niitä rakennettiin tärkeille kauppapaikoille ja kullekin uskonlahkolle ja kauppiasjoukolle omansa. Näin metsäläisiin tehtiin vaikutus ja heidät saatiin kieputettua kauppamiesten ja kirkonmiesten pauloihin, myymään itseään ja maataan noille muille muualta tulleille.
Kauppiaat ja kirkonmiehet tarvitsivat kaupunkeja hallitakseen alaisiaan. Niihin keskittyi heidän valtansa, joka hyödynsi metsäläisiä ja heidän metsiään omiin tarkoituksiinsa eli oman valtansa kasvattamiseen. Metsäläiset olivat myös taitavia sotamiehiä ja taistelijoita, joita vallanpitäjät käyttivät oman valtansa vahvistamiseen. Näin riippumatta siitä olivatko metsäläiset läntisen, itäisen tai eteläisen naapurinsa vallan alla. Pohjoisessa ei naapureista ollut uhkaa, sillä siellä asuivat vain metsäläisten sinne ajamat tunturilaiset, ne joita metsäläiset itse tohtivat pitää alempinaan.
 
Kauppiaita ja kirkonmiehiltä metsäläiset olivat saaneet kuulla olevansa juntteja, joiden on ihailtava sivistyneitä johtajiaan, tulivat nämä sitten idästä tai lännestä, kuten tapana oli. Lopulta metsäläisiä alkoi ottaa päähän ja he alkoivat kaivata itsenäisyyttä eli mahdollisuutta itse päättää asioistaan. He halusivat tulla sivistyneiksi sivistyneiden paikalle.
 
Unelma itsenäisyydestä kehittyi vieraan vallan alla vahvana ja kiehtovana vuosikymmenien ajan, ja toteutui lopulta tuon itäisen vieraan vallan romahdettua suuressa sodassa. Ja samalla metsäläiset jakoivat itsensä aiempien herrojensa tapaan maalaisiksi ja kaupunkilaisiksi, jotka taistelivat itsenäisyyden oikeasta muodosta verisesti keskenään.
 
Metsäläiset itsenäistyivät, mutta tottelemaan tottuneina alkoivat heti haikailla apua ja tukea etelästä ja lännestä, uusilta isänniltä. Ja hakemaan revanssia idän isolta maalta, jonka kyljessä itsenäiseksi kasvaminen oli ollut mahdollista. Nämä unelmat veivät metsäläiset uuteen suureen sotaan, jossa etelän suuri valta auttoi idän valtaa vastaan, kunnes kaikki päättyi romahdukseen, jossa metsäläisten maa säilytti itsenäisyytensä, mutta joutui jäämään itään päin kallelleen eli kuuntelemaan naapurin pääkaupungista kuuluvia kuiskauksia.
 
Maan omat kauppamiehet olivat oppineet oikein taitaviksi ja osasivat ohjata maata haastavissa olosuhteissa uuteen taloudelliseen kasvuun ja hyvinvointiin, jossa oli suureksi avuksi metsäläisten kauppamiesten kyky käyttää maan asemaa idän ja lännen välissä taitavasti sekä omaksi että maan eduksi. Ja niin kaikki vaurastuivat ja kasvattivat kauppiaiden (niin kirkonmiehet, nuo alkuperäiset valloittajat, oli tässä vaiheessa jo pelattu pois pelistä) suuria kaupunkeja, jotka kasvoivat kuin syöpäpesäkkeet metsäläisten maan elävällä iholla. Kaupungit imivät niin maan ihmisiä kuin muitakin resursseja ja tuhosivat ja saastuttivat levitessään ympäristöään. Mutta siitä ei juuri kukaan piitannut, sillä sehän lisäsi hyvinvointia – niin vai lisäsikö todella?
 
Sitten taas kerran maailma muuttui metsäläisten ympärillä. Idän mahtivaltio romahti ja metsäläisillä ei enää ollut isompaa herraa, jonka kuiskauksia kuunnella. Tuohon kuuntelemiseen tottuneet metsäläisjohtajat etsivät pikaisesti lännestä uudet herrat, joiden tahtoa toteuttaa. Olivathan hekin kaikkien metsäläisten tapaan alemmuudentuntoisiksi alamaisiksi koulittuja ja koulutettuja. Siksi uusien herrojen tahtoa oli hyvä lähteä toteuttamaan.
 
Uudet herrat eli lännen suurkauppiaat tiesivät mitä tahtoivat. He halusivat ottaa haltuunsa koko metsäläisten suuren maan, jonka metsissä, vesissä ja maaperässä piili suuria rahan tekemiseen vielä käyttämättömiä resursseja. Ja olivathan metsäläiset tunnettuja luotettavuudestaan ja rehellisyydestään ahkerina työntekijöinä. Kyllä kannattaa ottaa tämäkin maa haltuun!
 
Metsäläisille, jotka siis olivat käteviä päästään ja käsistään, annettiin hetkeksi suuri täky, jonka he nielaisivat kaikkineen. He saivat kuvitella olevansa puhelinmaailmaa hallitseva maailmanvallitsija juuri niin kauan kuin se sopi lännen isoille kauppamiehille. Matto vedettiin metsäläisten alta vasta kun menestyksen täky oli tiukasti heidän kitusissaan kiinni…
 
Sen jälkeen oli jäljellä vain siiman pitäminen tiukalla ja metsäläiset vahvasti menestyksen liekanarussa.Välillä höllättiin ja sitten taas tiukennettiin otetta, jotta metsäläiset eivät heti tajuaisi mitä oli tapahtumassa. Mutta sitten tuli aika kelata saalis kotirantaan…
 
Lännen isot kauppamiehet olivat keksineet oivan keinon, ei vain metsäläisten päänmenoksi, vaan koko ihmiskunnan narutettavien kansalaisten saattamisesta pelon lopulliseen loukkoon. Pelkohan on aina ollut se millä niin kirkonmiehet, kauppiaat kuin muutkin johtajat ovat kansojaan hallinneet.
Jos et tee niin kuin minä sanon… Jos emme pysäytä vihollista ajoissa… Jos emme hyökkää ennakoivasti… Jos emme taistele yhtenäisesti...Jos et osta tätä tai tuota niin et ole tyylikäs, menestyvä, suosittu, kaunis, terve, rikas tai ihan mitä vaan houkuttavaa. Eli pelon avulla kauppamiehet ovat tottuneet saamaan metsäläisiltä sen mitä he itse haluavat.
 
Luotiin tauti ja yhtenäinen sanoma, joka kauppamiesten omistamien asiantuntijoiden avulla saatiin kauppamiesten omistamien mediavälineiden avulla levitettyä jokseenkin samanlaisena kaikkialle maailmaan. Tuon sanoman ja sen herättämän pelon avulla kaikki maailman metsäläiset saatiin hyväksymään mitä ihmeellisimpiä rajoituksia, joiden ainoana tarkoituksena oli sinetöidä maailmaa hallinnoivien ja sen jo lähes kokonaan omistavien valta yhdeksi kolossaaliseksi maailmanvallaksi, jota vastaan eivät yksittäiset metsäläiset missään päin maailmalla enää uskaltaisi tai edes huomaisi pyristellä.
 
Metsäläisten tuli kuuliaisesti luopua kaikesta inhimillisestä vapaudestaan ja itsenäisyydestään ja antaa itsensä orjan lailla kaikkein suurimpien kauppamiesten käytettäväksi. Tämä oli vallastaan huumaantuneiden kauppamiesten iänikuinen unelma eli mahdollisuus varmistaa se maailmanvalta, jonka menettäminen oli heidän suurin pelkonsa. – Vaan kuinkas sitten kävikään...