Vaikka Suomessa on kuulema noin 1,3 miljoonaa isää, joilla on tilastojen mukaan noin 2,3 lasta kullakin, niin Suomessa on hirvittävän monta, jotka kokevat itsensä isättömiksi. Lukemattomia poikia, tyttäriä, lapsia ja aikuisia, jotka kärsivät siitä, että isä ei ole tai ei ole ollut läsnä heidän elämässään. Kärsimys on niin suurta, että sille täytyy löytyä ratkaisu ja kaikille noille kärsiville vapautus ja voimautus, jota he kaikki sisimmässään kaipaavat.Ei ole olemassa täydellistä isää, minulla ei ollut enkä itsekään ole osannut sitä olla. Minulla ei ollut vahvaa ja voimakasta isää, joka itsenäisesti loisi omaa maailmaansa ja tukisi oman perheensä jäseniä, vaimoaan ja lapsiaan. Minulla oli isä, joka kaipasi parempaa maailmaa ja kuvitti sitä niin sanoilla kuin maalauksillaan. Hän kaipasi muuta kuin mitä hänellä oli. Hän eli tulevassa.
Niinpä ei ole kummakaan, että minusta kasvoi samanlainen isä, samanlainen oman kaipauksensa johdattama mies ja isä omille lapsilleni. En osannut antaa omille lapsilleni muuta kuin mitä itse olin. Kuinka olisinkaan voinut tehdä muuta! Kuinka kukaan isä koskaan voisi? Ja silti olen sitä syntinä kantanut aivan niin kuin niin monet muutkin isät ovat. Isän osa ei ole ihan helppo.
Joitakin viikkoja sitten kuulin kvantti- eli perhekonstellaation luojasta Bert Hellingeristä, joka antoi minulle aivan uuden ja vapauttavan näkökulman isyyteen ja ihmiselämään muutenkin. Hän oli terävin ja lempein silmin tutkinut maailmansa niin pappina, lähetyssaarnaajana kuin terapeuttinakin ja huomannut, että ihmissukua ohjaavat rakkauden näkymättömät symmetriat. Että me itsemme vapaiksi ja itsenäisiksi kokemamme olennot olemme näkymättömillä siteillä sidottuna niihin sukulinjoihin, joihin me olemme valinneet syntyä. Että vaikka me kuin kiillottaisimme ja putsaisimme omaa yksityistä olentoamme, me olemme silti sukulinjojemme vankeja kunnes pystymme kohtaamaan myös niiden kantamat salat. Me toistamme isiemme – ja äitiemme – syntejä sukupolvesta toiseen ellemme osaa niiden kirouksenkaltaisesta taakasta irrottautua.Ja Bert Helllingerillä näyttää olevan avaimet noihin taakkoihin. Hänellä on näkyjä ja työkaluja, joilla niistä voi vapautua. Hänellä on totuus, joka saattaa tuntua julmalta. Se on kuin kirurgin veitsi, joka vapauttaa...
Bert Hellingerin selkeä viesti on, että isättömyys – tai äidittömyys – on harha ja erehdys. Se on lapsen tunnekokemus, joka ei aikuisen rehellisin silmin ole koskaan tosi. Jokaisella meillä on isä ja äiti. Muuten me emme olisi voineet tänne syntyä. Ja jokaisella meillä on juuri se isä ja äiti, joka on meille kullekin paras mahdollinen. Ja kaikki asiasta valittaminen on pyrkimystä pysyä lapsen viattomassa roolissa ja välttää itsenäiseen ja vapaaseen aikuisuuteen astumista jopa viimeiseen hengenvetoon saakka. Näin isättömyyden kokemus säilyy hengissä, mutta ihmiset sairastuvat ja kuolevat sen tuottaman harhaisen tuskan ja kärsimyksen vuoksi. Valinta on sinun ja minun, meidän kaikkien.
Hellinger antaa selkeitä ohjeita kuinka isättömyyden kokemuksesta voi kasvaa ulos itsenäiseen aikuisuuteen ja isyyteen, joka ei jatka tuota iänikuista murhetta seuraavalle sukupolvelle. Meidän tulee tunnustaa isiemme ja äitiemme lahja sekä heidän osansa meidän edellämme sukupolvien ikuisessa ketjussa ja tunnustaa se, että juuri he ovat antaneet meille elämän lahjan. Ilman heitä meitä ei olisi olemassa. Voimme sanoa vanhemmillemme omassa mielessämme esimerkiksi seuraavan lauseen:
”Sinä olet suuri ja minä olen pieni. Te olette aikuisia ja minä olen lapsi. Jätän teidän aikuiset ongelmanne teidän ratkaistavaksenne.”
Me olemme ikuisesti lapsia eli pieniä omien vanhempiemme edessä eikä meidän tarvitse kantaa heidän pulmiaan eteenpäin. Ja vanhempamme ovat ainoita oikeita riippumatta heidän puutteistaan tai pulmistaan. Sen ymmärtämiseksi voimme sanoa seuraavan vapauttavan lauseen molemmille vanhemmillemme erikseen. Tässä tuo lause isälle:
”Nyt otan sinut kiitollisuudella isäkseni. Olet ainoa oikea isä minulle. Kiitän sinua elämästäni.”
Ja mikäli huomaat käyttäytyväsi oman isäsi tavoin, vaikka olet vannonut tekeväsi toisin kuin hän, voit seuraavalla vapauslauseella vapauttaa sielusi tuosta toistamisesta:
”Olen epäystävällinen pojalleni, isä, aivan niin kuin sinä olit minulle. Siinä suhteessa minä olen kuin sinä.”
Jos isäsi on tehnyt sinulle jotain miltei anteeksiantamatonta voit vapauttaa teidät molemmat ja antaa isäsi tekojen taakan hänen itsensä kannettavaksi sanomalla seuraavat sanat tosissasi:
”Otan sinut nyt isäkseni, ja hyväksyn sen hinnan, jonka siitä olen maksanut, ja minkä se on maksanut sinulle.”
Ja lopulta voit vapauttaa itsesi sukupolvien läpi jatkuneesta isättömyyden taakasta ja ryhtyä elämään omaa itsenäistä ja vapaata elämääsi menneisyyden taakasta vapautuneena sanomalla seuraavat sanat:
”Rakas isä, otan vastaan kaiken, minkä olet minulle antanut ja tulen tekemään parhaani sen kanssa.”
Tämän kaiken kokeneena ja tunteneena voin luopua isättömyyden taakasta ja astua lopulta omaan aikuisuuteeni, jossa minun ei enää tarvitse toistaa isieni syntejä polvesta toiseen. Minä voin tunnustaa isäni suuruuden ainoana isänäni ja jättää hänet taakseni välttämättömänä osana menneisyyttäni. Hänen puutteittensa ei enää tarvitse määrittää minun elämääni ja tulevaisuuttani. Minä olen vapaa olemaan hyvä isä omille mahdollisille lapsilleni, mutta tärkeintä on että voin luoda oman itsenäisen elämäni menneisyyden taakoista vapautuneena. Isänäkin on hyvä olla, kun sen oikein oivaltaa.
Hyvää isänpäivää sinullekin!
