Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

NYT SAATAVANA UUDET KIRJAT:

 

 Rahikaisen viimeinen kirja saattaa hänen matkansa päätökseen eli polttaa pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se paljastaa valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään.

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Tämä unohtuneen ihmeen maailma

Lisätty 06.07.2021
Elämme vapaan ahneuden aikakaudella, jolle ei ole mitään pidäkkeitä, ei mitään mikä hillitsisi vapaata pudotustamme loputtoman ahneuden mustaan aukkoon. Kaikki muut yhteiskunnalliset aatteet ja yhteiskunnallisen järjestäytymisen mallit on tuhottu ja heikoiksi ja vaarallisiksi osoitettu – kansallisuusaate natsien vaarallisuuden avulla ja sosialismi Neuvostoliiton kukistamisen kautta – eikä vapaaksi ja demokraattiseksi kutsutulla markkinaliberalismilla ole enää mitään haastajia, ei mitään mikä panisi sille hanttiin.
 
Istuin tänään kyläkaupan terassilla ja sattumoisin pöytääni istahti ikäiseni tyylikkäästi harmaantunut mies. Juttelimme niitä näitä ja jostain kulmasta tuntui luontevalta kysyä häneltä, miten hän pitkän työuran tehneenä koki työelämän ilmapiirin muuttuneen. Ja ihan niin kuin melkein kaikki muutkin, jolta vastaavaa olen kysellyt, hänkin kertoi tahdin kiihtyvän jatkuvasti ja jokaisesta työntekijästä kiristetään yhä enemmän voittoa ja menestystä yrityksen anonyymeille omistajille. Kaiken toimen ainoaksi tavoitteeksi on tiivistynyt taloudellinen voitto eikä ihmisillä ja ihmisyhteisöllä yrityksessä ja sen ympärillä ole merkitystä kuin uusiutuvana luonnonvarana, josta yhä nopeammin ja tehokkaan puristetaan irti menestystä ja voittoa.
Me elämme ahneuden kurimuksessa, jossa ihmisiä hallitaan ja lypsetään kuin lehmiä parsinavetassa, jossa ne viettävät koko tuottavan elämänsä kahlittuna parteen, jonka yhdessä päässä niitä ruokitaan, keskellä lypsetään automaattisesti ja toisessa päässä liukuhihna kuljettaa paskan pois. Ihmisen kahleet ovat harvemmin näin näkyvät, sillä me emme älykkäinä olentoina niitä tarvitse – vaikka sitäkin on toki orjuuden ajalla harjoitettu – vaan meidät voidaan älykkäästi ja tietoisesti halliten saada itse luomaan ne ajatusten kahleet ja mielen parret, joihin me itsemme kytkemme ja joissa me itse pidämme omasta vankeudestamme huolta. Ja omistajamme käärivät tuottamamme työn voitot ja käyttävät ne taitavaan kultaisten kahleittemme kaunistamiseen ja älyttömällä ylellisyydellä pröystäilemiseen.
 
Kerrotaan, että maailmaamme rahan avulla hallitsevat eivät aikanaan halunneet, että Henry Ford olisi alkanut tuottaa autoja, joiden hankkimiseen myös työläisillä olisi varaa. Heidän mielestään ero omistajien ja orjien välillä tulisi säilyttää näkyvänä ja tuntuvana ja työläiset helposti hallittavana luonnonvarana. Mutta tuona aikana levinnyt sosialismin aate ja uhka sekä työläisten keskittyminen alueille, joilla nuo aatteet levisivät kulovalkean tavoin, saivat heidät lopulta rahoittamaan Henry Fordin hanketta, kun hän perusteli sitä seuraavasti: Oma auto antaa työläiselle kuvitelman paremmasta tulevaisuudesta ja saa hänet kamppailemaan oman yksityisen etunsa ja vaurautensa puolesta. Oma auto mahdollistaa työläisen muuttamisen pois työläisghetoista omaan asuntoonsa ja kauemmaksi toisistaan. Työläisen oma auto antaa meille mahdollisuuden lypsää häntä käsissämme olevan öljyteollisuuden kautta. Ja näin tapahtui.
 
Näin olemme sadan vuoden ajan saaneet kuin murusina rikkaiden ylipursuavalta pöydältä itsellemme ja omaksemme auton lisäksi monia muita rikkauden tunnusmerkeiltä näyttäviä helyjä – koruja, vaatteita, muotia, ruokaa, viiniä, huumeita, seksiä ja matkoja sekä vapautta kuluttaa itseämme kaikin mahdollisin tavoin – samalla kuin kuilu meidän ja rikkaiden välillä syvenee päivä päivältä ajautuessamme yhä syvemmälle Rooman valtakunnan mallin mukaiseen hallitsijoiden ja orjien todellisuuteen.
 
Me elämme oman mielemme kullatussa häkissä, jonka kalterit muodostuvat kotimme sisustuslehtien mukaisesta kauneudesta, jääkaappiemme julkkiskokkien ihannoimista ruoka-aineista, vaateittemme oikeanlaisista leikkauksista ja kalliista merkeistä, tietokoneittemme ja kännyköittemme tuottamasta tuottavasta hälystä, automme sulavista ja auringossa kiiltelevistä linjoista, jotka kätkevät sisäänsä uusimman, hienoimman ja ekologisimman mahdollisen rakenteen, jonka omistajana voimme orjanakin kuvitella voittaneemme jotain tässä loputtoman ahneuden vapaassa pudotuksessa.
 
Ihmiset voivat häkeissään huonosti, mutta he eivät uskalla myöntää sitä itselleen saati sitten toisilleen, sillä voittoa ja menestystä tavoittelevan ei tule myöntää heikkouttaan tai ahdistustaan, ei ainakaan ennen kuin hän on polttanut itsensä loppuun antaessaan kaikkensa maailmalle, joka antaa hänelle vain rahaa ja paskaa. Siksi kaikki esittävät hyvinvointia ja menestystä heille annettujen esikuvien mukaisesti, he ylläpitävät kulissia kunnes heidän vielä elävä ja hengittävä kehonsa ei enää kestä tuon sairaan tavoittamisen loputtomuutta. Se sairastuu ja kuolee pois.
 
Elämä meissä ei enää kestä mielemme luomia kultaisia kaltereita, se huutaa uutta ja muuta, jotain toista elämisen ja työntekemisen mallia, jotain joka ei tapa elämää ihmisessä eikä luonnossa hänen ympärillään. Elämä Itse meissä kaikissa on heräämässä ja herättelemässä meitä suuntaamaan ajatuksemme, tunteemme ja toimemme pois ulkoisen maailman aina vain kauemmaksi kaikkoavasta unelmasta paremmasta ja onnellisemmasta elämästä, siitä houkuttavan menestyksen porkkanasta, jota hallisijamme roikuttavat nöyrän turpamme edessä, ovat aina roikuttaneet.
 
Menestys ja hyvä elämä ei ole tuolla toisaalla, sillä sinä olet jo menestyksellisen ja ihmeellisen elämän luoma ja ylläpitämä. Ihminen on elämän oma ihme, joka on jallitettu uskomaan ensin omaan mitättömyyteensä ja puutteenalaisuuteensa ja sitten niihin unelmiin tulevasta menestyksestä, jotka hänen hallitsijansa ovat hänelle syöttäneet. Näin orjia ei enää ole tarvinnut kahlita rautakahleisiin eikä vartioida 24/7, sillä heidät on opetettu ja koulutettu kahlehtimaan itsensä annettuihin unelmiin ja vieläpä vartioimaan itseään ja toisiaan niin, ettei kukaan pääse vapautumaan ahneutemme yhteisestä pakkopaidasta, joka päivä päivältä johdattaa meidät lähemmäksi kaipaamaamme tuhoa ja kuolemaan, eli vapautta tästä suuresta hulluudesta.
 
Ahneus kasvaa aina puutteesta, pelosta että minulta puuttuu jotain. Tämä koskee luonnollisesti niin sinua kuin hallitsijoitasi; puutteen kuvitelma saa meidät tavoittelemaan jotain täydentävää, jotain uutta ja muuta, jotain kuuta taivaalta. Jotain jota kukaan ei ole tässä aineen maailmassa ja sen kiiltävien helyjen ja mahtavien muotojen kautta ole koskaan tavoittanut. Ei kukaan. Ei rikas eikä köyhä. Ei koskaan.
 
Katso oman ahneutesi harha, tunnista sinulle myyty kuvitelma loputtomasta puutteesta. Pura ahneuden ja pelon rakenteet omassa mielessäsi äläkä turhaan taistele maailmasi hulluutta vastaan, sillä se on vain sinun sisäisen mielentilasi heijastuma, se mitä sen peilissä näet ja koet. Pura maailmasi heijastumat pyhän mielesi pinnalta ja tee kohtaamis kohtaamiselta yhä enemmän tilaa elämän todellisen ilon ja ihmeen käydä sinunkin kauttasi tähän yhteisen elämme ja rakkautemme kenttään. Pura oman mielesi kahleet ja kalterit olivat ne sitten ruosteista rautaa tai kultaisia ketjuja, ja antaudu sille elämän iloiselle ihmeelle, joka sinun kauttasi haluaisi kasvaa todeksi tässäkin maailmassa, joka hetkeksi erehtyi uskomaan puutteen, ahneuden ja pelon tuhoisaan unelmaan.
 
Alussa oli ilo, joka lauloi ja loi. Ja lopussa myös, kunhan me puramme itse oman ikuisen mielemme ympärille rakentamamme pelon ja puutteen kalterit. Ja nyt myös, sillä Elämä Itse meissä kaikissa on aina läsnä, aina kun sydän lyö ja vielä elävä olentomme kasvaa ja kehittyy. Elämä Itse meissä kaikissa on loputtoman ilon ja ihmetyksen lähde, jonka me olemme hetkeksi vanginneet betoniseen kaivoon ja putkittaneet sokean ahneutemme palvelukseen.
 
Sinun ja minun on itse pelko pelolta ja ahneus ahneudelta nähtävä ja läsnäolevalla rakkaudellamme katkottava jokainen meitä pimeyden ja ahdistuksen vankilassa pidättelevien kahleittemme lenkki. Meidän on kunkin puhdistettava oma mielemme ja annettava yhteiselle Elämälle Itselleen meissä kaikissa yhä enemmän tilaa näyttää uuden rakkaudesta, kiltteydestä, rehellisyydestä ja hyväntahtoisuudesta kasvavan kehityksen suunnan. Sillä lopulta kun en enää kanna pelkojeni kahleita, ei minulle jää jäljelle kuin ikuinen ilo ja ihmetys siitä kaiken kattavan rakkauden ihmeestä, jonka keskellä saan ihmisenä leikkiä näitä luomisen valloittavia leikkejä.
 
Ei mulla muuta tänään :)