
Minut oli kutsuttu tilaisuuteen nimenomaan puheenpitäjäksi ja istuin sen jälkeen minulle osoitetussa pöydässä muutaman muun vieraan kanssa, joiden kanssa olimme jo alkaneet jutustella. Viimeisenä pöytään ja viereeni pöydänkulman toiselle puolelle istuutuu nainen, joka on ihmeen kaunis. Menen ihan hämilleni…
Elän iloista ja vapaata itsenäisen ihmisen elämää. Lähelläni on paljon vertaisiani ihmeellisiä ihmisiä, joiden kanssa tutkimme rehellisesti ja suurella sydämellä Elämän ihmettä ja sen monimuotoisuutta. Elän täydesti ja olin juuri pari päivää sitten pohtinut, että elämäntilanteeni on ihanteellinen, sillä minulla kaikki mitä tarvitsen eikä minulta mitään puutu. Avioliittoni ovat jo ohi ja viimeisinkin lapsistani on jo käytännössä aikuinen ja elää omillaan.
Ja sitten vierelleni istahtaa maailman kaunein nainen, ihminen joka sykähdyttää olentoani ensi hetkestä alkaen. Alun hienoisen hämmennyksen jälkeen saamme illan aikana jutun päästä kiinni ja saan ymmärtää, että tuo nainen on ihan oikeasti kaikkea sitä, mistä olen koko ikäni unelmoinut: Kaunis, voimakas, itsenäinen, vapaa, iloinen ja omavoimainen. Ja kaikkea tätä ihan oikeasti ja luonnollisesti eikä vain minun ihmettelevissä silmissäni. Kaikki on ihan täydellistä, vaikka elämäntilanteemme ovatkin varsin erilaiset...
Myöhemmin illalla minun oli pakko pyytää hänet ulos juhlatalon pihalle ja kertoa hänelle miten hänet näen. Toki hän hieman hämmästyi, mutta otti kuitenkin viestini kiitollisena vastaan, minkä jälkeen palasimme saliin ja jatkoimme yleistä seurustelua juhlavieraiden kanssa.
Puolenyön jälkeen juhlat päättyvät ja tyytyväisen oloiset juhlavieraat poistuvat useammalla taksilla omiin osoitteisiinsa. Tuo nainenkin astuu taksiinsa ja minä pimentyneelle pihalle valmistaakseni autoni nukkumista varten. Autoni etupenkki laskeutuu alas nukkumista varten ja minulla on makuupussi mukanani, sillä arvasin että lähes kolmen tunnin kotimatka ei juhlimisen jälkeen varsin onnistu. Käyn nukkumaan syksyn ensimmäisten tähtien loisteessa ja ehdin nähdä ensimmäisen tähdenlennon pitkään aikaan välähtävän poikki taivaan ennen kun nukahdan…
Kun nyt hieman myöhemmin ajattelen tuota unelmieni naista, tunnen hymyn nousevan kasvoilleni ja iloisen energian käyvän koko kehoni lävitse. Olen kuin täydentynyt ja tullut kokonaisemmaksi tuon yhden illan kohtaamisen kautta. Olen saanut varmuuden siitä, että unelmieni nainen, ja ehkä naisiakin, on olemassa, ja että unelmani on ihan tosi vaikka minun on täytynyt käydä pitkä matka ennen kuin olin itse valmis sen kohtaamiseen. Elämälle kiitos!
Ymmärrän myös, miten olen itse monelle ihmiselle samanlainen unelmien täyttymys ja todeksi tullut aavistus ihmisen eheydestä ja viisaudesta. Siitä, että joku lopulta näkee heidät kaikkien kulissien ja roolien läpi ja ohi juuri sellaisina ihanina ja viattomina olentoina kuin he todella ovat. Sitähän me kaikki kaipaamme ja sen me kaikki voimme lahjana toinen toisillemme antaa riippumatta niistä miehen, naisen, läheisyyden ja sukulaisuuden rooleista, joihin me olemme tottuneet tuon kohtaamisen ja läsnäolon liittämään. Me olemme kaikki yhtä Elämän rakastavassa sylissä riippumatta ihmisyytemme ulkoisista rooleista.
Me voimme olla toinen toisillemme tuo unelmien täyttymys ja ihmisyyden syvimpien ilojen täydennys eikä meidän silti tarvitse takertua ja tarttua toisiimme, ottaa kiinni, sillä meistä ei mitään puutu. Me olemme kaikki jo kokonaisia, eheitä ja täydellisiä ihmisiä ja ikuisen Elämän rakastettuja. Sen todella tajutaksemme meidän on purettava kaikki pelkojen ansalangat omasta mielestämme, jotta menneisyytemme keskeneräisten kokemusten miinat eivät enää räjähtäisi silmillemme tavatessamme unelmiemme naisen tai miehen, tuon toisen ihanan ja viattoman olennon, kaltaisemme ja vertaisemme.
Me olemme kaikki eri lailla loistavia, tuoksuvia ja avautuvia kukkia Elämän kaikkialle luovasti laajentuvalla kukkaniityllä. Me olemme kaikki jo yhtä kaikista puutteen ja vajavaisuuden kuvitelmistamme huolimatta. Elämä on Yksi.