Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

NYT SAATAVANA UUDET KIRJAT:

 

 Rahikaisen viimeinen kirja saattaa hänen matkansa päätökseen eli polttaa pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se paljastaa valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään.

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Vanhan kuolema on uuden syntymä

Lisätty 18.09.2021
Kevättalvella julkaisin jo muutama vuosi sitten kirjoittamani teksti Elämänkylästä eli unelmani yhteisöllisyydestä, joka kasvaa ykseydestä eli ihmisistä, joilla on syvä kokemus ykseydestä, joka sykittää kaikkia sydämiä. Siitä, jonka rakastavassa sylissä me kaikki elämme ja unelmoimme. Sain pari yhteydenottoa ja kävin katsomassakin yhtä ihanaa paikkaa, johon ihastuin hetkeksi ennen kuin tajusin, että en enää halua edetä ihastusenergian ohjaamana. Siinä yhteydessä tajusin, että elämäni on alusta lähin edennyt viiden vuoden sykleissä ja että myös syntymäpäiväni numerologinen arvo on viisi. Tuolloin luulin katkaisseeni tuon rytmin, mutta erehdyin…
 
Keväällä julkaisin kirjan ”Alussa oli ilo”, jota mainostin viimeisenä kirjanani eli tunsin tosissaan, että nyt olin kirjoittanut kaiken sen minkä voin kirjoittaa, sen mikä pitää kirjoittaa. Olin valmis jollekin muulle, jollekin uudelle…
Heinäkuun alussa sain päätökseen pitkän eheytymisprosessin, joka huipentui voimalliseen kokemukseen, jossa feminiininen ja maskuliininen punoutuivat yhdeksi kahden energiakäärmeen kiertyessä sisäisen selkärankani ympärille. Sitä juhlistaakseni poltin puhdistavan koko, josta nousi ilmoille taivaalle kurkottava tuliolento, minä. Samalla laitoin vireille nimenmuutoshakemuksen, sillä halusin juhlistaa tätä yhtymistä ottamalla käyttööni sekä äitini että isäni sukunimen eli minusta tulee Kokko-Rahikainen…
 
Ja heinäkuun lopulla minut kutsuttiin yhteisölliseen tapaamiseen Karjaalle, joka huipentui Alexanderin vetämään nuotiopiiriin, jonka osallistujia kehotettiin kirjoittamaan paperilapuille se mistä he haluavat luopua ja se mitä he haluavat tilalle. Minä halusin luopua kaikesta tuntemastani, joka on aina rajallinen mitättömyys sen tuntemattoman rinnalla, jonka toisella lapulla halusin tuntemani tilalle…
 
Karjaalla Simo kutsui minut toiseen yhteisölliseen tapahtumaan, joka pidettiin elokuun lopulla Liedossa. Ensimmäinen ohjelmanumero, johon siellä osallistuin oli tuo sama nuotiopiiri, jossa esitin saman toiveen vanhasta ja tunnetusta luopumisesta ja uuden ja tuntemattoman tavoittamisesta. Ja viimeinen ohjelmanumero oli tapahtuman päättänyt oma ja innoittunut puheeni, joka sai vielä lisänostetta sitä edeltävästä huiman eläväisestä konsertista.
 
Suurin osa Liedon osallistujista tuntui käyneen tai aikovansa muuttaa tai jopa jo asui yhteisössä, joka oli kasvamassa Parkanossa. Tapasin myös pariskunnan, joka oli pannut sen alulle ja joka oli juuri hankkinut lisää rakennuksia yhteisön käyttöön eli vanhan omakotitalon ja kokonaisen entisen kunnalliskodin. Tuo kohtaaminen Annen ja Timon kanssa oli lämmin ja vaikuttava.
 
Ja elokuussa ennen Liedon tapaamista olivat yhdeksän kuukautta luonani jatkuneet Elämänpiirin tapaamiset, jotka koin henkiseksi valmistautumiseksi unelmieni Elämänkylän varalle, huipentuneet kahteen tapaamiseen, joissa lopulta löytyi kaipaamani yhteisöllinen johtajuus, joka ei enää ollut minun tai jonkun muun yksilön käsissä vaan sen Elämän käsissä, joka meitä kaikkia yhdistää ja kaikkia sydämiä sykittää…
 
Kiirehdin Liedosta kotiin ehtiäkseni sunnuntai-iltaiseen Elämänpiirin tapaamiseen, johon lopulta saapui vain yksi ystävällinen sielu, jonka kanssa pohdimme tilannetta ja kävimme suloisella kävelyllä Karkun maisemissa. Seuraavana päivänä tajusin Elämänpiirin saavuttaneen tiensä pään ja kirjoitin kaikille siihen aikanaan osallistuneille piirin loppuneen…
 
Kaksi viikkoa myöhemmin vierailin Parkanon yhteisössä ja sieltä palattuani irtisanoin asuntoni Karkussa ja ryhdyin pakkaamaan tavaroitani muuttaakseni Parkanoon lähimpien viikkojen aikana. Elämänpiiri on siellä jo pyörimässä ja minulla on siinä oma osani ja paikkani. Vanha, valmis ja tunnettu jää taakse ja Elämä jatkuu uusissa kehkeytyvissä ja vielä tuntemattomissa muodoissa. Minä olen valmis muutokseen ja muutan juuri ennen kuin viisi vuotta tulee täällä täyteen...