Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

RAHIKAISEN UUSIMMAT KIRJAT:

Uusin kirjani "Ilo on elämän tarkoitus" sisältää tekstejä viimeisen 9 kuukauden ajalta ja huipentuu pääsiäisenä tapahtuvaan kuolemaan ja ylösnousemukseen eli hetkeen jolloin kohtaan yhden syvimmistä varjoistani. Kirja haastaa myös lukijansa tulemaan esiin omien pelkojensa peiton alta ja astumaan iloon ja rakkauteen, joka on meidän kaikkien perimmäinen olemus.

Kirjan hinta €25,00 ja siinä on 296 sivua. 

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

 Samavika-Rahikainen luuli tämän kirjan saattavan hänen matkansa päätökseen eli polttavan pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se kyllä paljasti valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään, mutta Rahikaisen matka ei vielä keväällä 2021 ollutkaan päätöksessään...

254 sivua

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

96 sivua

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

194 sivua

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

200 sivua

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

 

Ilo on elämän tarkoitus

Juuri kun tämä kirja oli valmistumassa, ystäväni Aleksandra kysyi haluaisinko kuulla yhden tositarinan, joka oli sukua ilotarinoilleni. Toki halusin eli tässä se on

Muutama vuosi sitten olin mun sillon 9v siskonpojan kanssa luontoretkellä. Noh, käveltiin siinä suurten puiden alla polulla ja poika ilmottaa mulle että, Aleksandra, oon vähän tässä miettiny, että mikä vois niinku olla tän mun elämän tarkotus.

Mä hiukan hämmästyin, tuli sen verran puskista. Pidin pokkani kuiteski ja sanoin että, aika isoja mietintöjä sulla. Ootko sä tullu johonki lopputulokseen?

Poika vastas siihen että, kai se vois olla se että tuottaa iloa toisille.

Yllätyin vielä enemmän, liikutuin myös hieman ja sanoin että sehän kuulostaa hienolta elämän tarkoitukselta. Kun sä kerran oot noin viisas niin olisko sulla mitään ideaa että mikä se mun elämäntarkoitus vois sit olla?

Poika tähän sitten: Hmm... No kai se vois olla ihan se sama, se vois oikeestaan olla ihan jokaisen ihmisen elämän tarkoitus.”

Tuo tarina summaa myös minun elämäni tarkoituksen eli sen mikä jää jäljelle kun kaikki touhut on touhuttu ja kaikki tarinat on kirjoitettu. Alussa oli ilo, joka lauloi ja loi. Ja lopussa iso levee hymy.

Ihmisen pyhä ja kaikkeutta luova mieli on kaikkein suurin aarteemme, jonka arvoa me emme ymmärrä. Sinun oma mielesi on se Pyhä Graalin malja, jota aarteenetsijät ovat kautta aikojen etsineet kaikkialta maailmasta huomaamatta tuon aarteen olevan piilossa heidän omassa mielessään.

Sinun mielesi luo sinun maailmasi. Mielesi sisältö – niin tajuinen kuin tajutonkin – heijastuu maailmaksi, kehoksi, ihmisiksi ja kokemuksiksi sinun ympärilläsi. Ja koska mielesi pyhä malja on täynnä menneisyyden pelkoa ja ahdistusta olet jumittunut toistamaan menneisyytesi vanhaa paskaa. Näin vaikka kuinka koettaisit uudistua ja luoda uusia maailmoja ja unelmia, sillä niin kauan kuin mielesi pyhä tila on menneisyyden tuhrima, se tulee tuottamaan tuota samaa kamaa aivan loputtomasti.

Mielen maljan puhdistaminen tarkoittaa kaikkien niiden ajatusten ja tuntojen kohtaamista, jotka ovat jääneet kieppumaan mielesi pyhään tilaan ja tuottamaan menneisyytesi kaltaista tulevaisuutta. Yksi kerrallaan voit kohdata pelon tai syyllisyyden tuottaman ahdistuksen, kun se nousee mielesi pintaan. Kaikki on mahdollista sille, joka ei antaudu pelolleen...

Tämä kirja kertoo minun matkastani oman mieleni luovaan pyhyyteen, joka puhdistettuna kaikista vanhoista kieppu-ajatuksista, soi kauniisti kuin kaunein äänimalja. Puhdas mieli soi ilon laulua, sitä samaa, joka alussakin lauloi ja loi. Tuo laulu kasvaa ihmisen elävillä kasvoilla isoksi leveeksi hymyksi, kun kaikki luomiset ja niiden varjot on katsottu ja kiitollisuudessa omiksi hyväksytty. Ihminen itse meissä kaikissa on Elämän suurin ihme, joka odottaa löytäjäänsä, sinua ja minua.

Jaan oman matkani muistuttaakseni sinua siitä ihmeestä, joka sinussakin odottaa löytäjäänsä. Minua et voi seurata, mutta minun matkani voi herättää sinut tutkimaan omaa ihmettäsi, sitä joka jokaisessa ihme’sessä odottaa löytäjäänsä.

Vinkkinä voin kertoa, että matkanteko todelliseen itseen on aina matka tuntemattomaan. Sinä tunnet vanhan valheellisen itsesi, mutta sinulla ei ole kuin hienoinen aavistus ja hetkellisiä kokemuksia siitä todellisesta itsestä, joka sinussakin odottaa paljastumistaan. Tämän sain kokea aivan tämän kirjan valmistumisen loppumetreillä, kun Elämän Ihmeen ja rohkeiden ihmisten paine sai minut tunnistamaan oman kusipäisyyteni ja nöyrtymään taas kerran itseäni suuremman totuuden eli rakkauden edessä. Ihme siis löysi myös minut!

Jos tunnistat kirjaa lukiessasi joitain säröjä tai kovia ja ankaria sanamuotoja, niin ole armollinen niille ja kirjoittajalle, sillä tämä kaikki johtaa lopulta todella kauniiseen avautumiseen myös Samavika-Rahikaisen mielessä. Kun olet armollinen yhdelle Elämän rakkaista lapsista, olet samalla armollinen myös itsellesi. Se kannattaa

Huomaa myös, että kun puhun kirjassani sinusta, niin puhun silloin aina myös itsestäni. Olen kuin yhteisen olemassaolomme rakastava lähde Elämä Itse, joka puhuu jääräpäiselle Samavika-Rahikaiselle, jonka on vaikea luopua omien pelkojensa ja oman syyllisyytensä perimmäisestä harhasta. Siitä samasta, jonka kanssa sinäkin kamppailet, me kaikki kamppailemme…

Tämä kirja on kuin kesäromanssin tulos, joka huipentuu yhdeksän kuukauden raskauden jälkeen pääsiäisenä 2022. Kaikki tekstit on kirjoitettu tuona aikana ja ne ovat kirjassa siinä järjestyksessä ja muodossa, missä ne on alun perin kirjoitettukin. Kirja kertoo Samavika-Rahikaisen viimeisestä taistosta omien varjojensa kanssa. Taistelusta, jota me kaikki käymme aina vain oman mielemme sisällä ja omia alitajuisia pelkojamme puolustaen ja väistäen. Taistelusta, jonka voitamme vasta, kun luovumme siitä ja avaudumme sille yhteiselle ja ikuiselle rakkaudelle, joka meissä kaikissa odottaa kukkimistaan. Sama vika meissä kaikissa, oman rakkautemme kieltämisen vaiva!

Haluan lopuksi vielä kiittää sydämeni pohjasta kaikkia niitä rakkaita ihmisiä, jotka ovat matkani aikana uskaltaneet tulla lähelleni ja matkata ainakin hetken matkaa kanssani. Ilman teitä matkani olisi merkityksetön sekä kovin yksinäinen. Ilman teitä ei olisi ymmärrystä eikä koettua rakkautta!

Parkanon pääsiäisessä eli pään’sisäisessä vuonna 2022

Klaus Rahikainen

PS. Pääsiäisyönä vieräytin valtavan kiven pois oman sydämeni ja rakkauteni hautakammion edestä. Uuden elämän juhla alkakoon!

 

Kiitos kun tulit lähelle 

 

Kiitos kun sain koskea sinua

Kiitos kun koskit minua

Elämää Itseään sinussa ja minussa

Kiitos kun sain nähdä silmissäsi taivaan syvyyden

Kiitos kun näit minut ajallisen hahmoni takaa

 

Kiitos kun tulit niin lähelle

että herätit kaikki läheisyyteni haavat

kaiken ajallisen pelkoni riittämättömyydestä

hylkäämisestä

torjumisesta

ja turhasta kaipauksesta

 

Kiitos kun herätit rakkauden minussa

sen ilon ahjon jossa kaikki aika palaa pois

ja Elämä on ikuinen ja yksi

Kiitos kun muistutit minua rakkauteni kaikkivoipaisuudesta

ja sylini suuruudesta

Kiitos kun herätit ikuisuuden minussa

 

Kiitos! Kiitos! Kiitos!

 

Älä nimeä tuntematonta tuntemasi mukaan. Saatat erehtyä aivan niin kuin minäkin tein. 

Kaikki pelottava maailman pinnassa on sisäisten pelkojesi heijastuksia. Kohtaa ne ja maailmasikin vapautuu.

Kun savolainen puhuu, vastuu on kokonaan kuulijalla.” Sinä vastaat aina omasta ymmärryksestäsi, oli puhujana kuka tahansa.

 

Vittuviisaus ja Elämän ihme

Heräsin aamulla hitaasti… mielessäni oli unen syvyydessä liikahtanut jokin uusi ajatus… jotain oli nollattu, pysäytetty tai ymmärretty kokonaan ja valmiiksi… Mitä ihmettä?

Jäljellä on vain hahmoton tunne siitä, että kaikki tämän maailman hahmot on katsottua ja koettu, että mikään niistä ei ole se mitä olen etsinyt ja kaivannut. Päädyin lopulta sinne mitä olen ikäni tavoittanut ja tunnustellut, sinne mikä on kaiken ajallisen sanomisen ja kirjoittamisen tuolla puolen, sinne mikä on aina ollut ja tulee aina olemaan, sinne missä olen aina ollut huolimatta kaikista muista kuvitelmistani. Ikuiseen, joka on nyt ja aina.

Miten kirjoittaa siitä, mistä ei voi kirjoittaa? Miten tavoittaa se, mistä sanat eivät voi kertoa? Niin kauan kuin muistan, olen halunnut kirjoittaa sanojen välisestä rauhasta ja rivien väliin piiloutuneesta ihmeestä, tavoittaa tuonpuoleisen sanojen takana ja välittää sen mikä siitä on välitettävissä.

Siksi tekstini saattavat joistakin lukijoista olla kuin hahmotonta ajatuksenvirtaa eli hölynpölyä, missä ei ole mitään järkeä. Se on ymmärrettävää, sillä haluan tavoittaa ja välittää jotain järjen ahtaiden ja ajallisten raamien takaa, tuolta tuntemattomasta. Ja se saattaa hämmentää sitä, joka haluaa pitäytyä siinä, minkä hän jo tietää, ja siinä mistä hän luulee olevansa varma. Silloin minun juttuni ovat luonnollisesti ihan liikaa…

Toiset lukijani taas ilostuvat ja nauttivat siitä, miten tekstini ja ajatuskulkuni tekevät näkyväksi ja tuntuvaksi jotain heissä itsessään eli ne herättävät hänet ymmärtämään itseään paremmin ja laajemmin. Ne tavoittavat hänessä jotain, jonka hän kokee syvimmäksi itsekseen ja jota minä kutsun Elämäksi Itsekseen meissä kaikissa. Siitä minä ammennan ja sen minä pyrin parhaani mukaan pukemaan sanojen hetkelliseen kaapuun eli antamaan sille muodon.

Kirjaimet ovat kuin atomeja, joista koostuu sanoja kuin molekyylejä, joista taas muodostuu lauseita ja kappaleita kuin soluja ja ajatuselimiä. Näin näkymättömälle hengelle kehkeytyy vähitellen hahmo näyttöruudulle tai paperin pintaan. Aivan samoin minun kehoni on näkymättömän hengen hetkellinen hahmo tässä ajan ja aineen maailmassa. Sekä tekstini että kehoni ovat molemmat parhaimmillaan lähtöisin samasta tuntemattomasta ikuisuudesta kaiken tuntemani tuolla puolen. Ilosta, rauhasta ja rakkaudesta kaikkien ajallisten murheittemme takaa.

Seuraavassa kahdesta erään Tuntemattoman Lukijani (TL) kanssa käymästäni nettikeskustelusta hieman lyhentäen toimittamani kooste, joka kuvaa kauniisti ja vähän rajustikin tuota Elämästä Itsestään kumpuavan yhteisen ymmärryksen ihmettä:

TL: Moikka Klaus! :) Pidän sun tavasta kirjoittaa. Sun kirjoja en ole vielä lukenut, mutta luen kyllä kun tää elämä tästä vähän taas rauhottuu. Mulle on ihan uusi kokemus rakastua sanoihin. :) Nyt kun kuulen jonkun ihanan lauseen, tulee Wow-efekti joka pysäyttää ikiliikkujan. Kiitos kun kirjoitat!

Mullekin on herännyt tarve kirjoittaa, mitä en olisi uskonut koskaan tapahtuvan. Tai en tiedä kuka se on joka kirjoittaa. Kun käännyn katsomaan sisäänpäin, enkä odota mitään tapahtuvaksi leijun vain jossain välitilassa. Katson haluaako jotain syntyä, tahtooko joku asia alitajunnasta tai universumista tai mistä lie, tulla sanotuksi. Jälkikäteen kun luen yllätyn itsekin. Pitäskö mennä terapiaan? :) Mut kiitos kun kirjoitat!

KR: Niin, tunnistat kirjoittamiseni laadun, koska itsekin tapailet aivan sitä samaa eli antautumista Elämälle Itselleen välittämään sitä mikä kulloinkin on tarpeellista ja tärkeää. Ihan yksinkertaista...

TL: Elämä on sitkeä, se ei anna periksi, sillä se niin soisi meidän avautuvan sen iloiseen syliin olemaan ja jakamaan sen rakkautta. :) Meidän todellista luontoamme!

* * *

TL: On tää niin metkaa, miten me poimitaan samat asiat Universumista samanaikaisesti. Sama taajuusko? :) – Just ajattelin, että saatana lopettakaa se peruutuspeiliin vilkuilu, jos ootte eteenpäin menossa. Niin avaan fasen ja eteen pongahtaa sun räkänenäliina päivitys. :) (Eli: Menneet muistosi ovat kuin vanhoja räkäisiä paperinenäliinoja, jotka lentelevät mielesi tuulessa. Miksi hitossa käytät niitä aina vain uudestaan?)

KR: Miten sattuikin! Ja se oli vielä viimevuotinen muisto, mutta samasta ikuisuudesta kaikki pulppuaa. :)

TL: Jotkut vaan tajuaa asiat vasta tänä vuonna. Viime vuonna mä olin vielä niin vitun viisas. Siis niin.

KR: Joo, niin minäkin vaikka sen jo viime vuonna kirjoitin :) Mä näen kirjoittamalla usein kuin näkyjä tulevasta, joka oikeasti on aina vain tämä pyhä hetki. Nimimerkki Kusipää Samavika-Rahikainen.

TL: Oot varsin ihana. Minäkin tajuan joskus vasta jälkikäteen.

KR: Niinhän me kaikki ollaan kusipäisen vittuviisautemme takana ja alla. :) Kaikki me ollaan ystävyyttä ja rakkautta kaipaavia, vaikka jotkut on peittäny sen paksumman kusipäisyyden alle…

TL: Kiitos, tää piristi! :)

KR: Ihan hauskaa ilon leikkiä tää Elämä. :) Kiitos kun leikit hetken mun kanssa!

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ