Rakas nainen, olen syvästi pahoillani, että joku meistä mieshahmoisista ihmisistä jossain historiamme hetkessä keksi kauhistuttavan ja sairaan keinon ylistää ja korottaa itsensä ja samalla alistaa ja polkea alas sinut, siskoni ja kanssakulkijani. Hän halusi valtaa ja voimaa. Hän halusi hallita maailmaansa ja omia tunteitaan, ja hän aloitti sinusta, rakas nainen, joka sunteillasi kannat koko ihmiskuntaa.
Tuo hetki ja sen vähittäinen hyväksyminen yhteiskunnalliseksi normiksi lähes kaikkialla maailmassa, loi välillemme kauhistuttavan kuilun. Se rikkoi ihmisyyden ykseyden eli miehen ja naisen pyhän ja ikuisen liiton pitkäksi ja tuskaiseksi hetkeksi. Se on kaiken kärsimyksemme lähde, perimmäinen syntimme, jota me edelleen yhdessä kannamme.
Tuon päätöksen ja siitä syntyneen kuilun vuoksi niin miehet kuin naiset ovat saaneet kärsiä pitkien ja tuskaisten vuosituhansien ajan. Naiset ovat saaneet pelätä miehiään, isään ja poikiaan, joilla on ollut niin kehollinen kuin yhteiskunnallinenkin valta heidän ylitseen. Naiset ovat joutuneet elämään jatkuvassa pelossa tulla hyväksikäytetyksi, raiskatuksi tai tapetuksi, jos he eivät miellytä miestään eli hallitsijaansa. Naiset ovat joutuneet mukautumaan ja alistumaan miehen tahtoon sekä salaamaan oman voimansa sekä omat todelliset tunteensa. Nainen eli ihminen on saanut kokea omat tunteensa vaarallisiksi, välillä suorastaan hengenvaarallisiksi. Siksi nainen on kätkenyt tunteensa eli itsensä.
Naisensa alistamiseksi miehen on ollut kätkettävä omat tunteensa, suorastaan kiellettävä kaikki tunteellisuus itsessään naisellisena ja vaarallisena. Vain pakastamalla omat tunteensa mies on voinut olla niin jäätävän kylmä ja julma naista eli loppupeleissä itseään kohtaan. Miehen sydämen kohdalle on kasvanut tunteettomuuden musta aukko, jonka vuoksi ja jonka turvissa hän on voinut jatkaa naisensa eli tunteittensa polkemista ja tukahduttamista eli naisen ja miehen välisen kuilun rakentamista ja ylläpitämistä. Me olemme yhdessä jatkaneet ja ylläpitäneet ihmisen tuskaa. Vuoroin miehenä ja vuoroin naisena me olemme yhdessä ylläpitäneet tätä erillisyyden harhaa, ja kärsineet sen seurauksista.
Tässä naisen ja miehen kielletyn ja tukahdutetun henkisen yhteyden ja ykseyden maisemassa miehet ja naiset ovat epätoivoisesti hakeneet kaipaamaansa yhteyttä kehollisten eli seksuaalisten toimien kautta. Me olemme uskoneet tavoittamamme toisemme ja saavamme kaipaamaamme rakkautta antautumalla seksuaalisen voiman ja himon vietäväksi eli naimalla itsemme tajuttomiksi. Naisesta on tullut vain kiihottava ja koukuttava reikä ja miehestä tuon reiän epätoivoinen täyte haettaessa yhteyttä ja ykseyden aavistusta edes seksuaalisen aktin ajaksi. No, sinähän tiedät jo kuinka ikuista tuo elinten yhteys on ja kuinka hyvin se kestää ja kannattelee sielujamme.
Miehistä ja naisista on tullut pelkkiä pelinappuloita valtapelin julmassa maailmassa tai korkeintaan lohtunalleja, jotka tarjoavat toinen toisilleen rooliensa mukaisen hetkellisen ihon ja kehon yhteyden, jotta he jaksaisivat vielä ylläpitää tuota kauhistuttavaa kuilua ihmisten eli naisten ja miesten välillä. Alistetun ja alistajan, eli naisen ja miehen, kärsimys on aina molemminpuolista, vaikka toisella osapuolella on näennäisesti enemmän valtaa ja voimaa. Molemmat kärsivät ja molemmat häviävät tässä kuolettavassa ja kauhistuttavassa pelissä, jonka lopunajan kouristuksia me juuri nyt elämme.
Miehen ja naisen välisen kuilun on parannuttava, sen äärimmäisen sairauden on paljastuttava, sillä muuten me tuhoamme kaiken kauniin ja tuntevan niin itsessämme kuin toisissammekin ja muutumme kaikki kauko-ohjattaviksi seksiroboteiksi, joita joku ylimielinen tunteittensa hallitsija ja tukahduttaja ohjaa omien pelottavien tarpeittensa mukaan jostain muualta, jostain toisaalta.
Ihmisyys katoaa, kaikki herkkyys, ilo ja ihmetys katoaa, jos me emme löydä toisiamme näiden kauhistuttavien roolihahmojen eli miehen ja naisen irvikuvien takaa. Eli jos me emme rohkene purkaa tämän vuosituhantisen sairauden ja vääristyneen ihmiskuvan jälkiä omassa kaikkeutta luovassa mielessämme kaikkien mies- ja naisrooliemme takana. Jos emme uskalla paljastaa omia salaisuuksiamme, omaa salaista tuskaamme kantaessamme ja ylläpitäessämme miehen ja naisen välistä keinotekoisten roolien kuilua. Kukaan meistä ei ole tuska, jota kannamme. Kenenkään meistä ei kannata elää tuskansa vuoksi, sitä puolustaen ja sen puolesta taistellen. Vaan meidän on kaikkien tehtävä kaikkemme purkaaksemme tuon yhteisen tuskan jäljet omasta mielestämme, jotta voisimme koskaan kohdata kauniisti ja viattomasti miehenä ja naisena, ihmisinä.
Vain mielessämme eli kaikkeutta kantavassa Elämässä Itsessään me olemme ikuisesti yhtä, emme koskaan kehojemme hetkellisissä toimissa. Vain purkamalla pyhästä ja todellisuuttamme luovasta mielestämme kaikki miehuuden ja naiseuden erojen lähteet ja aiheet, me voimme koskaan kohdata toisemme ihmisinä. Vasta sitten me miehet ja naiset voimme kohdata toisemme yhteisessä ilossa, ihmetyksessä ja rakkaudessa niin kuin on tarkoitettu. Vasta sitten saamme rauhan, kun löydämme rakkauden yhteyden ja ihmisen ykseyden itsestämme, miehestä tai naisesta, sinusta ja minusta.