Ystäväni jin/jang -kaulakoru unohtui autooni. Samalla sen muodostaneet pisaranmuotoiseksi leikatut musta ja valkoinen kivi irtosivat toisistaan. Vastakohtien muodostama kokonaisuus oli rikki. Samoin oli meidän välinen suhteemme rikki, sillä en osannut nähdä meidän välisten vastakohtaisuuksien valhetta ja kuvittelin meidät jotenkin perustavalla tavalla erilliseksi olennoiksi.
Olin vastakohtaisuuksien vanki, kunnes sain kokea oman alitajuntani pohjamutiin hautautuneen syvän pettymyksen ja erillisyyden ja irrallisuuden tunteen, joka oli syntynyt elämäni ensimmäisinä hetkinä, kun maailma, joka minut vastaanotti, ei ollutkaan odotusteni mukainen, rakastava ja tasapainoinen. Sen saman haavan, jonka olin ystävässäni nähnyt, mutta en itsessäni.
Nyt näen, että tuo lopulta tuntemani ja kohtaamani perimmäinen pettymys piilee niin ystävässäni kuin kaikissa muissakin tähän ristiriitojen, pelon ja kaksinaisuuden hallitsemaan maailmaan syntyneiden ihmisten mielissä. Syntyminen ykseyden autuudesta kaksinaisuuden ristiriitaisuuksiin ja erillisyyteen on aina rankka paikka ja erityisesti silloin, kun siihen liittyy erilaisia traumoja. Mutta ihan tavallinenkin syntymä on kuin vedenpaisumus ja maailmanloppu kohdun harmoniseen symbioosiin tottuneelle.
Vanhemmat ottavat lapsensa aina vastaan parhaansa yrittäen, mutta omien ristiriitaisten ja erillisyyttä rakentavien kokemustensa muokkaamina. Samoin me kaikki teemme parhaamme luodessamme ystävyys- ja rakkaussuhteita kasvaessamme aikuiseksi. Me yritämme parhaamme tässä vastakohtiin eksyneessä maailmassamme. Me yritämme purkaa niiden valheen.
Me kaikki synnymme tytöiksi tai pojiksi eli meidän kehollamme on tietyt sukupuoliominaisuudet, joita myöhemmin naisena tai miehenä tarvitsemme tehdäksemme lapsia eli jatkaaksemme sukua. Ja miehet ja naiset näyttävät erilaisilta ja käyttäytyvätkin eri tavoin, sillä heillä on erilaiset roolit tuon yhteisen elämän edistämiseksi. Ja suurin osa ihmisten haasteista ja ristiriitaisuuksista liittyy juuri ihmissuhteisiin eli miesten ja naisten välisiin suhteisiin eli vastakohtaisuuksiin.
Me itsemme erillisiksi kokemat miehet ja naiset koetamme epätoivoisesti yhtyä vastakohtiimme joko tunteellisesti, sosiaalisesti, henkisesti, taidollisesti tai vähintäänkin fyysisesti eli seksuaalisesti. Me koetamme tunkea itsemme toinen toisiimme tavalla tai toisella, mutta onnistumme tuon yhteyden luomisessa vain hetkellisesti, koska me kaikki kannamme perimmäisen erillisyyden haavaa eli uskomusta siitä, että olemme erilaisia, yksinäisiä ja toistemme vastakohtia. Me jäämme yksinäiseen yhteyden kaipuuseen, koska uskomme erillisyyteen. Me jäämme kaipaamaan sitä mikä on jo totta ja kaiken elämän perusta eli ykseyttä, koska me uskomme erillisyyden valheeseen. Tässä kaipuussa me elämme ja siihen tyydymme, kunnes kuolema meidät erottaa, ja vielä lisää tuota kaipuuta…
Mies syntyy naisesta ja nainen syntyy miehestä. Jokainen lapsi syntyy naisesta ja mies – eli hänen siittiönsä – määrittää jokaisen naisesta syntyneen lapsen sukupuolen. Mies ja nainen sekä heidän lapsensa ovat yhden katkeamattomana jatkuvan luomisen liikkeen näennäisiä vastakohtia, joita yksi yhteinen Elämä käyttää edistyäkseen, jatkuakseen. Mies ja nainen sekä heidän lapsensa ovat jo yhtä, mutta taistelevat ja kärsivät kuvittelemansa erillisyyden ja yksinäisyyden puolesta, sen valhetta ylläpitääkseen.
Kun matkaat tarpeeksi pitkälle itään päädyt lopulta länteen, tai itse asiassa olet koko ajan sekä idässä että lännessä. Idästä päin sinua katsova näkee sinun olevan lännessä ja päinvastoin. Sama koskee oikeaa ja vasenta, mutta myös oikeaa ja väärää. Oikeat eli hyvät asiat ja ihmiset muuttuvat helposti vääriksi, kun ne viedään äärimmilleen. Vaikka silloin kun hyviksi itsensä kokemansa ihmiset ryhtyvät sotaan voittaakseen ja tuhotakseen vääriksi ja pahoiksi kokemansa viholliset. Ja aivan samoin ajattelevat ihmiset myös rintamalinjan toisella puolella. Hekin ovat hyviä ja oikealla asialla tuhotessaan vihollisia eli vastakohdikseen kuvittelemiaan ihmisiä. Ihan sama.
Kauneus muuttuu rumuudeksi, kun sitä tavoitellaan hampaat irvessä ja liian kovin ottein, leikellen ja pullistellen. Rumuus muuttuu kauneudeksi, kun sen sisältä loistaa rakkauden ja ilon valo, itsensä ja toisen hyväksyminen. Rikkaus muuttuu köyhyydeksi ja peloksi, kun siitä tulee elämän ainoa sisältö ja tarkoitus. Köyhyys muuttaa rikkaudeksi, kun huomaa Elämän noista vastakohdista riippumattoman loputtoman runsauden.
Alkuperäisen jin/jang -symbolin mustassa pisarassa on pieni valkoinen piste ja valkoisessa pisarassa on pieni musta piste. Pisarat symboloivat Elämän loputonta spiraalimaista luomisen liikettä, jossa vastakohdat kasvavat toisistaan ja toisikseen. Vastakohtia tarvitaan Elämän ylläpitämiseen, sen loputtomaan luovaan liikkeeseen. Vastakohdat eivät ole hyviä eivätkä pahoja, ne ovat kaikki yhtä Ykseyden sylissä aivan niin kuin kaikki maat ovat Maapallon sylissä huolimatta erilaisista kielistä, kulttuureista ja ilmansuunnista. Me olemme kaikki yhtä kun sisäinen taistelumme erillisyytemme puolesta päättyy, kun emme enää ylläpidä oman mielemme luomien vastakohtien harhaa.