Sinua on huijattu! Minä olen huijannut! Ja me kaikki olemme huijanneet toinen toisiamme! Minäpä kerron…
Me olemme yhdessä vietelleet toinen toisemme uskomaan omaan erillisyyteemme, erilaisuuteemme ja ainutlaatuiseen ihmeellisyytemme, jolla me vedämme puoleemme toisten kaltaistemme yksinäisyyteen ja rakkauden kaipuuseen eksyneiden katseita ja kosketuksia. Me olemme luoneet yhteisen unen ja kuvitelman siitä, että on olemassa erillinen Rahikainen, Kokko, Koponen, Viisainen, Jensen, Svartström, Igelmund ja kaikki muut, joiden on sitten taisteltava keskenään elintilasta, rakkaudesta ja omasta erinomaisuudestaan. Me olemme eksyneet äärimmäisen pelottavaan yksinäisyyteen ykseyden suuressa ja rakastavassa sylissä. Me olemme kaikki ihan kusessa!
Jokainen meistä yksinäisistä kaipaa rakkautta ja hyväksyntää, me kaipaamme tulla nähdyksi. Yksinäiseksi ja erilliseksi itsensä kokeva ihminen käyttäytyy kaipauksessaan kuin musta aukko. Hän odottaa suu, mieli ja keho pinkeenä rakkautta noilta toisilta, odottaa, kaipaa ja vaatii, eikä koskaan saa tarpeekseen. Ja kun kaikki odottaa eikä kukaan huomaa antaa – tai siis aika harvat – niin ihmiset on kuin rakkausnälkäisiä linnunpoikia pesässään kurottamassa kohti sitä mahdollista jotakin jossakin, joka voisi heitä rakastaa…
Tässä on se suuri huijaus! Meidät on pantu odottamaan ja jonottamaan jotakin, joka on meidän oma olemuksemme, meidän oma syvin itsemme. Me kaikki olemme yksin ja yhdessä se rakkaus ja hyväksyvä anteeksianto, jota olemme jähmettyneet muilta kaipaamaan. Joo, onhan se toki heissä kaikissa, ja joskus se jopa pääsee läpi heidän kaipauksensa kovan suojamuurin. Aina joskus he muistavat rakastaa! Ihan niin kuin sinäkin, ja minä myös.
Mutta ajattele nyt! Sinun omien pelkojesi, syyllisyytesi ja ahdistuksesi alle on piilotettu kaikkeuden suurin aarre eli se ilo, rauha, rakkaus ja hyvinvointi, jota sinä olet epätoivoisesti etsinyt noilta muilta ja heidän kanssaan yhdessä rakentamastasi maailmasta. Olet etsinyt, mutta et ole koskaan löytänyt kuin hetken häivähdyksiä ja välähdyksiä kaipaamastasi. Olet ollut ihan hukassa!
Ja koko ajan kaikki kaipaamasi on ollut piilossa sinussa itsessäsi, peitettynä kaikkien pettymystesi, pelkojesi ja murheittesi taakan alle, sillä sinut on opetettu pitämään huolta ja ylläpitämään murheittesi taakkaa. Sinulle on luuloteltu, että sinä olet menneet murheesi ja siksi sinä olet turhaan puolustanut niitä ja pitänyt niistä huolen. Näin olet kadottanut yhteytesi omaan ikuiseen rakkauteesi, joka ei koskaan lopu eikä ala, ja jäänyt yhteisen huijauksemme vangiksi levittämään tämän ahdistavan valheen sumua kaikkialle ympärillesi…
On aika herätä, nousta ja lähteä! On aika nostaa kytkintä ja päästää irti valheellisista kuvitelmista ja menneisyydestä, jota ei enää ole. On aika muistaa kuka sinä todella olet, tunnistaa ihmisyyden ihme itsessäsi. Sinä olet kaikkeus itse eksyneenä luomaasi leikki- ja kokemusvälineeseen eli ihmisen ihmeelliseen kehoon, jonka kapeiden ja rajallisten aistien kokemusten sinä olet sallinut pimentää sielusi kaikkinäkevät ja kaikkea rakastavat silmät. Sinä olet unohtunut leikkivälineesi rajalliseen hahmoon, nukahtanut kuin lapsi nukkensa leikkimaailmaan.
On aika herätä, muistaa että sinä olet se jota sinä etsit! Muistaa, että sinussa on se rakkaus, jota kaipaat, rakkaus joka vain lisääntyy sitä käytettäessä ja tulee todeksi jaettaessa, rakkaus joka ei koskaan lopu. Se sama, joka on sallinut sinulle kaikki haluamasi hetkellisen pelon ja ahdistuksen leikit, nuo joihin olit niin kovin ihastunut. Nyt sinun on aika heittää pois tuo paksu ja tunkkainen ja moneen kertaan paikattu pelon peitto, jonka alle olet oman ihanuutesi, rakkautesi ja ilosi piilottanut. On aika herätä!