Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

NYT SAATAVANA UUDET KIRJAT:

 

 Rahikaisen viimeinen kirja saattaa hänen matkansa päätökseen eli polttaa pois sen pelon suojakuoren, jota hän on ikänsä kantanut. Se paljastaa valon, joka meissä kaikissa on valmiina heräämään.

€25,00

TILAA KIRJA

TÄÄLTÄ! 

 

Viisas, herkkä ja kaunis kuvakirja kissoista ja Elämän ihmeestä. Kepeitä ja samalla syvältä luotaavia sekä ihan arkisia pohdintoja kissojen pyhän yksinkertaisuuden kautta.

€25,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus jota kaipaat odottaa, että saat kaipuusta tarpeeksesi ja annat lopulta rakkauden käydä lävitsesi. Rakkaus on sinä itse!

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

Rakkaus läpäisee ja kantaa kaiken, sinutkin. Vain sinun omat pelkosi estävät sinua kokemasta sen ikuista iloa.

 €20,00

TILAA KIRJA TÄÄLTÄ

 

BLOGI

 - Huom! Klausin englanninkielinen blogi A Godseed Sprouting löytyy täältä - 

- Ja joitain yhteiskunnallisia tekstejä täältä -

Olipa kerran kuviteltu kuolema

Lisätty 18.08.2021
Kuolemalla on kova ja yksinäinen homma, sillä kaikki pelkäävät kuolemaa ja kaikki kuvittelevat kuoleman odottavan heitä jonain päivänä. Ja kaikki ovat ihan väärässä, sillä kuolema on vain kuvitelma.
 
Kaikki tämän aineellisen maailman ilmiöt ovat vain hetken kuvitelmia. Ne kaikki syntyvät eli nousevat näkymättömästä hetkeksi esiin ennen kuin vaipuvat taas takaisin tuntemattomaan eli kuolevat. Ihan kaikki eli myös kuolema.
 
Näin tekee aalto, joka nousee hetkeksi meren suuruudesta. Näin tekee lohi, joka hyppää hetkeksi ilmaan meren tuntemattomasta syvyydestä. Näin tekee kukka, joka kukoistaa hetken niityn vehreydessä. Näin tekee mato, joka matkaa hetken maata syöden muuttuakseen sitten taas maaksi. Näin tekee ihminen ja ihmiskuntakin, joka nousee maasta esiin hetkeksi kunnes kaikki luomuksemme, kehot ja kaupungit, palaavat takaisin maaksi ja sen pölyksi. Mutta niin tekee myös itse kuolemakin, jonka me olemme luoneet vartioimaan maan piiriä eli pitämään itsemme ja toisemme sidoksissa aineen loputtomasti syntyvään ja kuolevaan todellisuuteen.
Lue kokonaan »

Tämä oli vielä kerrottava...

Lisätty 16.08.2021
Kirjoitin tänä aamuna erillisinä oivalluksina seuraavat viisauslauseet, jotka johdattivat minut pitkästä aikaa istumaan olohuoneen lattialle risti-istuntaan ja kuuntelemaan niiden yhteistä johdatusta:
 
"Älä tuomitse rakkauden rajattomuutta kehosi rajallisten aistien kautta. Kuten voit havaita, se johtaa vain surkeaan epäonnistumiseen.
 
"Syntyvän perhosen massa on vain murto-osa toukan massasta. Onkohan tämä myös tänä aikana heräävien ihmisten ja nukkuvien massojen suhde?
 
"Tää on niin nähty! Päästän loput pelon painot ja kohoan uusiin maailmoihin, tuntemattomiin..."
Lue kokonaan »

Viimeinen taistelu

Lisätty 15.08.2021
Luin juuri C.S. Lewisen Narnia-sarjan viimeisen osan eli ”Narnian viimeisen taistelun”. Aikaisempia osia en ollut lukenut, mutta tyttäreni kanssa olen katsonut pari Narnia-elokuvaa, joissa tarinan alkupää tuli esitellyksi. Siksi pystyin seuraamaan ja nauttimaan tuosta kirjasta.
 
Kirjan juoni on kuin kuvaus meidän tämänhetkisestä maailmastamme. Kaikkia toisia olentoja hyväksikäyttävä hallitsija on ajamassa maailman kaaokseen ja pimeyteen. Kaikki toivo tuntuu oleva kadoksissa eikä ole muuta mahdollisuutta kuin käydä viimeiseen epätoivoiseen taisteluun ylivoimaisilta vaikuttavia ja pelon ja kierouden sotajoukkoja vastaan. Niin sankareiden kuin koko Narniankin loppu on nimenomaisesti ovella…
Lue kokonaan »

Kuin jäitä polttelis!

Lisätty 15.08.2021
Kuuntelin muutama päivä sitten Jyrki Pykärin Valonkanavaa. Siellä hän kertoi olleensa viime päivinä aivan voimaton ja tukkeessa, mikään ei ollut oikein luonnistanut. Arveli sen johtuvan niistä suurista henkisistä ja kehollisista muutoksista, joita me käymme läpi ja jotka hänen ikäiselleen miehelle ovat varmaan vielä voimakkaampia kuin nuoremmille.
 
Katselin hänen kirkkaita kasvojaan ja ihmettelin, että miten hän nyt noin, kun minussa ei tunnu mitään. Joo, ei tuntunut silloin, mutta pian alkoi tuntua :)
Lue kokonaan »

Tämä maailma on erehdys

Lisätty 15.08.2021
Maailma on pelkomme kuva, se on meidän syyllisyytemme heijastuma ja meidän ahdistuksemme seuraus. Tämä maailma on vastakohtien loputon keinu, joka ei koskaan tule asettumaan. Se ei koskaan tule saavuttamaan mitään pimeyden tai valon ääripäätä, ei mitään tasapainoa. Tämä maailma on sisäisen taistelumme kuva eli ikuisen mielemme erehdyksen seuraus. Se erehdys oli ilon unohdus ja rakkauden kieltäminen, Elämän Itsensä työntäminen pois omasta mielestämme ja tietoisuudestamme. Pelkkä vahinko siis...
 
Sanotaan, että toivossa on hyvä elää, mikä useimmiten merkitsee sitä, kestämme mahdotonta elämää ja ahdistavaa arkea toivoen, että sitten kun olemme saavuttaneet jotain toivomaamme, kaikki muuttuu paremmaksi. Toivomme rakkautta ja iloa, menestystä ja vaurautta, työpaikkoja ja asuinpaikkoja, lomamatkoja ja hetken rauhaa. Ja kaikkea sitä me hetkeksi myös tavoitamme, kunnes taas alamme toivoa ja tavoitella jotain muuta. Elämme erehdyksen oravanpyörässä.
Lue kokonaan »

Kieppuajatukset ja rakkauden meri

Lisätty 13.08.2021

Ripustin eilen kukkaikkunalleni lasimaalauksen, joka kuvaa punaista ruusua. Sen hahmo nousee maiseman vehreydestä kauniina ja herkkänä. Tänä aamuna istuessani kiikkustuolissani ja pohtiessani tuon ikkunan ääressä ihmiselämän ja luomisen arvoitusta taisin ratkaista koko jutun. Eli sain yksinkertaisen näyn siitä, miten kaikki luominen toimii. Ihan totta!

Yleisimmin hyväksytyn kvanttimekaanisen käsityksen mukaan kaikilla partikkeleilla eli aineen osasilla pienimmästä suurimpaan on sekä itsensä ympärillä kieppuvan aineen muoto että kaikkeuden läpi ulottuva aaltomuoto. Mitä pienempi tuon aineeksi kiepsahtanut partikkeli on, sitä selkeämmin tuo aaltomuotokin on mitattavissa. Kaikki aine on siis kaikkeuden meren läpi kulkevista aalloista hetkeksi erilliseltä näyttävään muotoon kiepsahtaneita aaltoja eli lopulta vain aaltoilevaa energiaa kaikki tyynni.

Lue kokonaan »

Perjantai 13. päivä eli kun pelon peitto tiivistyy

Lisätty 13.08.2021
Tänään on ollut vähän outo päivä. Heräsin aamulla kummalliseen levottomuuteen ja kysymykseen onko tämä minun vai maailmani levottomuutta eli painetta? Mitä ihmettä on ilmassa?
 
Päivän sääkin on ollut vaihteleva; komeita pilviä, sadetta ja aurinkoakin, mutta kuitenkin suloisen lämmintä. Kuin jokin hämmennys olisi vallalla.
 
Aamulla huomaan eilen Tomin kanssa nauhoittamamme tunnin podcastin tulleen jo julkaistuksi. Postaan sen omille sivuilleni, joilla se tuntuu saavan kummallisia tautiin liittyviä kommentteja, vaikka siitä emme juurikaan keskustele. Ihmiset ovat herkillä, pelkäävät puoleen tai toiseen...
 
Autoni kytkinpoljin kolahti pohjaan eilen illalla kaupungilta tullessani. Kytkinvaijeri nähtävästi katkesi ja sain startata auton vaihde päällä ja vaihdella varovasti ilman kytkintä. Pääsin kotipihaan, vaikka vähän jännää se olikin.
Lue kokonaan »

Aamun ihmeellisiä oivalluksia

Lisätty 03.08.2021
Kun istahdin hetki sitten puutarhaani polttaakseni aamusikarini ja pohtiakseni elämän ihmeellisyyksiä, ilkikurinen tuuli nostatti kieppuvan puuskan. Sanoin sille, että saisi laantua ja jättää minulle tilan, jossa saisin sikarini syttymään. Tuuli tyyntyi ja sikari syttyi yhdellä tikulla…
 
Sen jälkeen mieleeni nousi tapaaminen kylän venelaiturilla pari päivää sitten. Yksi kylän äijistä kertoi, miten hän oli nähnyt kolmen mopopojan könyävän veneissä hieman epäilyttävällä tavalla. Kun hän lähestyi heitä, yksi pojista hyökkäsi ja löi häntä yllättäen nyrkillään. Mies vastasi siihen lyömällä poikaa harkitusti vahvan kätensä kämmenellä, ettei satuttaisi liikaa. Poika putosi matalaan rantaveteen ja toinen poika hyökkäsi hänen kimppuunsa. Tämä sai samanlaisen rakastavan tällin ja hetken neuvottelujen jälkeen pojat suostuivat luopumaan bensavarkausaikeistaan ja lupaamaan, etteivät enää koskaan tule Karkun rantaan. Tämä oli rakastavaa kommunikointia juuri noissa olosuhteissa, sen oivalsin.
Lue kokonaan »

Ihminen on ihmeellinen

Lisätty 03.08.2021
Ihminen – sinä ja minä ja kaikki nuo muutkin – on ihmeen kantama, Elämän ihmeen oma lapsi. Elämä Itse kantaa meitä loputtomassa rakkaudessaan kuin avaruuden kaikista suunnista meihin kohdistuvien hienoisten ja suloisesti kutittavien energiavirtausten summana. Me teemme Elämän näkymättömän ihmeen näkyväksi mielemme, kehomme ja maailmamme kautta. Me ilmaisemme Elämää…
 
Tosin tämä nykyinen todellisuutemme on päätynyt ilmaisemaan Elämän pelkoa eli meitä kannattelevan ihmeellisen rakkauden pelkoa. Me olemme kuin pahaisia murrosikäisiä kakaroita – siis koko kulttuurimme on! – jotka haistattelevat pitkät ja nostavat keskisormensa vanhemmilleen ja uhoavat tekevänsä itse uuden paljon paremman maailman kuin se mitä rakastavat vanhemmat meille tarjoavat.
Lue kokonaan »

Uusi johtajuus eli kun kaikki kukat saavat kukkia

Lisätty 02.08.2021
Eilinen Elämänpiirin tapaaminen oli ihme, se oli erään suuren unelmani täyttymys ja uuden inhimillisen maailman alku. Me tapasimme ja olimme läsnä yhden Elämän piirissä, jota me kukin ilmaisimme omalla ainutlaatuisella tavallamme, mutta silti samaa Elämän ihmettä tapaillen ja tunnustellen, siitä nauttien. Elämänpiiri tuli meidän kauttamme todeksi. Se on totta.
 
Näin kuvasi tuntojaan eräs piirissä ensimmäistä kertaa mukana ollut: ”Ja ainoa iso ajatus, joka päässäni pyöri (tapaamisen jälkeen), miksi ilta oli niin ihana. - Kukaan ei halunnut minulta mitään. Eikä minun tarvinnut sopeutua mihinkään. Enkä tiedä olenko ja milloin olisin tuollaista ennen kokenut. Minun ei tarvinnut mukautua mihinkään muottiin ja sain olla se mitä olen. // Se oli ennenkokematonta. Ihania ihmisiä! Ihanaa avoimuutta. Näin olen aina luullut ja olettanut, että kaikki olevat. Vaan ei ole ollut...”
Lue kokonaan »