TARINANI
Samavika-Rahikainen
Olen se kuuluisa Samavika-Rahikainen, se jonka syntisyyteen vedoten me helpotamme omaa oloamme tehtyämme taas joitain typeryyksiä eli: ”Samavika Rahikaisella!” Minä kannan kaikki maailman synnit eli minussa todellakin on mahdollisuus kaikkeen inhimilliseen sairauteen, hulluuteen ja pelkoon samoin kuin minussa on myös kaikki inhimillinen ilo, viisaus ja rakkauskin.
Kaikki riippuu siitä mitä tässä pyhässä nykyhetkessä – eli juuri nyt – valitsen. Kaikki kasvaa tästä hetkestä, aina!
Olen murrosikäisestä saakka halunnut ratkaista ihmisen arvoituksen eli halunnut löytää puhtaan ja jäännöksettömän tavan kohdata kaikki ne haasteet, jotka ihmistä tässä maailmassa piinaavat. Jollain tasolla olen tiennyt, että sen täytyy olla mahdollista, vaikka ihmiset minua tuollaisesta mahdottoman tavoittelemisesta varoittelivatkin: ”Kuinka nyt sinä siihen pystyisit kun ei kukaan muukaan! Hulluksi sinä tulet, tai juopoksi! Hei, älä yritäkään!”
Ja silti minun oli yritettävä ja lyötävä kerta toisensa jälkeen päätäni maailmani tiiliseinään, kunnes lopulta tajusin muuranneeni sen ihan itse omien alitajuisten pelkojeni tiilistä, jotka oman luovan voimani laasti yhdistää.
Minun maailmani onkin omien ajatusteni ja tunteitteni heijastus.
Se oivallus antoi minulle voiman ja mahdollisuuden aloittaa noiden pelon tiilien purkamisen tuosta menneisyyteni synkästä ja ahdistavasta muurista. Siitä vapahtumisen työstä kerron ja siihen sinuakin rohkaisen.
Sinäkin voit vapahtua menneisyytesi vankilasta. Ja vain sinä voit sen tehdä, sillä minä voin vain muistuttaa sinua omasta luovasta voimastasi, eli Elämästä Itsestään sinussa, ja minussa.
Minun vapahtumiseni portaani ovat pitkät ja olen kirjoittanut niitä esiin jo lähes 40 vuoden ajan. Opiskellessani historiaa Helsingin yliopistossa 1980-luvun alussa kirjoitin pro gradu -tutkielman nimeltä ”Ihmisen elämä ja historia”. Se sisälsi minun oman historiani sikerminä isäni ja äitini runoja, historiallisia tutkielmiani sekä kaksi kuuluisan fyysikon David Bohmin ajatuksia peilaavaa pohdintaa maailmankaikkeuden rakenteesta ja ihmisen osasta siinä.
Vuonna 1988 ollessani Savon Sanomien sunnuntaikolumnisti julkaisin ensimmäiset kolme kirjaani ”Ajatuksen hatara maailma”, ”Elämän outo kulku” ja ”Puheita pojalleni”, jotka saivat mitä mainioimman vastaanoton. Helsingin Sanomat arvosteli ne ja Suomen Kuvalehti teki minusta Hän-haastattelun. Ja muut lehdet seurasivat perässä. Koin kaipaamani menestyksen.
Kiersin pari vuotta ympäri maata puhumassa mitä moninaisimmissa tilaisuuksissa, kunnes heräsin kauniin viestini ja elämäni käytännön ristiriitaan. En näet osannut elää oman elämäni arjessa todeksi kaikkea julistamaani kaunista.
Siksi koin valehtelevani ja vetäydyin vähitellen julkisuudesta ja jatkoin oman alitajuisen valheeni tutkimista. Ryhdyin elämäntutkijaksi.
Se johti minut 20 vuodeksi suomenruotsalaiseen maailmaan ja lopulta Ahvenanmaalle, jossa suomalaiseksi yksinäiseksi sudeksi syntyneenä opiskelin yhteisöllisyyden ja toisen huomioimisen taitoja. Jatkoin toki kirjoittamista ja julkaisin matkallani mm. kirjat ”Rakkauden äänetön laulu”, ”EU vai elävä maailma”, ”Alussa on ajatus”, ”Rakkauden ja kuoleman kohtaaminen” sekä ”Kun miehen sydän avautuu”.
Julkaistuani tuon viimeisimmän kirjan syksyllä 2016 olin tuon opintieni käynyt. Muutin Sastamalan Karkkuun suomalaisuuden sydänmaille kohtaamaan omassa rauhassa ja ykseydessä kaiken vielä kohtaamatta jääneen. Siellä asuessani jatkoin tutkimuksiani ja kirjoitin teokset ”Pelon tuolla puolen” ja ”Olet rakkaus jota kaipaat”, jotka yhdessä kertovat mistä elämässä on kyse. Tein myös graafikko Kari Jokisen kanssa mitä suloisimman kissakirjan ”Kissa kehrää ykseyttä”, joka kertoo kaiken elämästä kissojen kautta. Minä kirjoitin ja hän kuvitti. Ja viisi vuotta kestäneen Karkun kauden lopputyönä kirjoitin kirjan ”Alussa oli ilo” ennen kuin muutin Parkanoon jatkamaan tutkimuksiani. Parkanossa kaikki kuin tiivistyi.
Pääsin samanmielisten ihmisten intensiiviseen piiriin tutkimaan itseäni ja matkasin aina vain syvemmälle siihen totuuteen, joka meitä kaikkia rakkautena kantaa.
”Ilo on elämän tarkoitus” oli ensimmäinen Parkanossa julkaisemani kirja, mutta toinen eli ”Elämän kirja” oli lopulta se kirja, jota olin koko elämäni kirjoittanut. Sen kuvaama rakkaustarina nuoren naisen kanssa vei minut niin lähelle ja niin kasvokkain ihmisyyteni harhan ja valheen kanssa, että minulle ei jäänyt muuta mahdollisuutta, ettei Samavika-Rahikaiselle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin antautua ja sulaa pois. Jäljelle jäi Vapaavirta-Rahikainen 🙂
Lopulta sain itsekin vapautua omista peloistani ja varjoistani.
Tuo vapahtumisen hetki oli huiman ilon ja autuuden tulva, jota jotkut lähimmäiseni jopa hulluudeksi kuvittelivat. Se on nykyisen elämäni perusvire, laulu jonka kerran kirjoittamassani maailman syntytekstissä kuvasin näin: ”Alussa oli ilo, joka lauloi ja loi.”
Olen alussa ja lopussa. Olen perillä ikuisuudessa. Sinäkin olet.