Rakkaus on ihmisen syvin kaipaus, halu tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Se alkaa sylivauvan elintärkeästä ja symbioottisesta kaipuusta tulla täysin nähdyksi, ruokituksi, kannetuksi ja hoivatuksi, mikä tässä eksyneiden sielujen maailmassa toteutuu vain osittain. Tämän vuoksi me kaikki tungimme tuon kaipuun syvälle alitajuntamme pohjamutiin ja peitimme sen häpeän, pettymyksen, riittämättömyyden ja syyllisyyden raskailla tunnoilla. Me jäimme ihmettelemään, että miksi me emme saaneet sitä rakkautta, jota me aivan luonnollisesti ja viattomasti kaipasimme, sitä joka meille kuuluu. Me jäimme kaipaamaan…
Varhaislapsuus on ainoa hetki ihmisen elämässä, jolloin ehdoton symbioosi toisen ihmisen kanssa on hetken aikaa tarpeen ja luonnollista. Mutta koska se jää tuolloin useimmiten kesken, tuo sama symbioosin kaipuu määrittää myös muita läheisiä ihmissuhteitamme. Me jäämme kaipaamaan ihmistä, joka täydentäisi meidät ja saattaisi meidät uudelleen tuon symbioottisen rakkauden piiriin.
Ensimmäisen kerran tuo kaipuu herää voimakkaasti uudelleen murrosiän hormonihöyryissä, jolloin vetovoiman laki astuu voimaan. Me lähdemme hakemaan rakkautta sellaisilta ihmisiltä, joiden oma kaipuu on kuin vastakappale meidän omallemme. Me lähdemme hakemaan täydennystä omalle puutteellisuudellemme, joka jäi soimaan rakkautta kaipaavan lapsen alitajuntaan, kun äiti tai isä eivät olleetkaan täydellisiä rakkaudessaan. Me petymme suuresti toista kohti kurottaessamme, sillä tuo symbioottinen täydentyminen ei voi toteutua aikuiselämässä kuin hetkellisinä ja ohimenevinä hurmoksen hetkinä. Me jäämme pettymykseen, koska emme osaa hallita rakkautta…
Aikojen kuluessa tuo rakkauteen pettynyt ihminen on kehitellyt rakkaudelle korvikkeen eli rahan. Raha on kaikkineen ihmisen luomus ja siksi myös ihmisen hallittavissa, mitä taas todellinen rakkaus ei koskaan ole. Rahan avulla hän kuvittelee saavansa kaikkea sitä, mikä rakkauden luontaisesta piiristä jäi uupumaan. Kun hänellä on paljon rahaa, hän voi kokea hallitsevansa maailmaansa eli hän voi ostaa kaikkea mitä hän tarvitsee, ja myös ainakin kehollista rakkautta. Kun hän on varakas, hän saa erityistä kunnioitusta osakseen eli hänen syvä kaipuunsa tulla nähdyksi saa tyydytystä. Ja häntä myös kuunnellaan, sillä hänen sanansa koetaan sitä tärkeämmiksi, mitä enemmän hänellä on rahaa.
Näin rakkauden puutteesta syntyy paljon rahaa ja loputonta kilpailua siitä, kuka voittaa taistelussa rahasta kasvavasta vallasta. Siitä kuka osaa parhaiten rahastaa, kun rakastaminen ei selkeästi tunnu moneltakaan onnistuvan? Kuka saa kerättyä niin paljon rahaa ja valtaa, että se täyttää hänen sielunsa pohjamutiin piilotetun kaipauksen mustan aukon, jonka ahneudella ei tunnu olevan mitään rajaa? Kuka voittaa ennen kuin kaikki elämä tuhoutuu tämän loputtoman kilpailun kurimuksessa? Kenestä tulee se, joka lopulta hallitsee maailmaansa ja ahneuttaan, ja saa kaiken mitä tarvitsee eli rakkauden?
Niin kauan kuin sinä tavoittelet rakkautta kuin pieni lapsi, jolta puuttuu jotain, sinä et tule sitä saamaan, et tunnistamaan. Niin kauan kuin sinä elät sylivauvan symbioosin kaipuussa ja luonnollisessa riippuvuuden tilassa, sinä et voi huomata olevasi itse se rakkaus, jota olet vanhemmilta, puolisoiltasi, lapsiltasi ja maailmaltasi kaivannut. Sinä olet rakkaus, jota olet toisilta turhaan kaivannut. Sinä eli Elämä Itse niin sinussa kuin minussakin, meissä kaikissa.
Rakkauden pyhä syli sinussa on maailmaasi jatkuvasti luova ja kannatteleva Pyhä Graalin malja. Se on se kaikkivaltias rakkaus, jota olet turhaan etsinyt aineellisen maailmasi piiristä. Rakkaus, joka sallii kaiken ja antaa sinulle ehdottoman vallan oman mielesi todellisuuden suhteen. Kaikki mielessäsi ylläpitämäsi tunteet toteutuvat maailmasi pinnassa kokemuksina ja kohtaamisina. Eli sinä saat sen mitä mielessäsi kannat. Sinä saat mitä tilaat.
Sinulla on kaikki valta. Mutta vain oman todellisuutesi suhteen, sillä rakkauden todellisuudessa sinulla ei ole valtaa toisen ihmisen yli. Sinä sitä edes tarvitse, sillä rakastava kaikkeus antaa sinulle kaiken mitä siltä rakkaudessa pyydät ja kaipaat alistamatta ketään toista sinun valtaasi. Rakkaus on sellainen!
No, haluatko sinä rakastaa vai rahastaa? Jos haluat rahastaa, niin jatka vaan siihen keskittyneen maailmasi ohjaamana, sen pauloissa. Jos taas haluat rakastaa, silloin alat luonnostaan tunnistamaan niitä oman mielesi pauloja, joilla olet sitonut itsesi tämän ahneuteen sairastuneen maailman kohtaloon. Rakkaudessa oman sairaan ahneutesi kohtaaminen ja purkaminen, oman puutteenalaisuutesi paljastaminen ja puhdistaminen on luonnollista ja helppoa. Kun tunnistat oman hätäsi maailmasi peilissä, rakkaus pääsee vapaammin ilmaisemaan itseään kauttasi.
Vaivalloisen mielesi rakenteita ei tarvitse eikä voi kehittää tai parantaa, vaan ne voi vain purkaa kohtaamisen ja läsnäolon kirkkaassa ja viattomassa valossa. Ne voi yksi toisensa jälkeen nähdä turhiksi ja tarpeettomiksi, jolloin pyhä ja kaikkeuttakin kantava rakkaus vähitellen pääsee esiin sinunkin kauttasi. Voit purkaa pelon rakenteet omasta mielestäsi, jotta et enää tuottaisi pelottavaa ja kauhistuttavaa todellisuutta.
Rakkaus on totta sinussa, kun mielesi Pyhä Graalin malja on tyhjä ja puhdas. Silloin olet valmis kenen tahansa ihmisen ja kaiken elävän rakkaudelliseen kohtaamiseen. Silloin olet perillä rauhassa ja rakkaudessa, jonka kehnoksi korvikkeeksi me kerran rahan loimme. Silloin tiedät oman vastauksesi kysymykseen: Rahastanko vai rakastanko?