Voi hitto mikä totinen torvensoittaja minä olenkaan ollut! Olen puhunut ja kirjoittanut ihan julmetusti rakkaudesta ymmärtämättä lopulta yhtään mitä se oikeesti on. Olen huudellut niin lähimmilleni kuin kauemmaksikin kaiken tietämäni – ja sitä on kyllä paljon 
– rakkaudesta ja koettanut vakuuttaa niin itseni kuin toisetkin rakkauden tärkeydestä. Olen hoilannut ja laulanut rakkauden lauluja, mutta en todellakaan ole tuntenut mitä rakkaus on em teinnyt mitä se todella tarkoittaa.
Minä en ole kuullut ”rakkauden äänetöntä laulua”, vaikka olen kirjoittanut sen nimisen kirjankin. Minä olen elänyt puutteessa, sillä minulla ei ole ollut kokemusta rakkaudesta. ”Siitä puhe mistä puute”, niin kuin sanotaan. Aikamoista!
Olen ollut ihan samanlainen totinen torvensoittaja kuin kaikki tämän maailman muutkin suuret julistajat ja totuuksien toitottajat. Ne jotka julistavat ”vapautta ja demokratiaa” samalla kun koettavat saada niin lähimmäisensä kuin niin oman kansansa kuin muutkin kansat oman valtansa alle. Ne jotka julistavat ”oikeutta ja hyvinvointia” ja käyttävät niin lähimmäisiään kuin kansalaisiaankin suruttomasti hyväkseen. Ne jotka julistavat ”tasa-arvoa ja totuutta” ja valehtelevat silmät päästään, jotta voisivat olla tasa-arvoisempia kuin nuo muut. Ja ne jotka julistavat ”Jumalan rakkautta ja Herran rauhaa” ja ovat valmiit tuomitsemaan tai tappamaan kaikki ne, jotka eivät halua tulla autuaaksi heidän ainoasta oikeasta uskostaan. Aika hurjaa!
Olemme kaikki yhdessä puhuneet siitä mitä emme ymmärrä, siitä mikä meidän elämästämme puuttuu. Niin minä kuin nuo muutkin totiset torvensoittajat.
Tiedätkö sinä mitä rakkaus on? Tunnetko sen syvästi nahoissasi sisäisenä varmuutena, jota mikään ei voi heilauttaa? Rakastatko sinä todella? Vai onko rakkautesi rajallista ja ehdollista, jotain joillekin jaettavaa ja annettavaa, varsinkin jos toivot heiltä jotain takaisin, jonkin vastalahjan? Onko rakkautesi vaatimuksia ja odotuksia, toiveikasta halua ja himoa, johon toisen on vastattava tyydyttääkseen sinua eli rakastaakseen sinua? Onko rakkautesi kaupankäyntiä, ostamista ja myymistä niin kuin melkein kaikki meidän maailmassamme? Rakastatko sinä?
Elätkö vapaassa demokratiassa ja oikeudenmukaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia ja saavat totuudenmukaista tietoa maailmansa menosta? – Niin, en minäkään asu. Me elämme yhteisessä valheessa, jota me kaikki ylläpidämme hyväksymällä oman yksityisen valheemme – eli minun tapauksessani rakkaudettomuuden, jonka kautta minä hyväksyn ja ylläpidän myös yhteisiä valheitamme, yhteistä rakkaudettomuuttamme.
Kun valheeni alkoi paljastua eli kun huomasin puhuneeni palturia, se tuntui ensin pahalta ja nöyryyttävältä. Mutta kun opin armollisesti hyväksymään intomielisen erehdykseni, joka ei ollut vain minun vaan koko minun maailmani erehdys, enkä enää tuominnut itseäni enkä varsinkaan lähimmäisiäni ja maailmani johtajia siitä, niin maailman ja mieleni alkoi aueta ihmeellisellä tavalla.
Aloin kokea rakkautta siellä missä en enää yrittänyt. Aloin tuntea rakkautta siellä missä en siitä enää julistanut ja toitottanut. Aloin avautua rakkaudelle, sen iloiselle ihmeelle, kun enää sitä jahdannut, en juossut sen perässä. Aloin aavistaa ja ymmärtää ihan kokemuksena, että olin se rakkaus, jota olin turhaan maailtani ja läheisiltäni kaivannut. Löysin rakkauden viattomuuden sisältäni.
Minä aloin rakastaa ihan niin kuin pieni ja suloinen lapsi alkaa ottamaan ensimmäisiä askeleitaan. Aluksi hieman haparoiden ja epävarmasti, mutta silti viattomasti ja elämään luottaen. Mitä enemmän luotin rakkauteen eli sisältäni kumpuavaan viattomaan ja alati uudistuvaan viisauteen, sitä enemmän sain kokea rakkautta kaikkialla ympärilläni, arkisen suloisissa kohtaamisissa, poppelin tai tuomen keväisen makeassa tuoksussa, käen kukunnassa ja mustarastaan lurituksessa.
Olin yhtäkkiä keskellä rakkautta, sen ikuisessa sylissä. En vain ollut hetkeen huomannut enkä tunnistanut sitä ja olin siksi koettanut turhalla toitotuksellani tavoittaa sen ihanuutta. En ollut onnistunut eikä onnistu kukaan muukaan puutteestaan ponnistava. Rakkaudesta voi puhua vain rakkaudesta käsiin. Siitä mikä on ja pysyy kaikista puutteen kuvitelmistamme huolimatta