Jokainen meistä on rakastavan energiameren kantama kuin kuvan tonnikalat valtameressä. Jokainen meistä on itsevaltainen luojakala kaikkeuden ikuisuudessa, oman todellisuutensa ainutlaatuinen luoja. Jokainen meistä on elämän rakastettu.
Jokainen meistä valitsee oman maallisen matkansa oman iloisen ja leikkisän luonteensa mukaisesti. Ja täällä maan päällä useimmat meistä ovat valinneet tutkia pelkoa, kauhua ja erillisyyttä niin kuin lapset huvipuiston monissa laitteissa ja kieputtimissa. Jokainen meistä on itse valinnut tämän pelon pakohuoneen, josta hän uskoo aikanaan pääsevänsä uloskin eli takaisin rakkauden vapaaseen virtaan. Jokainen meistä haluaa rakastaa.
Syntyessäsi Maan päälle toisten pelästyneiden rakkausolentojen lapseksi, sinulla on vielä tuoreessa muistissa rakkauden vapaus ja kepeys, josta tänne sukelsit. Sinä osaat kaivata rakkautta niin läheisiltäsi kuin maailmaltasikin. Ja sinä mitä todennäköisimmin petyt odotuksissasi, sillä vanhempasi ovat maailman tapaan pelon vallassa ja rakkauden unohduksessa.
Heidän rakkautensa pääsee esiin vain ajoittain kuin auringonvalo varjoisaan metsään. Sinä opit elämään pelon varjojen laaksossa, mutta kaipaat kuitenkin rakkauden valoon, sillä muistat oman alkuperäsi eli rakkauden. Sinä etsit tietäsi ulos varjojen vallasta eli pelon pakohuoneesta.
Saattaa olla, että olet itse valinnut vanhempasi ennen syntymääsi. He saattavat olla juuri ne kaksi ihmistä, joiden kautta sinä olet halunnut syntyä tähän rajalliseen maailmaan. Heidän rajansa ja pelkonsa ovat juuri se, mitä olet tullut tänne tutkimaan, samoin kuin se rakkaus, jota myös saat heidän kanssaan kokea. Rakkaus kantaa ja pelko rajoittaa, ja sinä luot näiden kokemusten kautta oman aikuisuutesi perustan eli sen haasteen, jota olet tullut tänne tutkimaan.
Kullekin rakkauden valtameressä uiskentelevalle luojakalalle kertyy oma pelkojen ja rajoitteiden ohjelmansa, jonka varassa he maailmansa eli mielensä labyrinttejä tutkivat. Me teemme kukin omat pelkomme ja pettymyksemme näkyviksi oman maailmamme valkokankaalle ja taistelemme luomiamme vihollisia vastaan vapautuaksemme omien pelkojemme vallasta.
Me kilpailemme, kamppailemme ja käytämme toisiamme hyväksi saadaksemme sen rakkauden, jota vaille me uskomme jääneemme. Me teemme mielemme pelot näkyviksi maailmamme pinnassa.
Kaiken tämän me teemme uiskennellessamme koko ajan rakkauden valtameressä eli elämän sylissä, joka antaa meidän kuvitella mitä tahdomme. Se tietää, että jonain päivänä me saamme tarpeeksemme pelon ja taistelun lumouksesta. Silloin huomaamme, ettemme ole koskaan poistuneet rakkauden valtamerestä. Sen syli on kantanut meitä koko ajan.