Ilosta kasvoi henki, tähtien tulinen leikki, se valo, joka avaruuden pimeyden täyttää. Ilosta kasvoi maa ja aine, planeetat ja kaikki niiden kaltainen jähmeä ja voimakas. Ilossa, sen äänessä ja värinässä kasvoi Elämä Itse, koko kaikkeus.

Ilo oli tyytyväinen, sen uteliaisuus, sen ensimmäinen liikahdus oli pannut maailman alulle, luonut liikkeen, jossa maailman ääret hiovat loputtomasti toisiaan. Ilo seurasi maailmaansa, se seurasi rauhassa itseään, tunnusteli rajojaan ja omia voimiaan. Sitten se keksi uuden leikin.

Ilo oli ja on hengessä valmis, ilo on henki, värinä kaiken takana. Ilo on mukana myös materian hitaammassa värinässä, mutta ei tietoisena, ei kokonaan. Ilo halusi valloittaa myös materian, tunkeutua aineen ääriin ja katsoa maailmaansa myös aineen hitaudesta käsin.

Ilo loi unelman olennosta, joka joskus liittää materian ja hengen yhdeksi, yhdistää tulen ja kiven, veden ja ilman, maailman kaikki ääret samaan olentoon ja kasvaa luojansa vertaiseksi, ilon tietoiseksi lapseksi materian maailmaa vallitsemaan. Näin syntyi unelma ihmisestä.  

Ilo jatkoi leikkiään, loputonta luomistaan. Ilossa te kaikki lauloitte omia laulujanne, vallitsitte valon maailmaa henkinä ja enkeleinä, ja tanssitte omaa iloista tanssianne avaruuden suuressa sylissä. Te ilon vapaat kasvatit loitte Auringon ja Maan, tuon planeetan, johon voisitte yhtyä ja siten saattaa maan aineenkin vähitellen tietoiseksi ja eläväksi osaksi ilon suurta valtakuntaa.

Kun Maa oli kypsä, kun maa ja ilma, vesi ja tuli, oli luotu, katsoivat jotkut teistä ajan koittaneen. Te astuitte Maan päälle ja aloititte hengen hitaan vaelluksen kohti aineen ydintä, kohti Maan keskipistettä.

Hitaasti loputtomien vuosien kuluessa te ihmisen aiheet loitte luonnon ympärillenne, toteutitte ilon tahtoa ja leikitte kasvien ja eläinten, kaiken luomanne ja kanssanne kasvavan kera. Teidän laulustanne syntyi paratiisi, se rauhan tyyssija, joka aikanne myyteissä vieläkin muistoina elää.

Ihmisenä olet ilon lapsi, aina vapaa valitsemaan, vapaa päättämään omasta elämästäsi ja luomaan oman erityisen maailmasi. Teillä ihmisillä, sinulla ja kaikilla muilla, on sama luomisen vapaus kuin ilolla itsellään, sillä muuten te ette koskaan voisi täydesti yhtyä iloon ja tulla isänne ja äitinne kaltaisiksi, maan ja taivaan luojiksi ja kantajiksi.

Tämän kaiken ilo näki jo aloittaessaan leikkinsä. Ilo näki vuosimiljardien yli, ilo näki aikojen läpi, sillä ilolla ei ole aikaa; ilolle kaikki on yhtä leikkiä, samaa liikettä, saman valon ja laulun loputonta värinää. Ilon suunnitelma on selkeä ja yksinkertainen: ajan ahdistus tulee päättymään, historian toisto loppumaan ja ihminen tulee syntymään tietoiseksi luojaksi siihen rajattomaan kaikkeuteen, jonka siemenenä hän on Maata maan rajallisin laein koettanut hallita.

* * *

Maapallo on munasolu avaruuden kohdussa, jota Auringon katkeamaton napanuora ehtymättömästi ruokkii. Aurinko on osa tähtien kehoa ja hengen verkkoa, joka täyttää ja ylläpitää avaruutta, sen kaikkeutta. Ihminen, koko ihmiskunta, on hengen siittiö, joka on vuosimiljardien aikana tunkeutunut yhä syvemmälle aineen ja tämän kauniin sinisen maailman saloihin.

Matkallasi sinä ihminen olet unohtanut oman luontosi, olet kadottanut oman luovan ilosi ja kiintynyt niihin rajallisiin maailmoihin, joita olet oppinut käsilläsi, älylläsi, muistillasi ja tiedoillasi hallitsemaan. Olet ylpistynyt omasta kyvystäsi, omasta vaikuttavasta taidostasi muokata maata ja materiaa.

Suurin unohduksesi on ilon unohdus, sillä ilosta kaikki alkoi, ja sen varassa kaikki on. Siksi olet alkanut luoda pelon, surun, ahdistuksen, ahneuden, vallanhimon, voitontavoittelun ja mitä moninaisimpien tummien tuntojen varassa. Olet luonut maailmaasi tuskan ja vaivan varassa, sillä olet unohtanut oman ilosi kipinän ja kärsit unohduksesi seurauksista.

Sinusta on tullut materian rajaaman ajan ja paikan vanki. Sinä et näe oman luomuksesi yli, et yli sen puun, kiven, raudan ja muovin, jota käsilläsi ja koneillasi hallitset. Et näe kehoosi ja henkeesi liittyneen aineen läpi minua, et omaa elävää olentoasi, kehossasi piilevää ilon kasvattia ja iänkaikkisen leikin lähettiä. Sinä olet aineen lumoissa, oman yksinäisen ja pelokkaan toimesi lumoissa.

Maailma ympärilläsi on sisäisen luontosi heijastuma, suuri peili, joka yhä räikeämmin ja mahtavammin näyttää sinulle oman kuvajaisesi, näyttää sen ristiriidan ja ilon unohduksen, josta kaikki murheesi kumpuavat.

Kaikki sodat, kaikki nälänhädät ja luonnonkatastrofit, kriisit ja selkkaukset niin maailman suuressa pinnassa kuin omassa arkisessa elämässäsi ovat herättämässä sinua, haastamassa sinut lopultakin heräämään aineen raskaasta unesta, siitä lähes iänkaikkisesta murheesta, jonka olet itsellesi valinnut. Koko maailma, kaikki minkä kohtaat, on johdattamassa sinua takaisin siihen ilon ikuiseen helppouteen, josta kaikki aina saa alkunsa ja jossa kaikki lopulta kypsyy viisaudeksi ja uuden luomisen siemeniksi.

Sinun maailmasi on muuttumassa, tyrannien ahneudesta kasvava valta on paljastumassa ja ihmiset ovat etsimässä omaa itsenäistä ja vapaata luontoaan. Muurit ovat murtumassa, mahdottomat rakenteet ovat jäämässä taakse, ja uusi helppous on löytämässä tietään sinunkin tajuntaasi. Elämä Itse on vihdoin syntymässä sinun kauttasi, ja te olette kaikki käymässä läpi synnytyksen avautumisvaiheen viimeisiä kivuliaita kouristuksia.

Olet astumassa uuteen aikaan, siihen ilon helppoon leikkiin, jonka olet hiljaa mielesi perukoilla tiennyt omaksesi, mutta jota et ole rohjennut todeksi uskoa ja elää. Siksi olet antanut ainoaksi mahdolliseksi todellisuudeksi uskomasi vaivan ja harmauden täyttää kaikki päiväsi.

Elämä on ilon leikki, ja sinä olet yksi tuon leikin mahtavista leikkijöistä. Leikki on läsnä, se on nyt ja aina. Leikki on kaikkia luotuja varten, se on ilo, josta kaikki Elämä kumpuaa siinä sylissä, joka sinä olet. Elämä Itse.