Ihminen on hengeltään vapaa, kirkas ja viaton tulipallo, joka on pelkkää puhdasta rakkautta ja luomisvoimaa. Ihmisellä ei perimmältään ole mitään rajaa, ei mitään mikä pienentäisi tai rajoittaisi sitä, uhkaisi sen olemassaoloa, sen ikuisuutta.
Syntyessään ihmiseksi tänne Maapallolle tuo ehdottoman vapaa henki eli sielu valitsee pukeutua ihmisen rajallisuuteen eli kehon ajalliseen pukuun ja kokemusvälineeseen. Vapaa henki haluaa kokea itsensä ihmisyyden ahtaudessa, löytää siihenkin pukeutuneena lopulta takaisin oman voimaansa ja rajattomuuteensa koettuaan kaiken mahdollisen tässä pelon pakohuoneessa, jota ihmisyydeksikin kutsutaan. Rajaton henki haluaa voittaa itse luomansa ja valitsemansa rajat.
Kun ihminen kasvaa tässä itsensä rajallisiksi uskovien ihmisten maailmassa, hän omaksuu vähitellen ympäristönsä keinotekoiset ja valheelliset käsitykset omasta rajallisuudestaan ja eristää traumojen ja pelkojen avulla itsensä niin itsestään kuin toisten ihmisten rajattomasta valosta eli sielusta. Ihminen rakentaa ympärilleen suojahaarniskan, jotta hänen herkkä sielunsa ei enää tulisi loukatuksi. Samalla hän eristää itsensä omasta herkkyydestään ja luomisvoimastaan, ja kasvaa riippuvaiseksi toisista kaltaisistaan, toisista itsensä unohtaneista.
Eheytyminen ja itsensä muistaminen tapahtuu pala palalta ja kohtaamis kohtaamiselta. Joku ihminen näkee meidät edes hetken todesti ja ilman pelkoa, näkee edes jonkun osan meitä. Se mahdollistaa sen, että saamme oman pelkokuoremme osan esiin ja uskallamme parhaimmillaan jopa luopua siitä. Kun pelon valta päättyy yhdellä kohtaa olemustamme, sitä peittävä haarniskan osa hajoaa ja haihtuu takaisin energiaksi, josta me sen olemme kerran nostaneet. Ja meidän sisäinen ja ikuinen valomme pääsee läpi haarniskan raosta.
Näin voimme vähitellen pala palalta murtaa itse tekemämme haarniskan ja kömpiä esiin omien pelkojemme takaa. Se on meidän hommamme tässä pelon pakohuoneessa, josta me kaikki haluamme päästä ulos. Tuo pakohuone on kunkin ihmisen omassa mielessä, hänen oman pyhän valonsa ympärillä. Jokainen meistä on luonut omat pelkonsa ja jokainen meistä voi ja joutuu myös itse kohtaamaan ja purkamaan ne.
Ei ole olemassa pelastajaa, ei Jeesusta eikä ketään muuta, joka voi tehdä sen puolestamme. Jokaisen meistä on käytävä omien pelkojemme äärirajoille, mentävä niin pitkälle kuin yksin pystymme ja siellä antauduttava Elämälle Itselleen eli sille pyhälle valolle, joka meissä kaikissa kaipaa vapauttaan luomamme ihmisyyden haarniskan sisällä.
Sinä eli Elämä Itse sinussa on ainoa vapaauttajasi, se kaikkivaltias rakkaus, jota me kaikki etsimme ja jonka kokemisen me pelon haarniskamme avulla estämme. Joko olet saanut peloistasi tarpeeksesi? Joko olet valmis antautumaan valolle, joka olet, ja joka minäkin olen? Sinä luot hetki hetkeltä oman elämäsi!