On olemassa vain tämä hetki, jossa minä tätä kirjoitan. Se sama, jossa sinä tätä luet. Ei ole muuta kuin tämä hetki, jossa kaikki luominen tapahtuu. On olemassa vain tämä hetki, jossa valitsen. Joko luon menneisyyteni ja sen pohjalta kuvittelemani tulevaisuuden yhä uudelleen. Tai annan Elämän luoda jotain aivan uutta.
On olemassa vain tämä hetki, jossa olen vapaa, vapaa luomaan mitä tahansa. Tämä hetki, jossa kaikki tapahtuu ja tulee todeksi, on ikuisesti uusi ja ihmeellinen. Vain minun vanhat käsitykseni ja tunneohjelmani muuttavat tämän hetken vanhojen kokemusteni toistamiseksi.
Elän vanhaa toistaen, koska uskon tehneeni menneisyydessä jotain Elämän suuruutta rikkovaa, jotain syntistä tai hävettävää. Elän ja toistan menneisyyttä, koska uskon olleeni joskus paha tai tuomittava. Yritän korjata korjaamatonta ja toistan siksi samoja erheitä yhä uudelleen ja uudelleen.
Teen näin kunnes saan siitä tarpeekseni. Teen näin kunnes huomaan, että Elämän suuruudessa ei ole mitään korjattavaa. Kunnes huomaan ja tunnistan tämän pyhän hetken, jossa kaikki on valittavissa yhä uudelleen, joko menneisyyden loputtomalta tuntuva toisto tai tämän hetken ikuinen pyhyys.
Toistan menneisyyttäni, kunnes huomaan jotakin hyvin yksinkertaista.
Elämän suuruudessa ei ole mitään korjattavaa.
On vain tämä hetki.
Elämän ainoa hetki.