Vihan kylmät tuulet puhaltavat niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Sotaan tarvitaan vihollinen, ja vihollinen täytyy ensin luoda ihmisten mieliin. Se on ainut keino saada muuten luontaisesti rauhaa rakastavat kansalaiset sotaan ja rintamalle tappamaan toisia kaltaisiaan, noita viholliseksi nimettyjä ihmisiä. Viha on ihmiskunnan sairaus eikä se koskaan lopu vihaa lietsomalla ja vihollisia tappamalla. Ei koskaan.
Julkaisin muutama päivä sitten kolme eräiden valtionjohtajien luonnetta ja roolia pohtivaa tekstiä. Nuo Stubbille, Putinille ja Zelenskylle osoitetut kirjeet herättivät huomiota ja tällä kertaa sain niiden vuoksi paljon enemmän vihakommentteja kuin vuotta aiemmin, jolloin postasin ne ensi kertaa. Se pysäytti minut. Mitä meille on tapahtumassa? Vihan paine on selvästi kasvanut ja tuon vihan leimahtaminen täydeksi sodaksi on lähempänä kuin koskaan aiemmin Euroopan lähihistoriassa. Sitäkö me todella haluamme?
Sota on aina vain pelkkää tuhoa, taistelua, kärsimystä, kuolemaa ja vammautumista. Sota on suurta murhetta, jossa minkään maan rivikansalaiset eivät ole koskaan todella voittaneet, vaan kaikki ovat aina hävinneet. Vain johtajat ovat voineet kuvitella voittaneensa jotain.
Kaikki sotaan osalliset, sen haavoittamat ja traumatisoimat ihmiset ovat kantaneet sodan kivuliaita haavoja vuosikymmeniä ja nyt kun edellisen suursodan haavoittamat alkavat jo olla haudan levossa, meille tuoreemmille tarjotaan mahdollisuutta päästä osallisiksi sodan julmista lahjoista. Haluatko sinä todella sotaa? Haluatko antaa sodan lahjan lapsillesi tai vanhemmillesi?
Jos et halua sotaa, voit yrittää muuttaa sotaa lietsovien johtajiesi mielen tai koettaa saada heidät korvatuksi joillakin muilla, rauhanmielisemmillä. Mutta kuten olet jo varmaan huomannut, poliittinen järjestelmä niin Euroopassa kuin Suomessakin käyttäytyy kuin se olisi demokratian kaavun alla kääntynyt yksiääniseksi diktatuuriksi, jossa valtaa pitävät sanelevat kulloinkin vallalla olevan oikean totuuden eivätkä salli toisin- eli väärinajattelijoita maailmassaan. – ”Et kuulu joukkoon ellet ajattele kuten me kaikki muut – eli niin kuin minä haluan.”
Ja kun kansanedustuslaitokseen valitaan puolueesta riippumatta joku oikeamieliseltä tuntuva, niin ei usein mene kauaakaan ennen kuin hän on omaksunut oman suojatyöpaikkansa tavat ja mallit. Hän oppii toistamaan sitä totuutta, joka kulloinkin on oikein. Näin hän varmistaa itselleen pitkän leivän. Ja näin kansanedustuslaitos syö omat lapsensa…
Jos olet todella saanut tarpeeksesi kaikesta sodasta ja vihanpidosta, silloin ymmärtääkseni ainoa todella vaikuttava toimi on siinä, että nöyrryt itse kohtaamaan kaikki ne vihan ja sodan siemenet, joita olet omassa luovassa mielessäsi tottunut kantamaan. Johtajiemme propagoima viha ja sotaisuus tarttuu ja vaikuttaa meihin vain niin kauan kuin itse kannamme vihan eli sodan siemeniä pyhässä mielessämme. Ja vasta kun sinussa tai minussa ei enää ole sotaa tuottavaa vihaa, voi myös meidän maailmamme rauhoittua
Rauha kasvaa sinusta ja minusta, meidän omasta mielestämme, kun emme enää kanna vihaa missään sen monista muodoista. Olemme rauhassa, kun emme enää kanna kaunaa menneisyytemme tappioista emmekä ylimielisyyttä sen näennäisistä voitoista. Rauha on meidän kanssamme, kun emme enää elä menneisyyden vääryyksissä, sen surussa ja hädässä, vaan uskallamme kohdata itsemme ja toisemme tässä Elämän ainoassa pyhässä hetkessä, jossa rauha on aina totta ja läsnä.
Tässä ja nyt meillä on harvoin mitään suurta hätää tai huolta. Tässä ja nyt me vain elämme ja hengitämme ja kohtaamme erilaisia tunnetiloja, joista käsin toimimme ja luomme maailmaamme. Tässä ja nyt voimme hetki hetkeltä tunnustella, toimimmeko menneen ja propagoidunvihan pohjalta vai sen ilon ja rauhan kantamana, jota Elämä Itse meille hetki hetkeltä tarjoilee vaihtoehdoksi ja uudeksi suunnaksi. Tässä ja nyt me olemme kaikki aina pohjimmiltamme vapaita valitsemaan omat tunteemme eli sen maailman, joka niitä kantaen syntyy ja kehkeytyy. Eli mitä sinä oikein haluat?
Lopulta valintamme on yksinkertainen: Haluanko vihata vai rakastaa? Kun valitsen kantaa vihaa ketä tahansa ihmistä, maata tai kansaa kohtaan, olen osallisena sodan ja tuhon luomisessa. Olen silloin osallisena siinä aina vain ankarammin propagoidussa sodassa, jota Euroopan maille ja kansoille päivä päivältä voimallisemmin tarjoillaan.
Kun taas valitsen kohdata ja tunnistaa omat vihan siemeneni ja ottaa ne perimmäisen rakkauteni syliin, olen mukana uuden rakkauden maailman luomisessa ja synnyttämisessä. Minä valitsen. Ja sinä. Siitä syntyy meidän yhteinen todellisuutemme. Joko sotaisa tai rauhaisa.
PS. Tekoälysisältö merkintä tulee AIn tekemän kuvan vuoksi. Tekstin olen kirjoittanut itse.

