Jokaisen ihmisen on tarkoitus puhjeta täyteen kukkaansa tässä ihmisyyden puutarhassa. Jokaisen ihmiskukan on tarkoitus juurtua syvälle maan ravitsevaan multaan ja kurkottaa kohti taivaan syvää sineä ja auringon ravitsevaa valoa ja lämpöä.
Jokaisen ihmisen on tarkoitus aueta ja kasvaa Elämän pyhän voiman paineessa ja ohjaamana yhdessä vertaistensa ja samalla loputtoman erilaisten ihmiskukkien kanssa. Jokainen meistä on ainutlaatuinen, erilainen ja silti saman Elämän ohjaama ja kannattelema. Jokainen meistä on tärkeä ja jokainen meistä levittää omaa ainutlaatuista aromiaan ja tuoksuaan saadessaan kukkia täysin ja eheästi.
Valitettavasti me kasvamme puutarhassa, jonka hoitaja pelkää meidän kukkimistamme ja kukoistamistamme. Puutarhuri on pelästynyt meidän voimaamme ja meidän kauneuttamme ja tekee kaikkensa, että me emme koskaan kukkisi täysin, ettei meidän kukkamme koskaan avautuisi eheänä kohti taivaan korkeuksia. Puutarhuri on peloissaan, sillä hän ei tiedä miten hän pystyisi enää hallitsemaan meitä, mikäli hän antaisi meidän kukkia vapaasti. Puutarhuri ei kestä meidän villiä ja vapaata luontoamme, haluamme kukkia täysin.
Siksi tuo puutarhuri asettaa meidät mitä ihmeellisimpiin muotoihin ja malleihin, muokkaa meidät kuutioiksi ja palloiksi kuin puut muinaisen kuninkaan puutarhassa. Siksi hän katkoo kauneimmat kukat ja myy ne omina aarteinaan maailmalle tai asettaa ne vaasiin kuihtumaan hänen edessään. Puutarhurimme ei halua, että kukaan tai mikään on häntä suurempi, mahtavampi tai kauniimpi. Hän haluaa kaiken vallan niin meiltä kukilta kuin kaikelta muultakin elävältä. Puutarhuri on sairas.
Tuo pelon puutarhuri on jokaisessa kukassa, jokaisessa siemenessä, joka kaipaa kukkimistaan. Pelon puutarhuri on jokaisen ihmiskukan geeneissä, mallina ja hallitsijana sille alistumiselle, johon meidät kaikki on kasvatettu. Me joko alistumme tuolle pelon puutarhurille itsessämme ja annamme jonkun toisen pelästyneen pitää puutarhurina huolta meistä ja meidän kukkimattomuudestamme tai sitten me yhtä lailla pelästyneenä ryhdymme itse pelon puutarhuriksi pitämään toiset kukat pelossa ja herran nuhteessa.
Niin kauan kuin pelko hallitsee, me emme voi sallia itsemme emmekä toisten kukkia täysin kaikessa kauneudessaan ja viisaudessaan. Ei, se ei vaan sovi, sillä kaikkien on tasapäisesti oltava kukkimatta, kaikkien on kuoltava keskenkasvuisina nuppuina ennen kukoistamistaan, sillä kukoistus on vaarallista.
Ja silti ihmisen tehtävä on kukoistaa, se on niin sinun kuin minunkin tehtävä. Todella itsenäinen ja vapaa kukka ei kysele keneltäkään toiselta kukalta tai edes puutarhurilta, että saanko minä mahdollisesti kukkia näin vai pitäisikö minun kukkia jollain toisella tapaa. Ei, elävä kukka kukkii vaan eikä se kuki voittaakseen tai taistellakseen noiden toisten loputtoman erilaisten kukkien kanssa, jotka kukkivat sen rinnalla ja vieressä, vaan se kukkii vain omasta ilostaan ja voimastaan, siksi koska se haluaa.
Elävä kukka tekee, mitä tahtoo ja luottaa siihen että nuo toisetkin kukat tekevät samoin, sillä kaikissa meissä on saman Elämän Pyhä tahto kukkia täysin ja kukoistaa Elämän rakastavassa puutarhassa omaa ainutlaatuista tuoksuaan ja loistettaan lempeään tuuleen levittäen…