Onko sinulle käynyt niin, että se mitä olen postannut, on sanoittanut sen, mitä juuri olit ajatellut? Aika moni on viestinyt minulle, että näin on käynyt. Ihan kuin pukisin sanoiksi jotain yhteisiä ajatuksiamme.
Minulle kirjoitusprosessi on aina uusi ihme, joka alkaa siitä, että tuijottelen taivaalle tai sisäiseen tyhjyyteeni. Ehkä poltellen piippuani, ehkä en. Ja yhtäkkiä tyhjyydestä nousee joku ajatus, joka haluaa tulla kirjoitetuksi. Välillä lyhyenä viisautena eli vain muutamalla lauseella ja välillä pidempänä tekstinä.
Minun tehtäväni on vain ottaa tuo teksti vastaan eli muokata se sanoiksi. Ja tuo sanoittaminen käy helposti ja vaivattomasti. Kirjoitan vain sen, mikä haluaa tulla kirjoitetuksi. Teksti on valmis kun olen kirjoittanut sen, en muokkaa enkä korjaile sitä jälkikäteen. Etsin sille vain kuvituskuvan ja postaan.
Niin helppoa se on ja yksinkertaista. Olen kuin kirjuri, joka kirjaa sen mitä yhteinen kenttä haluaa, että tulee kirjoitetuksi. Olen nopea, mutta en ihan niin nopea kuin ChatGTP. Olen Elämällä töissä.