Olen ikäni etsinyt rakkautta, kaivannut sitä äidiltä, isältä, naisilta, lapsilta ja miehiltäkin. Olen elänyt puutteessa kuin meren valtavuudessa uiskenteleva kala, joka etsii vettä, joka sitä rakastaen kantaa ja sen luo. Olen elänyt erillisyyden harhassa yhdessä muiden samaan kuvitelmaan uskovien ihmiskalojen kanssa. Olemme kaikki tehneet parhaamme pysyäksemme yhteisessä erillisyyden kuvitelmassamme.
Olen elänyt yksin ja tuottanut yksinäisyyttä ympärilleni, lähimmäisilleni, sillä se on ollut perimmäinen tunnetilani eli malli, jonka kautta olen luonut todellisuuttani. Siksi olen houkuttanut puoleeni toisia omaan yksinäisyyteensä uskovia ja yhdessä me olemme tehneet kaikkemme vahvistaaksemme toinen toistemme yksinäisyyden ja erillisyyden kokemusta. Siinä me olemme onnistuneet.
Me olemme palvelleet toisiamme erillisyydessä, siis siinä harhaisessa kuvitelmassa, jota me olemme oppineet kantamaan rakkauden meren ikuisessa ja autuaassa sylissä, siinä kaikkeudessa, joka täyttää minut ja sinut ja hengittää meitä kaikkia. Me olemme kaikki taistelleet erillisyytemme puolesta ja pitäneet kaikki ykseyden tunnot sekä rakkauden kaikenläpäisevän autuuden poissa mielestämme ja maailmastamme.
Me olemme käyneet epätoivoista ja tuhoon tuomittua taisteluamme rakkauden kaikenläpäisevää todellisuutta vastaan, ja olemme vasta aivan viime aikoina päätyneet kuolemaa luovan ja sen harhaan uskovan maailmamme viimeisille rajoille. Olemme lopultakin saamassa tarpeeksemme luomastamme erillisyyden kuvitelmasta. Ja kaikesta siitä kuvitellusta kuolemasta, jota se tuottaa.
Meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin purkaa kaikki rakkauden vastaiset ja sen kieltävät kuvitelmat ja mielen alitajuiset haittaohjelmat. Meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin muuttaa mielemme kieroutuneet tulkinnat siitä rakkaudesta, joka on meitä aina kantanut ja tulee aina kantamaan tässä Elämän ja ikuisuuden ainoassa hetkessä, nyt.
Minä olen rakkaus, jota olen ikäni etsinyt, eikä minulta mitään puutu muuten kuin harhaisissa kuvitelmissani. Sinä olet rakkaus, jota sinä olet aina etsinyt, etkä sinä tarvitse minua ollaksesi täysi rakkauden ikuisessa syleilyssä. Hän on rakkaus, jonka hänkin on toisaalle kuvitellut ja antautunut siksi loputtomiin valtapeleihin saadakseen toisilta sitä rakkautta, jonka uskoo itseltään puuttuvan.
Kuka meistä uskaltaa ensimmäisenä herätä rakkaudettomuutensa harhasta? Kuka tohtii ilmaista omaa todellista olemustaan eli elää rakkautensa todeksi ilman ehtoja, lakeja, määräyksiä, odotuksia tai muita kaupankäynnin elkeitä? Kuka meistä on valmis olemaan kaikki, mitä on koskaan kaivannut eli luopumaan kaiken mahdollisen puutteen ja kaipauksen erheestä?
Oletko sinä jo valmis rakastamaan ilman syytä tai odotusta toivotusta seurauksesta? Olenko minä jo valmis rakastamaan suunnattomasti eli loistaa kuin aurinko rajoittamattomasti kaikkiin avaruuden suuntiin? Onko hän?