Meillä kaikilla on jokin hylkäämisen tarina, josta pidämme kiinni. Äiti hylkäsi sinut, kun ei aina osannut rakastaa ja olla läsnä sinulle. Isä hylkäsi äidin ja sinut. Äiti hylkäsi sinut, kun otti uuden miehen. Isä hylkäsi sinut, kun otti uuden naisen. Isä hylkäsi sinut, kun oli kiinni omissa töissään ja ajatuksissaan. Äiti hylkäsi sinut, kun ei vain jaksanut enää. Isä tai äiti hylkäsi, koska hänetkin oli hylätty. Ja kaikki meni aivan suunnitelmiesi mukaan!
Sinä näet halusit hylätä itsesi eli oman kaikkivaltiaan luojaolentosi. Sinä et ollut vielä valmis ottamaan pyhää vastuutasi oman maailmasi ja todellisuutesi luojana. Siksi valitsit syntyä tänne maapallolle muiden itsensä hylänneiden joukkoon. Halusit säilyttää kuvitelmasi omasta viattomuudestasi ja säilyttää uhrin eli lapsen osan.
Siksi olit mukana luomassa ns. hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka piti pitää huolta kaikista itsensä hylänneistä kansalaisistaan. Ja jota hyväntahtoiset johtajat eli isä-ja äitihahmot hallitsivat sinun eli kansalaisten eduksi. Me toistimme yhteiskuntamme rakenteissa perheen eli tunnemaailmamme perustan rakenteita ja annoimme joillekin itsensä hylänneille johtajan eli isän tai äidin roolin ja asetimme itsemme heidän alaisikseen eli lapsikseen leikkimään perheen perusleikkejä. Ja jäimme odottamaan uutta hylkäämistä.
Me lapset leikimme aikuisen rooleja, esitimme kaipaamaamme hyvä ja hylkäsimme itsemme. Me leikimme vanhempia ja lapsia yhteiskuntamme puitteissa ja uskoimme siten voivamme ratkaista hylkäämisen peruspulman eli antaa kaikille kuvitelman hyväksymisestä ja hyvinvoinnista. Ja kuten hyvin tiedät, me emme onnistuneet siinä, koska kannoimme edelleen hylkäämisen kaipuuta sydämessämme. Siksi hyvinvointiyhteiskuntammekin hylkäsi meidät. Sen oli pakko.
Syntymällä tähän itsensä hylänneiden jumalolentojen maailmaan sinä pystyit siirtämään vastuulliseksi eli aikuiseksi luojaolennoksi kasvamista vielä hetken matkaa eteenpäin. Sinä sait vielä hetken aikaa nauttia uhrin vastuuttomasta osasta ja syyttää siitä noita muita itsensä hylänneitä, jotka ovat kuin pakotettuja hylkäämään kaikki lähelleen päätyvät. Aivan niin kuin sinäkin olit. Sinä sait, mitä halusit. Sinä olet todellisuutesi ainoa luoja.
Niin kauan kuin kannat tuota hylkäämisen tuntoa kuin rakkainta aarrettasi alitajuisen mielesi syvyyksissä, se tulee tuottamaan yhä uusia hylkäämisen ja yksin jäämisen kokemuksia. Lapsuutesi hylkäämiset tulevat kertautumaan niin koulun kuin työelämänkin puitteissa. Hylkääminen tulee toistumaan ihmissuhteissasi, niiden naisten ja miesten kautta, jotka tavalla tai toisella hylkäävät sinut, eroavat tai kuolevat pois. Sinä saat sen, mitä tilaat.
Vasta kun jonain päivänä saat kaikista itse tilaamistasi hylkäämisistä tarpeeksesi ja olet valmis ottamaan vastuun omasta elämästäsi eli kasvamaan aikuiseksi, nuo hylkäämiset päättyvät, koska sinä et enää kanna tuota kaipuuta sisimmässäsi. Mutta tuo hylkäämisen kaipuu on syvällä sielussasi, sillä se on syy, miksi tänne kerran valitsit syntyä. Maapallon ihmistodellisuus on paras mahdollinen paikka kokea hylkäämistä, sillä koko ihmiskunta on virittynyt hylkäämään, unohtamaan ja tuhoamaan itsensä. Tämä on todellinen hylättyjen otusten kerho!
Vaikka olisit yksi niistä, jotka kuulivat Maapallolta kaikuvan itsensä hylänneiden ihmisten hätähuudon, niiden jotka ovat unohtuneet hylkäämään itsensä elämästä toiseen, niin syntymälle tänne sinä valitsit tuon saman unohduksen eli sinä hylkäsit oman luojaolentosi vapauden. Siitä käsin teit päätöksen tulla tänne auttamaan ja nostattamaan Maapallon energiavärähtelyä, joka oli taas kerran liian lähellä totaalista tuhoa eli totaalista Elämän ihmeen hylkäämistä. Sinäkin hylkäsit itsesi, unohdit oman todellisen luontosi ja vapautesi.
Suurinta mitä voit tehdä auttaaksesi tätä itsensä hylänneiden sielujen Maapalloa on oman hylkäämiskokemuksesi kohtaaminen ja sen tunnustaminen omaksi luomukseksesi. Vain kohtaamalla oman perimmäisen tahtosi unohtaa itsesi ja antautua hylätyn uhrin osaan, voit muuttaa noita perusvalintoja, voit muistaa, että sinut voi hylätä vain jos itse odotat, pelkäät tai kaipaat sitä jossakin sielusi sopukassa. Kaikki mitä koet, sinä olet itse luonut herätäksesi oman unohduksesi unesta, muistaaksesi sen tosiasian, että sinä olet ikuisesti turvassa Elämän rakastavassa sylissä, joka antaa sinulle kaiken mitä koskaan kaipaat tai kuvittelet. Sinä olet kaikkivaltias oman todellisuutesi luoja.
Tähän omaan itsenäiseen ja vapaaseen voimaasi herääminen on se suurin lahja, jonka olet tullut tähän lähes täydelliseen unohdukseen antamaan niin itsellesi kuin maailmallesi ja lähimmäisillesikin. Sinun ei tarvitse pelastaa eikä vapauttaa ketään, sillä kaikki ovat jo sisimmässään vapaita luomaan mitä tahansa. Vapauttamalla itsesi sinä muistutat kaikkia rakkaitasi heidän omasta voimastaan ja kyvystään kohdata oma hylkäämisen ja uhriuden kaipuunsa, ja päästää itsensä siitä pahasta, jonka me kaikki yhdessä kuvittelimme toisten meille antaneen.
Sinä olet todellisuutesi ainoa luoja. Elä se todeksi ja anna tuo vapaan luovuuden lahja niin lähimmäisillesi kuin maailmallesikin. Ja anna heidän tehdä sillä mitä he haluavat. Sinun ei tarvitse ketään vapauttaa eikä pelastaa. He tekevät sen itse, kun ovat saaneet tarpeekseen tästä yhteisestä itsensä hylkäämisestä. Kaikki on hyvin, sillä rakkaus kantaa niin heitä kuin sinuakin ikuisessa sylissään.