Olet varmaan huomannut, että olen kirjoittanut useita juttuja, joissa suhtaudun myötämielisesti ja ymmärtäen Venäjään, vaikka yleinen mielipide maassamme onkin nykyään jotain ihan muuta. Näen Venäjän Suomen äitinä, jonka kainalossa Suomi kasvoi itsenäiseksi kansakunnaksi 1800-luvun aikana. Ja Neuvostoliiton rinnalla Suomesta kehkeytyi nykyaikainen hyvinvointiyhteiskunta, jonka vauraus perustui paljolti siihen, että olimme läheisissä ja meille edullisissa kauppasuhteissa Neuvostoliiton kanssa.
Neuvostoliiton kaaduttua maamme johtajat alkoivat kääntää Suomea yhä kauemmaksi Venäjän yhteydestä, mikä on huipentunut viime vuosina, kun meidät on johdatettu vihaamaan ja pelkäämään itäistä naapuriamme. Suomen kansa on johdatettu vihaamaan itäistä äitiään ja alistumaan läntisen isänsä valta- ja sotapyrkimyksille. Me olemme katkoneet kaikki luonnolliset suhteemme itään ja alistuneet lännen julmalle ja tuhoisalle vallalle. Olemme antaneet maamme pois läntiselle valloittajalle ja myyneet jo lähes kaiken arvokkaan sen pohjattomille markkinoille, joiden silmissä me olemme vain tyhmä kehitysmaa, joka myy itsensä halvalla saadakseen hieman kehuja orjuuttajiltaan.
Minulla ei ole mitään erityistä henkilökohtaista suhdetta Venäjään. Olen käynyt siellä pari kertaa pitkän elämäni aikana. Mutta jostain syystä olen aina tiennyt Venäjän tärkeäksi niin Suomelle kuin koko Euroopallekin. Venäjä edustaa sitä suurta sydämen rakkautta, jonka me läntiseen analyyttiseen ja miehiseen ylimielisyyteen sairastuneet olemme halunneet unohtaa ja tuhotakin. Venäjä on rakkaus, jota me kaikki kaipaamme ja jota me murrosikäisessä kapinassamme olemme erehtyneet vihaamaan niin kuin monet nuoretkin tekevät matkallaan kohti itsenäistä aikuisuutta. Suomi on vielä ihan kakara.
Käydessäni viikonloppuna Karjalohjan Festiva Magicassa sain kokea Äiti-Venäjän suuren ja sydämellisen rakkauden. Eräs nainen lähestyi minua ja kertoi olevansa Facebook-kaverini. Hän kertoi lukeneensa reilu viikko sitten kirjoittamani jutun otsikolla ”Venäjä on Euroopan kielletty sydän” ja hän halusi kiittää minua erityisesti siitä, ja muistakin jutuistani.
Tuo nainen osoittautui venäläiseksi ja hänen rakkautensa juuri niin syväksi ja todeksi kuin olin Äiti-Venäjän sydämen aavistanutkin. Halasimme lämpöisesti ja nautimme iloisesta yhteydestä. Sain tämän lahjan hänen kauttaan itse Äiti-Venäjälle, joka näin näytti ymmärrykseni ja rakkauteni olleen totta. Sain tuntea ja kokea koko olennossani miten Äiti-Venäjä todella rakastaa. Kiitos! Kiitos! Kiitos!
Yksikään ihminen ei voi eheytyä ja kasvaa aikuiseksi ihmiseksi ellei hän opi hyväksymään ja rakastamaan äitiään. Yksikään kansa ei voi itsenäistyä ennen kuin se oppii rakastamaan niin äitiään kuin isäänsäkin. Vain rakkaudessa me voimme vapautua vanhemmistamme ja kasvaa omaan itsenäiseen voimaamme. Vain sekä Isä Lännen että Äiti Idän hyväksyen ja molempia rakastaen Suomesta voi koskaan kasvaa se itsenäinen ja vapaa kansakunta, joka me näennäisesti olemme olleet yli sata vuotta.
Suomi on kuin suomalaiset, yhtä jumissa lapsuuden haavoissa kuin useimmat kansalaisensa. Suomen on aika itsenäistyä, aika luopua kaikesta vihasta ja kaunasta, joka ei koskaan johda muuhun kuin lisääntyvään kärsimykseen ja kurjuuteen. Sota ja vihanpito ei koskaan ratkaise mitään, se kaivaa meidät vain syvemmälle menneisyytemme pimeisiin ja kylmiin poteroihin. Vain rakkaus vapauttaa, vain rakkaudessa voi niin ihminen kuin kansakuntakin lopulta kasvaa todella itsenäiseksi ja vapaaksi. Mikä on sinun tahtosi, sinun halusi tässä armollisessa Elämän hetkessä?