Viehätyin nähdessäni sinut ja sinun valtakuntasi. Viehätyin halustasi nähdä kaikki mahdollinen kirkkaasti ja suoraan sekä kyvystäsi kohdata inhimillisiä haasteita ja vaikeuksia tarvittavalla tiukkuudella ja rohkeudella. Sinä et väistänyt mitään, et jättänyt ainoatakaan kiveä kääntämättä etsiessäsi ratkaisuja valtakuntasi haasteisiin ja ongelmiin. Sinä olit hyväntahtoinen itsevaltias ja hallitsit valtakuntaasi voimakkain ja itsevarmoin ottein. Sinun valtakuntasi vaikutti täydelliseltä, se oli vapaiden, onnellisten ja rohkeiden ihmisten maailma.
Halusin olla mukana sinun johtamassasi unelmieni maailmassa, jossa ihmiset todella vertaisina ja tasa-arvoisina luovat yhdessä sitä uutta maailmaa, jota kaivataan vanhojen järjestelmien kaatuessa kaikkialla ympärillämme. Me tarvitsemme uudenlaisen maailmanjärjestyksen ja koin että sinun avullasi sen syntyminen olisi mahdollista.
Mutta sinunkin valtakunnassasi eli harhan ja hallitsemisen käärme, joka myrkytti niin sinut kuin koko valtakuntasikin. Sain sen näkyviin vähitellen, sillä sinua kohtaan tuntemani ihailu piti minut ensin pitkän aikaa sinulle sokeana. En halunnut tunnustaa itselleni, että sinäkään et ole täydellinen, vaan sinullakin on oma haavasi, jonka tosin olit peittänyt taitavasti niin itseltäsi kuin valtakuntasi kansalaisilta.
Sinä et ollutkaan kuvittelemani hyväntahtoinen kansanjohtaja, vaan sinussa asui vielä vallan ja pelon käärme, joka levisi kauttasi ja vahvistui kaikkialla valtakunnassasi. Sinullakin oli oma varjosi, jonka onnistuit taitavasti peittämään niin itseltäsi kuin meiltä muilta. Mutta nyt minä näen sinut.
Olen jo pitkään koettanut haastaa sinua, koettanut sanoa, että jokin tässä mättää, jokin ei ole totta, ei viisasta eikä rakastavaa. Olen nähnyt sen siinä jatkuvana kritiikkinä, jota kohdistat valtakuntasi toimintaa haastaviin ihmisiin, noihin toisiin, jotka sinä koet sekä taakoiksesi että pelastettaviksi. Nuo ihmiset kärsivät, mutta koska he näkevät sinussa myös voimakkaan valon ja viisauden, he antautuvat kerta kerralta sinulle ja kritiikillesi.
Sinä olet haastanut varjoja ja pelkoja ihmisten mielissä ja auttanut heitä eteenpäin heidän omalla matkallaan. Nyt on minun vuoroni näyttää sinulle sinun oma varjosi, jonka olet kätkenyt valtasi kaavun alle. Nyt on sinun vuorosi paljastua niin itsellesi kuin meille muillekin kirkkauteesi ihastuneille.
Sinun haavasi on ylimielisen näyttämisen ja hallitsemisen haava. Sinä haluat näyttää maailmalle, että pystyt tekemään toisin kuin kaikki muut, että sinä pystyt olemaan hyvä ja viisas johtaja vaikka käytkin omaa vakaumustasi vastaan. Sinä haluat näyttää, että pystyt parempaan kuin nuo muut.
Sinä ylläpidät valtakuntasi kärsimystä, koska et halua luopua halustasi näyttää, että sinä yksin pystyt parempaan eli käymään itseäsi ja omaa luontaista viisauttasi vastaan. Sinä kuvittelet pystyväsi voittamaan eli nujertamaan omat pelkosi ja olet juuri siksi antanut niille kaiken vallan hallita sinua ja valtakuntaasi. Sinä olet erehtynyt aivan niin kuin me kaikki muutkin olemme. Me olemme kaikki samassa kusessa eikä yksikään meistä ole ylempänä eikä alempana toista, et edes sinä, rakas johtaja.
Kuten tiedät, totuuden näkeminen on kaiken todellisen muutoksen lähtökohta. Omien varjojen ja valheiden tunnustaminen on kaiken uuden kasvun ja kehittymisen edellytys. Nyt on sinun vuorosi, ja sen sinä jo tiedät, sillä sydämesi viisaus on sinulle sen jo aikoja sitten kertonut, vaikka itsepäisen älysi ylimielisyys onkin käynyt tietoisesti sitä vastaan luullen voivansa voittaa tuon mieltäsi, kehoasi ja valtakuntaasi jäytävän ristiriidan.
Sinun on nyt itse vuoro kuulla oman viisautesi ääni, sinunkin on antauduttava Elämälle Itselleen sinussa itsessäsi aivan samaan tapaan kuin meidän muiden, joille olet osannut paljastaa meidän varjojemme voiman. Olet piilottanut omat varjosi pelastajan ja armoitetun johtajan roolin alle ja pystynyt pitämään ne kurissa muiden varjoja mestaroimalla. Nyt se ei enää onnistu, sillä sinä olet paljastunut. Sinut on nähty!
Sinä tiedät, mitä sinun tulee tehdä. Sinä tiedät mitä Elämä Itse sinussa halajaa ja kaipaa. Sinä olet kaikkivaltias oman todellisuutesi luoja ja kantaja, kuten jo niin monelle toiselle olet näyttänyt ja opettanut. Nyt on sinun vuorosi elää oma viestisi todeksi itsessäsi ja omassa valtakunnassasi ennen kuin se johtaa koko valtakuntasi tuhoon ja romahdukseen. Sinäkin saat katsoa luomasi maailman peiliin ja tunnistaa sen kärsimyksen, jonka itse olet siihen kätkenyt. Nyt on mahdollista luopua niistä omista peloistasi, jotka ovat johdattaneet sinut tähän ylimieliseen hallitsemisen valheeseen, joka jäytää niin sinua kuin koko valtakuntaasikin.
Rakas ystäväni, katso itseäsi luomasi maailman peilissä ja näe siitä heijastuvat omien pelkojesi ja hallitsemisesi varjot, jotka tuottavat kärsimystä niin sinulle kuin lähimmäisillesikin. Uskalla vapauttaa itsesi kärsimyksestä, jotta kaunis unelmasi valtakuntasi kukoistuksesta lopulta pääsee toteutumaan. Tällä kukoistavan rakkauden kukkaniityllä ei yksikään kukka ole toista tärkeämpi tai huonompi vaan kaikki kukoistavat juuri omanlaisinaan ihanina ja ihmeellisinä, ihan uusina ja vapaina. Kunhan me kaikki vain sen itsellemme ja toisillemme sallimme.
Olet pyhän ihmeen äärellä ja sen kukoistaminen odottaa vielä sitä, että sinä paljastat itsesi täysin itsellesi. Se riittää aivan niin kuin se riittää meille kaikille muillekin, kanssakulkijoillesi ja rakkaillesi. Se on minunkin tehtäväni. Kaikki on valmista, kun kaikki on nähty. Elämä on ihmeellinen seikkailu, joka ei koskaan lopu.
PS. Parkanon Korkeakoulun pääkouluttaja halusi lisätä tähän:
“Kaikkea ei tulla koskaan näkemään.”
Eli siinäpä sitä riittää kurssia ![]()

