Jokainen ihminen, jonka kohtaat, on sinun kaltaisesi herkkä ja haavoittuvainen olento. Jokainen ihminen on sinun kaltaisesi ja vertaisesi, sinun veljesi tai siskosi, vanhempasi tai lapsesi. Jokainen ihminen, jonka kohtaat, kaipaa sinun laillasi tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin hän on, kokonaan. Jokainen ihminen, jonka kohtaat, on sinä itse. Hänen kauttaan sinä paljastat omat tunteesi sinua itseäsi kohtaan.
Kun vihaat toista ihmistä, vihaat aina ensin itseäsi ja sitten vasta tuota toista. Kun rakastat toista ihmistä, rakastat ensisijaisesti elämää itsessäsi, ja sitten tuossa toisessa. Kun kuvittelet toisen paremmaksi ja ihanammaksi kuin sinä, alennat itsesi ja mitätöit oman olentosi. Kun kuvittelet itsesi hienommaksi ja tärkeämmäksi kuin tuon toisen, koetat silloin päästä eroon tuntemastasi omasta mitättömyydestäsi ja heikkoudestasi, etkä koskaan onnistu. Toisen ylistäminen tai alistaminen ei ole viisasta, sillä se ei ole koskaan totta, kuin ehkä huumaavan hetken ajan.
Kun katsot ihmistä, näe kaltaisesi herkkä ja ihmettelevä olento, joka on eksynyt tuomion ja rajallisten totuuksien tielle. Kun katsot ihmistä, näe ihana ja ihmeellinen olento, joka on sinun laillasi hetkeksi unohtanut oman ihmeensä, sen elämän, joka hänen kauttaan virtaa. Kun katsot ihmistä, ole armollinen hänelle niin kuin olet armollinen itsellesikin, sillä tästä pelon pakohuoneesta, jota ihmisyydeksikin kutsutaan, ei ole helppo löytää tietään ulos. Kun katsot, ihmistä, näe toinen vertaisesi olento, joka sinun laillasi etsii vapauttaan, iloaan ja rakkauttaan vääristä paikoista, sieltä missä ne eivät elä ja kukoista. Kun katsot ihmistä, ole armollinen.
Kun näet ihmisen, itsesi ja toisen, rakkauden armollisin silmin, olet vapaa pelon ikiaikaisista kahleista. Kun hyppäät pois maailmasi vastakohtien keinusta, etkä enää tuomitse itseäsi tai lähimmäistäsi hyväksi tai pahaksi, kauniiksi tai rumaksi, vapaudut samalla mielesi kantamasta pelon pakohuoneesta. Kun näet toisen ilossa ja ihmetyksessä, annat hänellekin mahdollisuuden muistaa oman todellisen luontonsa, ilon joka meissä kaikissa haluaa laulaa ja kukoistaa.
Kun rakastat, olet siinä rakkaudessa, joka niin sinua kuin kaikkia muitakin kantaa. Kun rakastat, olet ikuisuudessa, jossa ei enää ole mitään hätää, ei sinulla eikä minullakaan. Ole rakkaus.