OLETKO TULLUT NÄHDYKSI?

Onko kukaan koskaan katsonut sinua viattomasti ja vaivattomasti, puhtaasti ja pyyteettömästi? Onko kukaan koskaan nähnyt sinua? Oletko koskaan uskaltanut tulla nähdyksi? Oletko koskaan uskaltanut itse nähdä?

Useimmiten me katsomme toisiamme jollain tavalla; joko haluten, himoiten, kaivaten, toivoen, ihaillen tai vihaillen. Tai sitten me torjumme toisemme ja katsomme peläten, epäillen, häveten, halveksuen tai vain välinpitämättömästi ja etäisesti. Me katsomme toistemme ohi, sillä emme uskalla nähdä itseämme emmekä toista.

Me ihastelemme pieniä lapsia, jotka katsovat avoimesti ja viattomasti. Me nautimme suunnattomasti heidän välittömästä läsnäolostaan ja sitten me opetamme heidätkin maailman tavoille eli itsemme kaltaisiksi, sulkeutuneiksi ja pelokkaiksi. Me opetamme heidätkin katsomaan varovaisesti ja epäillen. Me pelkäämme tuota viatonta ja puhdasta katsetta, joka näkee meidät.

Me pelkäämme itseämme, sillä me pelkäämme paljastuvamme. Me luulemme, että meistä puuttuu jotain ja koetamme siksi peitellä itseämme ja salaisuuksiamme. Me vetäydymme yhteydestä, sillä pelkäämme, että meidän vajavaisuutemme paljastuisi. Että meidän valheemme paljastuisivat.

On vain yksi valhe, jonka paljastumista me kaikki pelkäämme. Valhe, jonka me kaikki olemme perineet vanhemmiltamme, opettajiltamme ja maailmaltamme. Valhe, joka sanoo, että meistä puuttuu jotain. Valhe, joka väittää, että meidän on tultava joksikin saadaksemme rakkautta ja hyväksyntää. Valhe, joka uskottelee, että oppimalla maailman tavoille ja esittämään sen antamia rooleja, me lopulta tulemme kokonaisiksi ja ehjiksi ja saamme kaipaamamme rakkautta ja hyväksyntää.

Se on maailman valhe, jota me kaikki viattomat ja eheät ihmisolennot kannamme. Se on maailman valhe, jonka vuoksi me kaikki kärsimme ja levitämme kärsimystä ympärillemme, lapsillemme ja muille rakkaillemme. Se on valhe, jonka vuoksi me emme uskalla nähdä emmekä uskalla tulla nähdyksi. Se on valhe, jonka vuoksi me kärsimme ja petymme. Me kannamme maailman surua.

Olen tullut nähdyksi. Olen antautunut näkemään ja tulemaan nähdyksi. Ja vähitellen olen huomannut, ettei minun enää tarvitse piiloutua itseltäni, ettei ole mitään hävettävää. Kun pelko väistyy, näkeminen muuttuu vaivattomaksi. Ei siksi, että maailma olisi muuttunut, vaan siksi, että sydän ei enää puolustaudu, ei pelkää paljastumista.

Jokainen meistä on Elämän rakastettu, Elämän oma ja ainutkertainen lapsi, jolle Elämä haluaa vain kaikkea hyvää ja kaunista. Elämä haluaa meidän kaikkien kukoistavan omalla ihmeellisellä tavallamme. Se on kaikki, mitä Elämä meiltä haluaa. Se on kaikki, mitä Elämä näkee niin meissä kuin meidän kauttammekin. Elämä haluaa vain rakastaa.

Tunnista Elämä itsessäsi, se kaikkivaltiaan rakkauden syli, joka sinua on aina kantanut ja tulee aina kantamaan. Tunnista Elämän rakastava tahto itsessäsi huolimatta siitä, että lähimmäisesi ja maailmasi ei sitä puhtaasti ja vakaasti heijastakaan. Antaudu rakastamaan ja näkemään rakastavin ja viattomin silmin, vaikka ihmiset ympärilläsi eivät aina siihen pystyisikään vastaamaan.

Lähimmäisesi ovat vielä sen saman maailman harhan ja valheen lumoissa, joka sinuakin on pitkään piinannut. He uskovat olevansa vajavaisia ja puutteellisia ja siksi he haluavat sinulta jotakin – rakkautta tai tottelevaisuutta – tullakseen itse joksikin, kokonaisiksi ja täydellisiksi. He uskovat vielä valheeseen.

Kun uskallat nähdä ja tunnistaa Elämän itsessäsi, tunnistat saman Elämän lähimmäisissäsikin, vaikka he vielä taistelisivatkin omien valheittensa puolesta ja omaa rakastavaa luontoaan vastaan. Tunnistat Elämän kaikissa meissä, koska olet viimein tunnistanut sen itsessäsi.

Kun uskallat rakastaa eli olla oma todellinen itsesi, voit katsoa maailmasi valheellisuutta armollisin ja lempein silmin, sillä olet itsekin ollut saman harhan lumoissa ja kärsinyt siitä. Olet yhtä maailmasi kanssa.

Silloin näet kaiken viattomin ja viisaasti rakastavin silmin. Silloin näet niin kuin Elämä itse näkee niin sinut kuin kaikki muutkin. Silloin olet yhtä kaiken kanssa.

Silloin näet.

Et siksi, että maailma olisi muuttunut.

Vaan siksi, että Elämä tunnistaa itsensä sinussa.