Me suomalaiset voitamme maailman onnellisimman kansan tittelin kerta toisensa jälkeen, koska me uskomme ja luotamme niin luomaamme yhteiskuntaan kuin sitä ohjaaviin ja hallinnoiviin johtajiimme. Me olemme armoitetun onnellisia ja uskomme, että kaikki menee hyvin, sillä herramme tietävät mitä he tekevät!
Vielä YYA-aikana aina 1990-luvun alkuun suomalaiset johtajat ja presidentit toimivat lähinnä oman maansa ja kansansa etujen mukaisesti siinä paineessa, jossa he olivat pakotettuja kuuntelemaan Moskovan kuiskauksia ja etsimään ratkaisuja, joissa silloisen Neuvostoliitonkin etu tuli huomioitua. Tämä oli edullista myös suomalaisille ja suomalaiselle teollisuudelle, sillä Neuvostoliiton suuret markkinat ja niiden loputon ostovoima loivat Suomen hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen perustan. Ja johtajatkin pysyivät ruodussa eli toimivat lähinnä oman maansa etua silmällä pitäen, sillä idässä ei ollut heitä houkuttavia herrahissejä eikä hillotolppavirkoja. Kaikki oli hyvin ja herrat olivat kansansa asialla.
Kaikki muuttui kun Neuvostoliitto kaatui 1990-luvun alussa. Suomella oli silloin etsikkoaikansa eli mahdollisuus itsenäistyä ja vapautua niin idän kuin lännenkin kuiskausten kuuntelemisesta, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Kun Suomen herrat vapautuivat Moskovan ikeestä, he pystyivät entistä tiiviimmin kuuntelemaan läntisten herrojensa ja esikuviensa kuiskauksia, jolla toki oli pitkät perinteet aina 50-luvulta saakka, jolloin USAn CIA aloitti erityisesti SDP runsaskätisen rahoittamisen käydessään kylmän sodan taistoa Neuvostoliiton kommunistien vaikutusvaltaa vastaan. Ja miten ollakaan kaikki Kekkosen jälkeisen Suomen presidentit ennen Niinistöä olivat SDP edustajia.
Niinistö ja Stubb taas ovat kokoomuksen edustajia, joista Kekkonen aikanaan sanoi: ”Älkää päästäkö kokoomusta hallituksen, ne tuhoaa Suomen!”
Mikä on viimeisten 35 vuoden saldo Suomen ja suomalaisten kannalta? Miten ovat johtajamme hoitaneet leiviskänsä, kun he ovat vapaasti saaneet kuunnella läntisten neuvonantajiensa kuiskauksia niin Brysselistä kuin Washingtonistakin?
Vuonna 1994 Suomi vietiin näennäisen kansanäänestyksen kautta Euroopan Unioniin. Sen jälkeen Suomen alasajo ja mukauttaminen läntisten herrojemme tahdon alaiseksi siirtomaaksi, josta saadaan halpoja raaka-aineita ja jossa Unionin rikkaat voivat käydä viehättävän eksoottisilla lomillaan ihmettelemässä suomalaisten auliutta myydä itsensä ja maansa sille, joka vain haluaa meistä jotain maksaa. Me emme pärjää yksin vaan olemme lapsellisen auliita tekemään niin kuin isot herrat niin omassa maassamme kuin lännessäkin haluavat. Vietelkää meidät ja viekää vaikka tuhkatkin pesästä! Me vain vikisemme onnellisina.
Lähes kaikki suuret suomalaiset yritykset on jo myyty suurille läntisille rahoittajille, joille tämä kaunis maa on vain pieni osa heidän valtavaa voittoa tuottavaa koneistoaan. Suomalaisten annettiin toki Nokian menestyksen kautta hetken tuntea, että me valloittaisimme maailman, mutta kun olimme näin tarttuneet kunnolla globalismin täkyyn, Nokia ajettiin suunnitellusti alas. Ja Suomen ja suomalaisten alasajo globalistien eduksi sen kun vain kiihtyi.
Viime vuosien Ukrainan kriisin verukkeella Suomi on irrottanut kaikki luonnolliset ja meille itsellemme edulliset suhteet itäiseen suureen naapuriimme. Meistä on tullut läntisen maailman etuvartio sen valmistautuessa tuhomaan Venäjänkin aivan samoin kuin se on tuhonnut kaikki muutkin sen suoraa valtaa vastustavat valtiot. Suomi on tuhon partaalla, sillä jos tuo pitkään manattu sota syttyy, Suomi ja suomalaiset sotilaat seisovat eturintamassa idän pelottavaa jättiä vastaan.
Suomen johtajat ja presidentit ovat hylänneet ja pettäneet kansansa ajaessaan läntisten markkinavoimien etuja sen sijaan, että he olisivat ajaneet itsenäisen ja vapaan Suomen etuja. Ja me onnelliset suomalaiset olemme saaneet sen, mitä lapsenomaisessa uskossamme johtajiemme hyväntahtoisuuteen olemme itse pedanneet. Meidät on petetty ja meidän maamme on annettu lännen isojen poikien ja tyttöjen pelinappulaksi maailman suurella valtapelikentällä. Me olemme myyneet itsemme halvalla, aivan niin kuin johtajamme ovat meille suosittaneet.
Tämä on hyvä hetki herätä lapsenomaisesta uskostamme johtajiemme hyväntahtoisuuteen. Siitä kannattaa herätä, vaikka sen vuoksi menettäisimme maailman onnellisimman kansan tittelin. Sillä mitä onnellista on siinä, että johtajamme saavat johdattaa meidät tietämättömät raukat teuraalle ilman, että me tajuamme mitä oikein tapahtuu. Pahasta unesta herääminen on rankkaa, mutta se on ainoa mahdollisuus herätä omaan voimaamme ja poistua onnellisten teuraslampaiden tyytyväisestä joukosta.
Vain näkemällä mitä todella tapahtuu, me voimme herätä omaan itsenäisyytemme ja välttää sen uhrilampaan osan, jonka johtajamme ovat meille suunnitelleet ja valinneet.
Jokainen ihminen on itsenäinen luojaolento eikä kenenkään meistä pitäisi alistua kenenkään toisen vallanhimoisille ja ahneille pyrkimyksille. Me saamme ja voimme sanoa ”Ei!”, mutta vasta sitten kun näemme omin silmin. mitä meille on tapahtumassa. Me olemme vielä elossa, sinä ja minä, eivätkä meidän päivämme ole vielä luetut, vaikka joku puolestamme niin suunnittelisikin.
Me suomalaiset olemme tärkeitä eikä meidän suurin lahjamme maailmalle suinkaan ole maamme myyminen, vaan itsenäiseen ja vapaaseen tahtoomme herääminen. Siinä me voimme olla esimerkkinä kaikille kansoille kaikkialla maailmassa, kunhan vaan heräämme onnellisen Ruususen unestamme. Nyt on se aika!
Silloin ei enää tarvitse huudella: ”Pressa, pressa miksi hylkäsit minut!”. Sillä silloin olemme löytäneet oman voimamme ja valtamme, ja astuneet lapsen seuraajaroolista omaan aikuiseen itsenäisyyteemme niin ihmisinä kuin kansanakin. Nyt on sen aika!