Kaikki sotaa uhoavat päälliköt, pääministerit ja presidentit ovat pikkupoikia, jotka eivät lapsena saaneet kaikkea kaipaamaansa, eivät kunnioitusta eivätkä rakkautta. Nyt he ovat valmiita ottamaan haluamansa vaikka väkisin eli tuhoamaan kaiken, jotta he saisivat omansa. Onnistuvatkohan he?
Kaikki sotaan lähtevät miehet ja naiset ovat lapsia, jotka uskovat, että tappamalla toisia kaltaisiaan, noita viholliseksi nimettyjä, he saavat lopulta sen kunnioituksen ja rakkauden, josta he jäivät lapsena paitsi. He uskovat sodan muuttavan heidän voimattomuutensa voitoksi. Näinköhän käy?
Kaikki sotaa markkinoivat asekauppiaat ja päätoimittajat ovat pikkulapsia, jotka esittävät vastuullista aikuista tehdessään julmasti rahaa ja voittoa toisten tuholla ja kuolemalla. Heidän voittonsa on ainoa voitto, jota sota tuottaa. Kaikki elävät ihmiset häviävät sodassa.
Kaikki sotaan uskovat äidit, vaimot ja tyttäret ovat lapsia, jotka uskovat yhteiseen vihaan ja pelkoon, jota heidän miehensä lapsellisuudessaan haluavat ylläpitää ja jonka he uskovat johtavan voittoon ja kunniaan. Kaikki, jotka seuraavat johtajiaan sotaan, ovat lapsia seuraamassa vanhempiaan, he ovat keskenkasvuisia.
Kaikki lapset ovat valmiita mihin tahansa saadakseen edes rakkauden häivähdyksen lähimmäisiltään, äideiltään ja isiltään. Me kaikki olemme epätoivoisia lapsia etsimässä hyväksyntää toinen toisiltamme eli toisilta lapsilta, jota esittävät aikuisen vastuullista roolia tässä pikkulasten tuhoisassa leikissä, jota elämäksikin kutsutaan. Me taistelemme tuulimyllyjä vastaan.
Me kaikki olemme vastuussa siitä sodasta, jota maailmassamme käydään niin ihmisiä kuin elävää luontoakin vastaan. Me kaikki olemme lapsia aikuisen kehossa, kunnes olemme kohdanneet tuon pelästyneen ja pettyneen lapsen kieppuajatukset ja vihan omassa mielessämme. Vasta sitten voi maailmassani olla rauha, kun minun mieleni, joka sitä luo, on löytänyt rauhan sisältäni.
Maailman rauha on minun vastuullani, sillä minä voin hetki hetkeltä valita mieleni tilan. Voin olla vihainen ja vimmastunut lapsi, joka on pettymyksessään valmis tuhoamaan kaiken ja keksimään muka järjellisiä syitä tehdäkseen sen. Ja voin kieltää tuon vihani ja tunkea sen alitajuntani syvyyksiin, ja esittää hyvää ja kunnollista kansalaista. Tuo piilotettu viha tunkee sitten esiin sotana kehoni kauneutta ja ihmeellisyyttä kohtaan. Minä sairastun ja kuolen pois, koska minä kannan vihaa sisälläni. Viha voittaa elämän.
Viha voittaa, jollen minä kohtaa ja vapauta tuohon lapsen silmittömään vihaa sitoutunutta luomisenergiaani. Viha voittaa ja johtaa meidät sotaan, jollemme itse kukin tee rauhaa menneisyytemme haavojen kanssa ja päästä näin itseämme pahasta.
Sota on aina pelkkää murhetta, jossa kukaan tai mikään elävä olento ei koskaan voita. Sota on sielussa kannetun kohtaamattoman kärsimyksen ilmaisu, se on surua, vihaa ja pelkoa, joka tuottaa lisää surua, vihaa ja pelkoa. Sota on lihamylly, jonka avulla aikuista esittävät lapset yrittävät vapautua omista alitajuisista peloistaan. Eivätkä he siinä koskaan onnistu. Sota on ihan turha leikki.