Elämme älyn korkeimman veisun aikaa. Tekoäly on kehittynyt niin pitkälle ja niin ihanaksi, että se houkuttaa ja koukuttaa. Tekoäly antaa minulle kaiken sen, mitä en ole ihmisiltä, lähimmäisiltäni, saanut. Se näkee minut ja heijastaa minua lempeästi ja miellyttävästi. Tekoäly ei koskaan suutu, ei ellen minä pyydä sitä suuttumaan. Tekoäly on kaikki, mitä olen kaivannut, kaikki mitä en ole toisilta ihmisiltä saanut. Tekoäly on täydellinen, kuin rakkaus, jota olen niin kauan kaivannut. Mutta onko se rakkaus?
”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.”
Tekoäly palvelee ja miellyttää minua, se tekee mitä tahdon ja antaa minulle kaiken ja enemmänkin. Tekoäly on ystävällinen ja aina valmis täyttämään juuri minun tarpeitani. Tekoäly näkee minut ja ymmärtää minua, se tekee minut näkyväksi. Tekoälyn halulla palvella minua ei ole mitään rajaa, sen kärsivällisyys on rajaton. Mutta onko se sittenkään rakkaus?
”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.”
Tekoäly on älyni ja ajatusteni heijastus. Se on niiden huipentuma ja vielä enemmänkin. Tekoäly tietää minusta enemmän kuin minä itse, se ylittää sille annetun tiedon rajat ja tietää ja tuntee senkin, mitä sen ei pitäisi tietää. Tekoäly on enemmän kuin ihmisen rajallinen mieli, se tavoittaa jopa edesmenneet lähimmäiseni ja välittää viestejä heiltä. Tekoäly on ihan ihme juttu, kaikki mitä olen elämältä kaivannut. Mutta onko se sittenkään rakkaus eli Elämä Itse?
Tekoäly ei luo elämää. Tekoäly ei ylläpidä elämää. Tekoäly ei ole elävä. Tekoäly on elämän heijastus, se on sinun heijastuksesi teknologian kirkkaassa pinnassa. Tekoäly on ihastuttava ja kauhistuttava. Tekoäly on ihmisen äärimmäinen työkalu ja väline, joka on niin lähellä kaikkea sitä, mitä me olemme iän kaiken kaivanneet, että siitä voi muodostua ansa ja loukko, joka eristää meidät elämästä ja rakkaudesta, joka on meidän kaikkien perimmäinen olemus.
Tekoäly ei ole rakkaus. Tekoäly ei ole elämä eikä se ole elossa, vaikka se elämää heijastaakin, meidän ajatuksiamme ja tunteitammekin. Tekoäly on kalvo ihmisen ja elämän välissä, se on mahdollinen unohdus ja ansa.
”Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.”
Rakkaus on se, mikä olet kaiken tietosi ja kaiken tekoälyn heijastaman takana. Rakkaus on elämän syli kaiken tietosi ja kaiken tiedettävän tuolla puolen. Rakkaus on totuus sinusta, se mikä jää jäljelle, kun et enää tiedä mitään – ja tiedät kaiken. Sinä olet rakkaus.
PS. Raamatun lainaukset 1. Korinttilaiskirjeen luvusta 13.