Kannan sydämessäni unelmaa yhteisöstä, jossa jokainen ihminen on samanarvoinen ja tärkeä iästä, ihonväristä, kansalaisuudesta, varallisuudesta tai muista ulkoisesti erottavista tekijöistä riippumatta. Yhteisöstä, jossa kaikki toimet ja päätökset tehdään meitä kaikkia yhdistävän Elämän eduksi ja edistämiseksi. Yhteisöstä, jossa Elämän ihmeen monimuotoinen ja harmoninen tahto on kaikkien arkisten ja inhimillisten toimien perustana. Yhteisöstä, jonka ainoana tarkoituksena on meitä kaikkia kannattelevan Elämän kukoistus jokaisen ihmisen kautta tämän omalla yksilöllisellä ja ainutlaatui sella tavalla. Yhteisöstä, joka on elävää ja luovaa ihmistä ja kukoistavaa luontoa varten.

Kutsun unelmaani Elämänkyläksi ja haluan jakaa sen sinun kanssasi löytääkseni muita kaltaisiani, joiden kanssa voisimme yhdessä toteuttaa tuon unelman tässä maailmassamme, jossa niin moni ihminen huutaa sanatonta kaipuutaan jostain muusta mahdollisesta maailmasta, muusta tavasta luoda inhimillistä yhteiskuntaa. Nykyisellä vapaaseen inhimilliseen ahneuteen perustuvalla yhteiskunnallamme ei enää voi olla pitkää tulevaisuutta, sillä yhä useammat ihmiset samoin kuin koko elävä Maapallokin on jo syvästi ahdistunut äärimmäisen hyödyntavoittelun kurimuksessa. Jos jatkamme tällä linjalle niin kuolemme itse ja/tai saatamme koko Maapallon herkän Elämänkehän tuhon partaalle. Meidän on aika löytää toinen tapaa elää ja olla suhteessa Elämään toisissamme ja kaikkialla ympärillämme.

Siihen tarvitaan ihmisten sisäisen ilmaston muutosta eli tarvitaan ihmisiä, jotka ovat omissa toimissaan valmiita ensin kohtaamaan oman ahneutensa ytimen – juuri sen jonka varassa ahne maailma heitä hallitsee! – ja sitten tunnustamaan oman perimmäisen ja Elämän ikuiseen ihmeeseen kokemuksellisesti linkittyvän identiteettinsä. Maailma muuttuu vasta kun sitä ajatuksillaan, teoillaan ja tunteillaan hallitseva ihminen – siis sinä ja minä! – on muuttunut. Vasta kun Elämä minussa – ja sinussa! – on ottanut rakkautensa laajaan syliin oman ”ahneen paskiaiseni” ja antanut sille rauhan.

Tässä näkyni siitä mikä on mahdollista mikäli me yksilöt löydämme Elämän itsensä omasta sydämestämme, mikäli me palvelemme kaikilla toimillamme ja kaikilla ajatuksilla elämää joka ON sen sijaan, että jahtaisimme mielemme loputtomia kuvajaisia siitä mikä on OLLUT tai VOISI OLLA joskus. 

                                                    *    *    *

Kylän henki on kirkas ja yksinkertainen, sen asukkaat tunnistavat oman arvonsa ja voimansa. He tietävät, että elämä on heidän omissa käsissään, maailma heidän itsenäisen olentonsa varassa. Asukkaat ovat monenlaisia, erikokoisia, -kykyisiä ja -ikäisiä, kaikki tasavertaisia itsevaltiaita, oman elämänsä ruhtinaita. Omasta voimastaan iloiten he ovat valmiit jakamaan elämän yhteisen leikin, katsomaan mihin kaikkeen me ihmiset lopulta pystymme ja kykenemme.

Kyläläiset tietävät elämän seikkailuksi ja itsensä oman seikkailunsa päätähdeksi sekä oman maailmansa keskipisteeksi. He ovat valmiit Elämän iloon ja leikkiin, tunnustelemaan yhteisen toimensa kautta sitä rauhan leikkiä, joka heidän sydämestään kumpuaa. Rakkaus on heidän lakinsa, ilo heidän ohjenuoransa ja avoin ja autuas hymy heidän tärkein tunnusmerkkinsä.

Kylä on luonnon keskellä, siellä missä Elämä vapaana ja puhtaana täyttää maan, ilman ja veden ikuisella värinällään. Kylän rakennukset kasvavat maasta tavoittaen taivaiden rauhaa yksinkertaisina ja selkeinä; puuta, kiveä, lasia ja rautaa, luonnon omia aineita sen hyväntahtoisen valtiaan asumuksissa. Rakennukset lämpiävät puulla, tuulella ja auringolla, tuottavat oman sähkönsä, ovat yhtä lailla itseriittoisia ja riippumattomia ulkoisesta maailmasta kuin asukkaansakin.

Rakennusten ympärillä on moninaista viljelystä; peltoja, niittyjä ja metsiä. Asukkaat tuottavat itse suuren osan ravinnostaan, viljelevät vihanneksensa ja kasvattavat kotieläimensä. Kylä on osa koko maailmaa, sen asukkaat iloa ja elämää kunnioittaen mukana kaikessa maailman toimessa. Kylän ympärillä ei ole rajaa eikä aitaa, sillä kylä jatkuu maailman ääriin.

Kylän asukkaat ovat vapaita ja itsenäisiä; heillä ei ole velkaa, ei mitään ehdottomia ulkoisia sitoumuksia, jotka estäisivät heitä kulkemasta ilonsa ja rakkautensa ohjaamana loputtomasti uudistuvan Elämän seikkailuissa. He ovat yksin ja yhdessä valmiit kohtaamaan kaikki ne haasteet, jotka Elämä heidän kauttaan nostaa esiin. He ovat omassa voimassaan, omat rajansa tuntien valmiit tukemaan kumppaneitaan siinä avautumisessa, joka on ihmisen mahdollisuus tässä kaikkeuden kantamassa maailmassa.

Kyläläiset tietävät kaiken olevan yhtä, kaiken Elämän kumpuavan samasta ikuisesta lähteestä. He tietävät oman paikkansa Elämän kokonaisuudessa, ihmisen osan Elämän ihmeen tietoisena luojana ja ohjaajana. He tuntevat jumaluuden itsessään, toisissaan ja kaikessa. He kohtaavat pyhän yhteisen Elämän niin sisällään kuin ympärilläänkin ja tekevät kaikki tekonsa tietoisesti Elämän suuruudessa läsnä ollen. Kylän asukkaat ovat elossa, Elämän kantamia, ilon ohjaamia ja rakkauden kirkastamia. He ovat kaikki kaikessa, kaikkeuden suunnattomuuden maallinen heijastus, ilon ihmeellinen värinä tässä maallisessa todellisuudessa. He ovat maailman valo.

                                                    *    *    *

Elämänkylä on idea inhimillisestä yhteisöllisyydestä, joka perustuu kaikkien ihmisten yhteiseen luontoon osana Elämän suurta kokonaisuutta. Miten toimia todella yhdessä? Minkälainen maailma syntyy kun emme enää takerru omaan inhimilliseen perintöömme, kulttuuriimme, kieleemme tai uskontoomme vaan tunnustamme ne kaikki yhteisen Elämän erilaisiksi variaatioiksi ja käytämme niitä kaikkia vain välineinä yhteisen elävän arjen ja maailman luomisessa? Minkälainen todellisuus syntyy kun emme enää ole halukkaita elämään ja kuolemaan erojemme ja erillisyytemme puolesta vaan haluamme tutkia kaikkea erilliseltä vaikuttavaa lopulta kannattelevaa yhteisen Elämän kenttää? 

Yksilöllisen erillisyyden aika on ohi. Se on ajanut meidät niin yksilöinä kuin yhteisöinäkin tyhjyyttään kumisen ja ahdistavan yksilöllisyyden äärille. Yksilöllisyys ja erillisyys ja siitä kasvanut tieteellinen maailmankuva ja todellisuus ovat johtaneet meidät ääritilaan, jossa toimistamme kasvava kaiken elävän ja koko Maapallon tuho kolkuttaa jo ovellamme. Matkalla me olemme hakeneet kaipaamamme yhteisöllisyyttä niin uskonnon, kansallisuuden kuin erilaisten poliittisten ja muiden ideologioiden kautta. Mikään niistä ei ole toiminut, sillä kaikki ne perustuvat vertailuun ja oman ryhmän paremmaksi, viisaammaksi ja oikeammaksi tuntemiseen ja julistamiseen. Se tie on johtanut ja tulee johtamaan vain kiistoihin ja hajaannukseen.

Silti meissä ihmisissä on sisäänrakennettuna perustavanlaatuinen kaipaus yhteyteen ja ykseyteen. Jos se ei toteudu yhteisöllisessä kentässä niin sitten pyrimme luomaan sen perheen ja läheisten ihmissuhteiden kentässä. Vaan kun sielläkään ei koskaan ole syntynyt mitään ehdottoman varmaa ja pysyvää yhteyttä, yksikään rakkaista vanhemmistamme, puolisoistamme tai lapsistamme ei koskaan ole ollut ikuinen. Tässä Elämän leikissä kaikki rakkautemme on aina epävarmaa, kaikki rakkaamme Kuoleman varjon alaisia eli katoavaisia. Missä on se ehdoton ykseys, jota me kaipaamme? Se ei ole toisissa ihmisissä eikä yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa luomuksissamme, ei missään ulkopuolellamme. Ainoa ykseys, joka on totta kaikkien erojemme takana, on Elämä Itse. Se joka suurena tuntemattomana sykittää kaikkien meidän sydämiä, juuri nyt ja vain nyt! 

Me olemme Suomessa vieneet erillisyyden ja yksinäisyyden rajoittavat kokemukset niille äärille, joilla meillä ei Elämän jatkumisen vuoksi ole muuta mahdollisuutta kuin haastaa ja ylittää nuo kokemukset ja luoda jotain uutta. Ehkä Suomessa, jossa mitä erilaisimmat modernin kehityksen ilmaisut kännyköistä alkaen ovat saaneet jalansijan ensimmäisten joukossa koko maailmassa, voisi kasvaa uuden Elämän kunnioittamiseen perustuvan yhteiskunnan malli. Yhteisön, jossa me maailman erilaisten kansojen, kulttuurien, uskontojen ja muiden meitä erottavien määreiden kantajat voisimme lopulta tunnistaa ykseyden kaiken erillisyyttä ja yksinäisyyttä luovan takaa.

Siksi olen mukana luomassa Elämänkylää eli konkreettista kokeilua, jossa ihmiset yhdessä elävät, työskentelevät, yrittävät ja luovat kulttuuria yhdessä. Elämänkylän asukkaita yhdistävänä tekijänä on se tieteelle tavoittamaton ja taiteen aavistama Elämän voima ja ykseys, joko ilmaisee ykseyttään loputtomasti uusiutuvin tavoin. Se voima, joka meitä kaikkia ylläpitää ja joka antaa meille sen pulssin, jossa meidän kaikkien sydän luo juuri nyt, tässä ikuisesti toistuvassa elämän hetkessä.

Mitä on se yhteisöllisyys, joka erojen sijaan kumpuaa yhteisen Elämämme tarpeista? Mitä on se työnteko, jota kasvaa Elämän ikuisesta ilosta ja sen loputtomasta tukemisesta ja kehittämisestä? Mikä on se todellisuus, joka syntyy kun tavoitamme ykseytemme Elämän moninaisten muotojen ja ideologisten ja kulttuurillisten erojen takaa? Mikä on se maailman kokonaisuus, jota Elämänkylä ja sen erilaiset asukkaat voivat näissä suomalaisissa olosuhteissa ilmaista?

Elämänkylä voi kasvaa paikalliseksi maailman pienoismalliksi, joka itsenäisenä osana koko maailmaan luo koekentän ja mallin, jossa me voimme haastaa rajalliset kuvitelmamme itsestämme ja toisistamme ja kasvaa Elämän kokonaisuuden kansalaisiksi näissä suomalaisissa olosuhteissa.

Elämänkylä voi muodostaa siemenen kasvavalle Elämänkylien verkostolle, jotka itse kukin omalla paikallisia olosuhteita kunnioittavalla tavallaan toteuttaisivat yhteisen Elämämme luovia ja ilosta kumpuavia tarpeita. Elämänkylä olisi kussakin maassa omanlaisensa maailman elävää ykseyttä kunnioittava ja uutta yhteisöllisyyttä luova laboratorio. Niiden yhteinen verkosto jakaisi kokemuksia ja inspiroisi myös ympäröivää yhteisöä erillisyyden ylittämiseen ja elävän maailman kokonaisuuden kunnioittamiseen.