Istuin eilen saunan jälkeen saunan kahvilassa ja seurasin sivusilmällä avoinna olevaa TVtä, jossa Suomen ykköskanava omisti 2 tuntia parasta ohjelma-aikaa kertoakseen Suomeen pudonneista drooneista. Saunanväki koki sodan tulleen Suomeen. Sota ei ollut vielä täällä – mutta se oli jo ihmisten mielissä. Ja presidentti koetti tyynnytellä kansalaisiaan…
Sota oli ottanut askeleen lähemmäksi suomalaisia ja siksi haluan kertoa siitä, miksi sota syntyy, kun siihen varaudutaan ja jokin osapuoli nähdään vihollisena, tuhottavana ja voitettavana. Ja miten nuo viholliskuvat on mahdollista voittaa, ei sotimalla, vaan näkemällä kaikki vihollisiksi kuvittelemamme ihmiset vertaisinamme ja kaltaisinamme, eli rauhassa.
Presidenttimme Stubb on vain symboli sille sotaa kohti kulkevalle politiikalle, joka maassamme ja koko Euroopassa vallitsee. Hän ei ole syypää, vaan pelinappula, joka ei ymmärrä mihin hänen toimensa johtavat. Stubb on kuin kuka tahansa, joka ei näe omien tekojensa seurauksia, omaa rauhattomuuttaan, joka äärimmillään voi johtaa sodan syttymiseen. Stubb on kuin sinä ja minä.
Monien muiden tavoin Stubb katsoo Venäjän olevan ainoa syypää Ukrainan sodalle, jonka hän puolestaan katsoo omakseen. Siksi hän ei ole tehnyt elettäkään luodakseen uudelleen niitä eläviä ja luottamuksellisia sekä molemminpuolin hyödyllisiä suhteita, jotka ovat vuosikymmeniä vallinneet Suomen ja Venäjän välillä. Hän ei ole pyrkinyt vuoropuheluun naapurimme kanssa.
Kun Stubb valittiin Suomen presidentiksi, kaikki ehdokkaat puolueesta riippumatta julistivat samaa sodan ja pelon liturgiaa, jota Stubb nyt toteuttaa. Näin Stubb ei ole syypää vaan niiden tahojen taitava ja tyylikäs edusmies, jotka varmistivat jo ehdokasasettelulla, että Suomen presidentiksi valittiin jonkin tason sotahaukka. Mutta onko sota varmasti hyväksi Suomen kansalle?
Sotaan varustautuminen on aina synnyttänyt sotaa. Sota on oma hirviönsä, jonka pohjattomaan Molokin kitaan Euroopan kansat on aiemminkin saatu uhraamaan sekä taloudelliset resurssinsa että miljoonia ja taas miljoonia nuoria miehiä, naisia ja lapsia. Ukraina ja Venäjä eli kaksi slaavilaista veljeskansaa on jo saatu aloittamaan tuo silmitön uhraaminen, jota kaikki Euroopan kansat Suomi mukaan lukien on saatu tukemaan. ”Ukrainan sota on meidän sotamme”, sanoo Stubb ja kiertää markkinoimassa sitä ympäri maailmaa. Markkinoimassa amerikkalaisia aseita, joihin suuri osa Ukrainaan syydetyistä varoista on käytetty.
Aseet eivät tuo rauhaa. Sotiminen ei synnytä kuin haavoja, tuskaa ja kärsimystä sekä syviä traumoja, joiden avulla kansat voidaan taitavan propagandan avulla usuttaa uudestaan tappamaan toisiaan. ”Nyt on viimeinen hetki johdattaa Eurooppa uuteen eli kolmanteen maailmansotaan, sillä toisen maailmansodan haavat ja katkeruudet elävät vielä ihmisten mielissä. Jos emme pian pääse sotimaan, niin kohta on jo liian myöhäistä”, pohtivat sotahaukat keskuudessamme.
Mitä tehdä tässä äärimmäisessä tilanteessa? Miten antaa rauhalle mahdollisuus, kun sodan julmat tuulet tunkevat näin suomalaisten mieliin?
Olen toiminut useita vuosia vapaaehtoisena rikos- ja naapuruussovittelijana. Olen nähnyt tilanteita, joissa ihmiset monivuotisen vihanpidon jälkeen ovat sovittelutilanteessa kohdanneet toisensa ohi sen viholliskuvan, jota he olivat molemmat mielessään kantaneet. He ovat sovittelutilan rauhassa saaneet vapaasti, mutta vuorotellen, kertoa omista tunnoistaan ja kokemuksistaan. Näin he ovat lopultakin kuunnelleet toisiaan, kun sovittelija on pitänyt huolen siitä, että keskustelu ei ajaudu molemminpuoliseksi syyttelyksi.
Ja minä olen saanut nähdä sovittelun tehneen tehtävänsä, kun osallistujien kasvoille on noussut yhtäaikainen hymy ja helpotus. He näkevät toisensa jälleen kaltaisinaan ja vertaisinaan ihmisinä, joiden välillä ei tarvita riitaa tai sotatilaa. Eli rauha syntyi ihan luonnostaan, kun ihmiset eivät enää näe toisiaan vihollisina, pelottavina tai uhkaavina.
Rauha on ihmisten ja kansojen luontainen tila, se jossa luodaan perheitä, tehdään lapsia ja töitä, käydään kauppaa ja lomaillaan naapurimaassa ja kauempanakin. Rauha on tila, jossa elämä soljuu ja etenee, jossa asiat hoituvat, haasteellisetkin. Rauhassa on hyvä olla, ilman taloudellisen voitontavoittelun ohjaamaa sotapropagandaa ja pelottelua. Rauha on elämän tila, se jota me kaikki tarvitsemme kukoistaaksemme ja hymyilläksemme. Rauha on rakkauden tila.
Eli mikä saisi presidenttimme ja muut hänen kanssaan sotaa uhoavat Euroopan johtajat yhteiseen sovittelupöytään niin Venäjän kuin Ukrainan kuin USAnkin edustajien kanssa? Mikä saisi nuo kaltaisemme ihmiset ylittämään omat voittoa tavoittelevat agendansa ja näkemään toisensa vertaisinaan ja kaltaisinaan ihmisinä, joiden perimmäinen tahto on elää rauhassa ja rakastaa lähimmäisiään?
Mikä saisi johtajamme lopettamaan kansojensa uhkailun sodalla ja opettelemaan vaihteeksi rauhantyötä? Mikä saisi meidät ihmiset luopumaan vihanpidosta, ja antautumaan rauhalle, jossa kaikki elämä kukoistaa?