ONKO VALTAA ILMAN HYVÄKSIKÄYTTÖÄ?

Vain se kaipaa valtaa toisten ihmisten yli, joka on itse saanut kokea alistamista ja hyväksikäyttöä joko lapsuudessaan tai muuten. Vain se, joka kantaa sisimmässään syvää vallattomuuden ja heikkouden kokemusta haluaa valloittaa toisen ihmisten, toisen yrityksen, toisen kansan tai vaikka koko maailman. Vallan kaipuu on sielussa piilevää hätää ja pelkoa tulla jälleen hyväksikäytetyksi, jäämistä syvästi puutteenalaiseksi.

Vanhemmalla on väistämättä valta-asema lapseen nähden, joka toteutuu vanhemman oman alitajuisen ohjelman mukaisesti. Jokainen vanhempi tekee parhaansa rakastaakseen lastaan ja ohjaa samalla hänet mukautumaan omiin odotuksiinsa, omiin pelkoihinsa ja omaan hätäänsä tulla hyväksytyksi. Vanhempi muokkaa lastaan omien alitajuisten ja vielä kohtaamattomien pelkojensa mukaiseksi, tai ainakin yrittää sitä, sillä hänen kehollinen suuruutensa ja lapsen pienuus ja riippuvaisuus, antaa hänelle valta-aseman, jota hän voi käyttää hyväkseen. Ja varsinkin silloin kun häntä on itse lapsena käytetty hyväksi, joko fyysisesti tai henkisesti. Isien synnit… tiedäthän?

Käsittelemätön hyväksikäytön kokemus siirtyy helposti eteenpäin – usein juuri niissä tilanteissa, joissa vanhempi ei itse ole saanut tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Näin vahvistuu tuo vallan perimmäinen väärinkäytös, jonka varaan koko yhteiskuntamme paljolti perustuu. En tarkoita tuolla hyväksikäytöllä pelkästään seksuaalista hyväksikäyttöä, jota tapahtuu kaikilla yhteiskunnan tasoilla, vaan myös kaikkea muutakin ihan normaalia pakottamista ja tukahduttamista, jolla lapsi ja nuori saadaan mukautumaan vanhempien, opettajien, pappien ja poliitikkojen odotuksiin ja tarpeisiin ja luopumaan omista itsenäisistä tunnoistaan ja ajatuksistaan. Lapsi vieroitetaan itsestään.

Hyväksikäyttäminen on lapsen, nuoren ja aikuisen itsenäisyyden ja vapauden kieltämistä ja kutistamista. Hyväksikäyttäminen on viattomuuden ja viisauden tuhoamista ja peittämistä yhteiskunnan hyväksymillä alistavilla ja ylistävillä roolimalleilla ja valheilla, joilla meitä pyritään hallitsemaan kehdosta hautaan. Hyväksikäyttäminen on maailman tapa.

Asuin kolmisenkymmentä vuotta sitten vuoden eräässä Afrikan maassa, jossa pitkään kestänyt sisällissota oli juuri päättynyt aselepoon. Kaikesta köyhyydestä huolimatta ihmiset olivat ylväitä ja ystävällisiä, mutta koin, että heitä oli vaikea kohdata tasavertaisina. He näkivät minut, joka ajelin firman isolla maasturilla, kuin kaikkivaltiaaksi valkoiseksi jumalaksi. Se ei tuntunut luontevalta.

Lopulta ystävystyttyäni erään paikallisen mustan miehen kanssa, joka oli isänsä aseman vuoksi päässyt käymään valkoisille tarkoitettua koulua ja osasi siksi suhtautua minuun vertaisenaan, sain kuulla miten tuo alistuva ja hyväksikäytettävä asenne oli istutettu afrikkalaisten mieliin. Valkoiset lähetyssaarnaajat olivat vuosikymmenien ja -satojen ajan kertoneet hyvää tarkoittavissa kouluissaan lapsille seuraavaa tarinaa.

Aikojen alussa, kun Jumala johdatti ihmisiä, nämä päätyivät suuren ja voimakkaan virran äärelle. Jumala kehotti kaikkia ihmisiä ylittämään virran. Jotkut ihmisistä kastoivat kämmenensä ja jalkapohjansa veteen ja perääntyivät, koska virran voimakkuus pelotti heitä. Ja jotkut ihmiset kahlasivat ja uivat rohkeasti virran toiselle rannalle ja jatkoivat matkaansa.

Nuo jälkimmäiset ihmiset pesivät virrassa pois syntinsä ja heistä tuli valkoisia. Ja niistä, jotka antoivat virran puhdistaa vain kämmenensä ja jalkapohjansa, tuli mustia ja syntisiä. Ei ole ihmekään, että monen mustan suurin unelma on tulla valkoiseksi eli Jumalan kuuliaiseksi lapseksi.

Näin minulle kerrottiin siitä, miten siirtomaaisännät ottivat aikanaan Afrikan vaurauden omiin käsiinsä. Me suomalaiset olemme myös saaneet vastaavan vuosisataisen koulutuksen. Olemme oppineet vähättelemään itseämme ja kurkottamaan kohti kulloisenkin hallitsijan tarjoamaa totuutta. Me alistetut olemme halunneet tulla ylistetyiksi, noiden toisten eli maailman kunnioittamiksi. Näin olemme vuoron perään alistuneet niin idän kuin lännenkin mahtaville hallitsijoille, heidän uskonnoilleen ja yrityksilleen. Me olemme kuunnelleet niin Tukholman, Moskovan, Brysselin kuin Washingtoninkin kuiskauksia ja unohtaneet lähes kokonaan oman tahtomme, oman viattoman tarpeemme ja sisäisen tietomme. Me olemme unohtaneet oman elävän itsemme.

Me olemme myyneet niin itsemme kuin maammekin maailman markkinoille. Mikään olennainen ja merkittävä ei pian enää ole suomalaisten omissa käsissä. Kaikki suuret yritykset ja yhteiskunnallisetkin rakenteet (eduskunta, sähkö, terveydenhuolto ja melkein tiet ja vesikin) on jo myyty muille maille vierahille eli niille, jotka ovat saaneet meidät uskomaan omaan mitättömyyteemme. Niille, jotka haluavat hyväksikäyttää meitä suomalaisia.

Vain se, joka ei enää kanna itse kokemansa hyväksikäytön alitajuista tuskaa, ei enää halua hyväksikäyttää toisia kaltaisiaan ja vertaisiaan. Vain se, joka on kohdannut ja vapauttanut alitajuntansa pohjamudista nuo isiemme ja äitiemmekin synnit, voi käyttää valtaa puhtaasti ja todella kaikkia eläviä olentoja ja ihmisiä kunnioittaen.

Vain se, joka on löytänyt itsestään eli sisimmästään uudelleen sen viattomuuden ja vaivattomuuden, jonka tämä hyväksikäyttäjien hallitsema maailma kieltää, voi koskaan käyttää valtaa viattomasti ja vaivattomasti, yhteisen ja jakamattoman Elämän syviä ja herkkiä tarpeita kunnioittaen. Oletko se sinä? Olenko se minä?