Kukapa meistä ei haluaisi olla tähti maailman taivaalla, tähti, jota kaikki katsovat ja kuuntelevat, tähti, johon kaikkien katseet kiinnittyvät. Ja noita maailman taivaita on loputtoman monta alkaen viihteestä, politiikasta, teatterista, taloudesta, kulttuurista, kirjallisuudesta, henkisyydestä, äitiydestä, isyydestä, uskonnollisuudesta, yrttiasiantuntijuudesta, talonrakentamisesta, musiikista jne jne.
Valitset vain sinulle sopivan maailman ja teet kaikkesi tullaksesi sen alan tähdeksi. Helppoa kuin heinänteko, eikö vain?
Minäkin olen pätenyt monissa noissa mainitsemissani maailmoissa, kurkottanut kohti taivaan autuutta tullakseni tähdeksi eli tärkeäksi ihmiseksi. Arvaa, olenko onnistunut eli onko minusta tullut kiintotähti tämän maailman silmissä?
Niin, arvasit ihan oikein. Minustakaan ei ole tullut pysyvää tähteä tämän maailman taivaalla. Kenestäkään ei ole tullut, sillä tämän maailman tähteys on kuin ohikiitävä unelma tai tähdenlento, jonka varaan ei voi rakentaa. Tämä maailma pettää aina eli luopuu tähdistään kun ei enää voi hyväksikäyttää heitä.
Kun näin maailman karuuden ja valheellisuuden aloin kaivata tähteyttä tämän maailman tuolla puolen, tuolla toisaalla, jossakin kaiken näkyvän ja tuntuvan takana. Aloin kaivata henkisyyttä, jotain tuntematonta tunnetun ja koetun todellisuuden valheellisuuden takana, sitäkin kantamassa.
Aloin tavoitella tähteyttä, joka ei ole tästä maailmasta, ei tämän maailman lakien alaista. Kurkotin kauas pois tästä ahtaasta ja karusta maailmasta. Kurkotin pois kehnosta kehostani ja tavoittelin hengen puhdasta kirkkautta.
Pitkään kuljin kuin hieman maanpinnan yläpuolella, täällä, mutta sittenkin toisaalla. Läsnä, mutta jollain tapaa poissa, irti tästä ihmisen maailmasta. Minulla oli valtava latvus ja suuri pää täynnä mitä ihmeellisimpiä ajatuksia ja oivalluksia, mutta ne eivät kaikesta kauneudestaan huolimatta toteutuneet minun arkisessa, maallisessa elämässäni. Elin päässäni, irti elämän todellisuudesta.
Vuosien saatossa sain mitä moninaisimpia puhtaan ja viattoman rakkauden kokemuksia, sen pyhyyden kokemuksia, jota olin lähtenyt palavasti etsimään ja kaipaamaan. Sain tuntea rakkauden ikuisen kantoaallon kaiken tämän arkisen vaivan ja vastakohtaisuuden tuolla puolen. Sain aavistuksen ikuisuuden totuudesta tämän arkisen aherrukseni takana. Mutta en saanut noita kahta maailmaa yhtymään, en tulemaan todeksi minun maailmassani.
Lopulta muutin Parkanoon, jonka juurevan kultainen vaakunamänty alkoi ohjata minua oikeaan suuntaan. Kohdistamaan oman Elämänpuuni voimia latvuksen huiman kasvun sijaa juurien tukevoittamiseen eli yhteyden luomiseen maan elävöittäviin voimiin. Tällä Elämänpuuni eheyttämisen tiellä olen nyt käynyt lähes viisi vuotta ja elämäni todellisuus ja arki on muuttunut ihan toisenlaiseksi, ihmeellisen tasapainoiseksi.
Jokainen päiväni ja hetkeni tässä Parkanon ihmemaassa 
on täynnä ihmeitä ja yllätyksiä, mitä suloisimpia kohtaamisia niin ihmisten kuin kasvien ja eläintenkin kanssa. Kaikki ympärilläni kukoistaa ja minä kukoistan kaiken keskellä.
Sen sijaan, että kurottaisin kohti tähteyttä jossakin toisaalla, minusta on tullut tähti, joka on lopultakin juurtunut maan mustaan multaan ja kukoistukseen sen sylissä. Niin taivaan eli hengen kirkas tähteys kuin maan eli kehon rakas runsaus yhdistyvät omassa olennossani. Olen syntynyt tähdeksi maan syliin.