Ihmisen maailma on kuin valloilleen päässyt valtava hätämoottori, jota me kaikki yhdessä pyöritämme omaan alitajuntaamme kätketyn hädän voimalla. Tuo moottori pysyy käynnissä niin kauan kuin sinä, minä ja kaikki muutkin omien maailmojemme valtiaat reagoimme toinen toistemme hätään eli jatkamme hädän viestiä perheiden, yritysten, puolueiden tai kansojen johtajina. Maailmamme on pitkään ylläpidetyn hädän summa.
Tuon hätämoottorin alkulähteenä on monen pienen lapsen kokemus siitä, että häntä ei nähdä tai kuulla, että hänestä ei välitetä. eikä häntä rakasteta. Se näyttäisi olevan lähes kaikkien perimmäinen lapsuuskokemus omien rakkaiden, mutta tätä yhteistä hätää kantavien, vanhempiemme hoivissa. Hätä on se kuuluisa isiemme synti, joka jatkuu polvesta polveen. – Ellei joku uskalla lopettaa sitä omassa mielessään eli maailmassaan. Vaikka sinä tai minä?
Alitajunnan syvyyksiin kätketty hätä tuottaa tuskaa ja tuo tuska puolestaan tuottaa mielen ja kehon sairauksia. Se tuottaa myös väkivaltaa niin perheissä, kaduilla kuin sodan tuhoisilla tantereillakin. Koko yhteiskuntakoneisto on rakentunut ylläpitämään ja hoivaamaan tuota hätää. Koko valtava sairaanhoito- ja hoivakoneisto tarvitaan, koska ihmiset sairastuvat kielletyn hätänsä paineissa. He sairastuvat, koska he haluavat tulla nähdyiksi ja hoivatuiksi, rakastetuiksi.
Mutta tuota hoivaa tuottava hyvinvointiyhteiskunta ei enää jaksa kantaa kaikkien kansalaistensa hätää. Siksi sen rakenteita ollaan jo liian raskaina ja kalliina purkamassa ja nykyään se tuottaakin lähinnä vain rahaa lääketehtaille ja niille yksityisille toimijoille, joiden käsiin tuota hoivatyötä ollaan siirtämässä. Rakkauden ja hoivan tuottaminen on muuttunut rahakoneeksi.
Tästä syntyvän taloudellisen, poliittisen ja inhimillisen hädän paineessa päättäjämme ovat valinneet ohittaa kansamme sisäisen hädän ja osoittaa sen syyksi itäisen naapurimme toimet ja loputtoman vallanhimon. Johtajamme syyttävät itäistä hirviötä kaikesta siitä hädästä, mitä heidän omat toimensa ovat nostaneet esiin kansalaisten mielissä. Hädän syy nähdään tuolla toisaalla, ei koskaan meissä itsessämme. Omaa sisäistä hätää ei sovi kohdata.
Näin ovat ihmiset ja kansat iän kaiken torjuneet oman sisäisen hätänsä ja oman vastuunsa omasta todellisuudestaan. Näin ne ovat lähteneet taisteluun tuon hädän ulkoista syytä vastaan ja taistelleet –hävinneet tai voittaneet – itsensä kuolleiksi, haavoittuneiksi tai mieleltään turriksi. Näin on luotu uusi tuska ja trauma vanhan päälle eli piilotettu tuo kielletty hätä aina vain syvemmälle alitajunnan pohjamutiin.
Niin, ja samalla on tapettu ja tapatettu massoittain hätäisiä kansalaisia rintamalinjojen molemmin puolin. Se on helpottanut hetkeksi akuuteinta hätää, mutta on lopulta vain pahentanut sisäisen hädän painetta.
Samalla sota on siirtänyt valtavasti yhteiskunnan rakenteita ylläpitäviä verovaroja ihmisiä ja yhteiskuntia tuhoavan sotateollisuuden tileille. Vain sotateollisuus voittaa sodassa ja kaikki sotiin osallistuneet kansat häviävät aina kutsuttiin heitä sitten voittajiksi tai häviäjiksi. Sota tappaa ja tuhoaa, ja on kallista sisäisen hädän torjuntaa.
Sota loppuu, kun sinä kohtaat oman hätäsi ja uskallat päästää siitä irti. Rauha syntyy, kun sinä opit valitsemaan tuntemattoman rauhan tutun ja hätäisen reaktiosi sijaan. Hätä päättyy, kun sinä et enää kuvittele olevasi ne hätäiset reaktiot, jotka olet mieleesi säilönyt, vaan valitset toisin.
Ja maailmakin rauhoittuu, kun sinä löydät kohtaamasi hädän alta sen kaikkea ja kaikkia kantavan rauhan ja rakkauden, jota maailma ja lähimmäisesi eivät hädässään ole sinulle pystyneet välittämään kuin satunnaisina hetkinä ja pirstaleina.
Hätämoottori pysähtyy, kun sinä pysäytät sen omassa mielessäsi ja opit luottamaan rakkauden virran hyväntahtoiseen kannatukseen sisälläsi ja ympärilläsi maailmasi hätäisten johtajiesi sijaan.
Johtajien nöyrän seuraamisen aika on ohi. Nyt on aika seurata ja kuunnella herkästi Elämän rakastavan virran kuiskauksia omassa sielussasi. Se on hädän ajan loppu, ja rauhan ja rakkauden aikakauden alku.