Istuin hetki sitten tässä maisemassa takapihallani. Istuin elämän pyhyydessä kaiken kauneuden keskellä, elämän sylissä. Kun tein tietoisen valinnan luopua kaikesta taistelusta ja pyrinnöstä jonnekin muualle eli kun valitsin elämän, mustankiiltävä kissa ilmaantui puuliiterin nurkalle ja hieman paikkoja tutkittuaan käveli ohi aivan editseni. Se ei edes huomannut minua, sillä olin osa elämää sen ympärillä. Olimme yhtä kissan kanssa.
Hetken päästä kärpänen tuli surraamaan pääni ympärillä. Se istahti hetkeksi kämmenselälleni ja jatkoi sitten matkaansa. Olimme yhtä tuonkin luontokappaleen kanssa.
Hieman aiemmin päiväkävelylläni päädyin minulle niin rakkaalle terassille Viinikanjoen varteen. Istuin omassa rauhassani, kun kuulin askeleiden lähestyvän ja mies, jonka olen tavannut vuonna 1994 taistellessamme yhdessä EUn ulkopuolelle jäämisen puolesta, sanoo tunnistaneensa minut takaapäin. Juttelemme hetken hänen ja naiskumppaninsa kanssa ja nautimme kohtaamisesta.
Tuolloin vuonna 1994 kirjoitin kampanjakirjan nimeltä ”EU vai elävä maailma?” Ja nyt huomaan lopulta tehneeni sen valinnan, johon kirjanikin viittoi. Olen valinnut elämän eli elävän maailman kaikkien niiden moninaisten uhkien sijaan, joita vastaan olen taistellut tai jotka olen pyrkinyt paljastamaan pelon rakenteiksi. Olen ollut kuin Ilmarinen ja Lemminkäinen taistelemassa Louhen hyökkäystä Gallen-Kallelan ”Sammon ryöstö” maalauksen kopiossa, jonka tänään löysin Parkanon museon eli viljamakasiinin näyttelystä. Minun taisteluni on päättynyt.
Olen käyttänyt valtavasti energiaa taistellakseni niitä pelon rakenteita ja suunnitelmia vastaan, joiden olen kokenut uhkaavan maailmaa ja minua. Nyt olen lopulta luopunut taistelusta ja valinnut elämän. Olen valinnut rauhan elämän sylissä. Jo oli aikakin 